Muusan ja Maestron taideseikkailu

Muusan ja Maestron taideseikkailu (WSOY, 2008) on Katri Kirkkopellon kirjoittama ja kuvittama kuvakirja, jota lukemalla lapset saavat yhdessä kirjan päähenkilöiden, Muusan ja Maestron, kanssa tutustua taidemuseoon, taiteeseen ja sen tekemiseen.

"Muusa ja Maestro ovat matkalla taidemuseoon. Muusa on innoissaan, mutta Maestroa museo ei kiinnosta ollenkaan. - Siellä on varmaan pelkkää vanhaa ja pölyistä roinaa, Maestro jupisee. - Höpö höpö! Muusaa naurattaa. - Ei museo mikään romuvarasto ole. Tule nyt vaan!" (Katri Kirkkopelto: Muusan ja Maestron taideseikkailu)

Villi ja luova Maestro on aluksi kovin epäileväinen, ja miettiin, mahtaako museossa olla kovin tylsää. Eikä Maestro oikein aluksi osaa edes käyttäytyä taidemuseossa. Säntillinen ja opettavainen Muusa osaa kuitenkin ostaa liput ja ohjeistaa ystäväänsä käyttäytymään siivosti. Kaksikko pääsee tutustumaan sekä museon näyttelyyn että alpsille suunnattuun työpajaan, jossa tänään onkin sopivasti vapaan toiminnan päivä.

Muusa ja Maestri huomaavat, että nykytaide voi olla esimerkiksi kuvallinen esitys tai varjoteatteria.
(Katri Kirkkopellon kuvitusta kirjassa Muusan ja Maestron taideseikkailu.)

Muusa ja Maestro kokeilevat erilaisia työvälineitä, värejä ja taiteentekemisen tapoja. He harjoittelevat värejen sekoittamista ja työstävät savea ja luovat jopa nykytaidetta. Kaverukset päättävät tehdä toisilleen taulut, ja tarkka Muusa aloittaa piirtämällä lukuisia luonnoksia, mutta Maestro puolestaan innostuu improvisoimaan ja kokeilemaan. Loppujen lopuksi hän suuren taiteilijan elkein harmistuu töihinsä ja repii ne palasiksi. Muusan kannustamana hän kuitenkin luo niistä jotain uutta: hienon kollaasin. Sekä Muusa että Maestro oppivatkin päivänsä aikana, että taidetta voi tehdä monella tapaa, sitä voi tulkita monella tapaa ja sitä on kaikkialla. Lopuksi ystävät laittavat omat taulunsa esille museon taulujen joukkoon. Tämä on hauska viesti myös pienille lukijoille, että kaikkien tekemät työt ovat arvokkaita ja ihan oikeaa taidetta!

Taide voi olla esittävää tai abstraktia.
(Katri Kirkkopellon kuvitusta kirjassa Muusan ja Maestron taideseikkailu.)

Esikoistani tämä kirja ei vielä kiinnostanut, mutta voisin hyvin käyttää tätä kirjaa pienempien oppilaiden kanssa koulussa. Kirjassa esitellään laaja kirjo erilaisia tekniikoita hyvin lyhyesti, ja voi olla, että aiheeseen perehtymätön opettaja joutuisi kyllä tämän kirjan tueksi lainaamaan muitakin alan teoksia, mikäli hänelle itselleen kirjan tekniikat eivät olisi tuttuja. Tämä kirja toimiikin siis muistutuksena tai esittelynä: tälläisiäkin tapoja on. Oppilaiden kanssa olisi mukava lukea tätä kirjaa ja toetuttaa jokin sen esittelemistä työtavoista esimerkiksi varjoteatteri, abstrakti kollaasi tai tarkkaan luonnosteluun perustuvan maalauksen tekeminen (sen mukaan, mitä opsin tavoitteita lähdettäisiin toetuttamaan...).