Korpisalossa suurin työllistäjä on ollut Korpi Manufacturing -paperikonetehdas. Kun huonon taloustilanteen takia suuri joukko tehtaan työntekijöitä irtisanotaan, on moni kyläläinen yhtäkkiä vailla työpaikkaa ja sen suomaa taloudellista turvaa. Aikuiset koittavat selvitä kuka mitenkin, ja nuoret jakautuvat kahteen leiriin: voittajiin ja luusereihin. Surullinen sanoma (mutta toivottavasti ei sentään tosielämän fakta) tuntuu olevan, että ilman rahaa et ole kukaan tai mikään.
Päähenkilöt ovat yhdeksäsluokkalaiset serkukset Jonttu ja Osku, ja molempien poikien isät ovat saaneet kenkään tehtaasta. Jontun isä käyttää yhtäkkisen vapaa-aikansa silmittömään lumenluomiseen ja säästämiseen, mutta hänen veljensä, eli Oskun isä päätyy paljon radikaalimpaan ja kauhistuttavampaan ratkaisuun. Sen seurauksena Osku makaa sairaalassa, ja hänen selviytymismahdollisuutensa ovat "fifty, fifty".
Kirjassa kuuden pojan partiojoukko lähtee suorittamaan Oskun kunniaksi selviytymisvaellusta, vaikka kukaan pojista ei tunnu tietävän, mitä hyötyä koko tempauksesta edes on Oskulle. Yhteiskunnalinen eriarvoisuus, kyräily ja kauna seuraavat poikien jalanjäljissä, eikä entisestä, vahvasta vartiohengestä ole kuin varjo jäljellä. Kummalliseksi vaelluksen tekee myös sen luonne, joka muuttuu tutusta tarpomisesta peliksi, jonka käänteet ovat yllätyksellisiä myös lukijalle.
Hieman minua jäi kaihertamaan nuorten keskuudessa vallitseva vahva kahtiajako, jonka aiheutti raha. Toisaalta, voin kuvitella, että paikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat kaikki ja "kaikki" myös saavat elantonsa samasta työpaikasta, kyräilyä ja kahtiajakoa tuleekin tälläisessä elämäntilanteessa huomattavasti enemmän kuin vastaavasti isolla paikkakunnalla. Kirjan lopussa valitettavan totuudenmukainen tilanne on myös se, että rahalla pystyy junailemaan vaikka mitä. Jopa lakaisemaan pikkurikolliset puuhat maton alle...
Kirja oli rankasta aiheestaan huolimatta positiivinen lukukokemus, ja luin erittäin mielelläni teosta, jossa päähenkilöinä ja kertojina olivat nuoret pojat. Siinä, missä esimerkiksi Maresi: Punaisen luostarin kronikoita on mielestäni kovin feminiininen ja jopa feministinen teos, kuuluu Selviytymispelissä poikien ääni selvästi. Kirja on vahvasti kiinni tässä ajassa, ja haluaisinkin kuulla, mitä mieltä yläkoulu- ja lukioikäiset pojat ovat siitä. Ovatko henkilöt heidänkin mielestään yhtä uskottavia kuin minun mielestäni? Voisin suositella tätä kaikille nuorille (6.lk ylöspäin) sukupuolesta huolimatta, mutta opettajana luultavasti en voisi tätä ainakaan kuudesluokkaan tuoda, sillä kirjassa nuorten bileisiin kuuluu myös alkoholi... Mutta kyllä, omalle seiskaluokkalaiselle kummipojalle voisin ehdottomasti ostaa tämän lahjaksi!
Ainoa huono puoli kirjassa on sen nimi. Siitä tulee ihan turhaan mielleyhtymät Nälkäpeliin ja Loppupeliin, mutta ehkä se on ollut tarkoituskin. Luultavasti tavoitteena on saada kahden edellämäinitun sarjan kohderyhmä kiinnostumaan myös tästä kirjasta. Kannen toteutus on kuitenkin mielestäni onnistunut. Siitä kiittäminen on Laura Lyytistä.
Tervehdys Utöstä! Kiitos ilahduttavasta ja tarkkanäköisestä arviostasi. Kirjan nimi ja kustantajan mainosteksti, jossa Selviytymispeliä verrataan Nälkäpeliin, ovat häirinneet monia, mutta nyt näyttää käyneen niin, että sekaannuksesta onkin ollut kirjalle enemmän hyötyä kuin haittaa. t. Markku Karpio
VastaaPoistaHei ja kiitos kommentistasi! Kustantajan mainosteksti ei tosiaan tee oikeutta kirjalle, mutta toisaalta nyt se saa varmasti enemmän ansaitsemaansa huomiota. Toivottavasti kirja tavoittaa laajan lukijakunnan.
PoistaVaikuttaa todellakin pojille soveltuvalta luettavalta. Ja kyllä se niin on, että raha ja menestys arvottavat meitä.
VastaaPoistaUskoisin, että tämä tosiaan kiinnostaisi yläkouluikäisiäkin poikia, jotka eivät ole mitään helpointa kohderyhmää. Ja olet oikeassa, niin valitettavasti taitaa arvottaa... :(
Poista