keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Luettavaa alakouluikäisille: Niko ja taistelu Jamijasta

Tuula Lehtisen kirjoittamassa kirjassa Niko ja taistelu Jamijasta (Myllylahti 2016, arvostelukappale) päähenkilö on kymmenen korvilla Niko-poika, jonka suurin kiinnostuksenkohde on taistelupelien pelaaminen. Hän on katkera vanhemmilleen, jotka ovat toteuttaneet unelmansa ja ostaneet talon maalta. Niko joutui jättämään parhaan ystävänsä ja vanhan koulunsa, kun perhe muutti vanhaan maataloon. Vaikka on kesäloma, haluaa Niko istua sisällä pelaamassa pelikonsolia, sillä ilman kavereita eivät ulkoleikit ja uimiset paljon kiinnosta.

Kansi: Karin Niemi

Kaikki muuttuu, kun Niko törmää kotinsa ulkorakennuksessa pieneen olentoon, joka esittelee itsensä avaruuden lapseksi Jamijaksi. Jamija on tullut tutustumaan omin päin maapalloon kuten hänen planeettansa aikuisillakin on tapana tehdä. Niko ystävystyy Jamijan kanssa ja lupaa esitellä tälle maan ihmeitä. Niko ja Jamija kokevat muutamia tukalia tilanteita ja hassuja kommelluksia, kun Niko yrittää estää uteliasta Jamiaa paljastumasta muille maan asukkaille.

Tällaisella tutkimusretkellä Niko törmää naapurissa asuvaan Sakuun, joka vaikuttaa Nikosta mukavalta tyypiltä. Pojat melkein ystävystyvät, mutta Niko joutuu harmikseen huijaamaan Sakua, jotta saa pidettyä Jamijan salaisuutena. Kaiken huipuksi Jamija onnistuu eksymään Nikon taistelupelin sisään ja meinaa joutua vihollisjoukkojen ampumaksi. Niko joutuu hakemaan Sakun apuun ja toivoo, että yhdessä he onnistuisivat voittamaan sotapelin pahat agentit, jotka meinaavat koitua pikkuisen avaruusolion kohtaloksi.

Niko ja taistelu Jamijasta on ohuehko (69 sivua) kirja, jonka fontti on melko isoa. Mikään juuri lukemaan oppineiden kirja tämä ei ole, mutta sopii hyvin niille alkuopetuksen oppilaille, jotka lukevat hyvin jo kouluun tullessaan. Takakannessa kirjan kohderyhmäksi on merkitty 6 - 10-vuotiaat lapset. Esikouluikäisille tämä kirja saattaa mielestäni olla vielä hieman vaikea, onhan päähenkilö itsekin jo 3. - 4.-luokkalainen.

Kirjassa minua hieman häiritsi se, miten selkeästi kirjailija halusi tuoda esiin taistelupelien negatiiviset puolet ja pelaamisen huonouden. En minkään fanita taistelupelejä ja lasten liiallista pelaamista, mutta jotenkin tämä viesti tunki tekstistä kovin räikeästi esiin. Muuten Niko ja taistelu Jamijasta on ihan kivaa luettaavaa, ja tämä onkin taas yksi kirja, jota voisin suositella lukemista etsiville pojille.

Kirjasta on blogannut ja tykännyt Krista Lukutoukan kulttuuriblogista.

4 kommenttia:

  1. Liian moralisoivat kirjat eivät ole oikein toimivia. Erityisesti lastenkirjoissa se on kamalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Olisi hauska kuulla kohderyhmältä itseltään, ärsyttääkö kirjan sotapelikielteisyys heitä. Välttämättähän he eivät edes huomaa koko asiaa..

      Poista
  2. Minä tykkäsin erityisesti huumorista, ja tietenkin tästä avaruusolio hommasta. Sellainen kolahtaa aina! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minä tykkäsin oikeastaan eniten Nikon kiukuttelusta. Se tuntui niin aidolta.;)

      Poista