Tämä nuortenkirja kannattaa lukea: Paarmamies

Ulkoasu: Markus Paajala

Jussi Huhtalan Paarmamiehessä (kustannettu BoD-kustantamon kautta 2015) on taattua #pojatkinlukee -ainesta. Näin ajattelin jo takakannen tekstin luettuani enkä kyllä muuttanut mieltäni tarinan edetessäkään. Kirjan päähenkilö on kuudennen luokan juuri päättänyt Pekka, joka asuu kaksin äitinsä kanssa Mäntysalossa. Pekalla on tapana vaipua hurjiin kuvitelmiin, hän ei ole kovin urheilullinen, mutta osaa laskea päässään huiman vaikeita laskuja. Äidin kesäloman alettua he lähtevät viettämään kesälomaansa mökille lähelle Savonlinnaa. Ymmärrettävästi kohta seiskaluokkalainen Pekka ei ole ajatuksesta kovin innoissaan, vaikka luonnossa tykkääkin kuljeskella. Pekka kaipaisi mökille ystävien seuraa, eikä vuosi sitten kuolleen isoisän muisto tee mökille lähtemistä yhtään helpommaksi.


Mökkimatkalla Pekka sattuu kuulemaan mielenkiintoisen keskustelun, kun levähdyspaikan kahvilan naapuripöydässä hänen ikäisensä tyttö keskustelee vanhempiensa kanssa Aarresaaresta ja sieltä mahdollisesti löytyvästä aarteesta. Utelias poika pohtii tietysti, missä moinen Aarresaari mahtaa sijaita. Pekan äiti tietää paljon asioista ja vastaa kärsivällisesti tiedonjanoisen poikansa lukuisiin kysymyksiin. Äiti kertookin Pekalle, että Aarresaareksi-nimettyjä paikkoja on Suomessa useitakin, ja yksi niistä sijaitsee lähellä heidän mökkirantaansa.

Tarina etenee ripeästi, ja kiinnostavat tapahtumat alkavat heti äidin ja pojan saavuttua mökille. Ensimmäisenä aamuna Pekka saa mielenkiintoisen vieraan, kun hänen edesmennyt isoisänsä tulee herättämään pojan ja pyytää Pekkaa mukaansa kalaan. Kalareisuullaan he muun muassa näkevät valtavan meriturilaan, hirviön, joka on tähän asti elänyt vain Pekan mielikuvituksessa. Äiti ei tietenkään usko, että Pekka on todella viettänyt aikaa isoisän kanssa, ja niinpä Pekka päättää pitää isosisän vierailut vastaisuudessa omana tietonaan. Saa Pekka onneksi muutakin seuraa, sillä käy ilmi, että hänen kahvilassa näkemänsä Maarit-tyttö on muuttanut vanhempiensa kanssa asumaan lähelle Pekan mökkiä. Nuoret ystävystyvät - aluksi paremman seuran puutteessa - ja ryhtyvät etsimään yhdessä geogätköjä.

Kirjassa tapahtuvat ihmeet eivät rajoitu mielikuvitushirviön ja kuolleen isosisän kohtaamiseen. Pekkaa puree valtava, radioaktiivinen paarma, ja käy ilmi, että pureman myötä Pekka saa itselleen supervoimat. Isoisä kertoo yhdellä vierailuistaan, että supervoimia ei saa käyttää turhaan eikä niillä saa leveillä. Supervoimat tulevat kuitenkin enemmän kuin tarpeeseen, sillä merkillistä geokätköä ja Aarresaareen kätkettyä aarretta etsiessään Pekka ja Maarit joutuvat pulaan jos toiseenkin.

Paarmamies on melko nopealukuinen ja mielestäni oikein kiinnostava kirja. Viime aikoina pojille on suositeltu ja kirjoitettu paljon huumoripitoisia kirjoja, mutta Paarmamies ei kalastele poikien huomiota ja suosiota sanaleikeillä ja sanailuilla. Sekä Pekka että Maarit ovat itseasiassa melko vakavia nuoria, ehkä koska molemmat ovat kokeneet menetyksiä. Maaritin Antti-veli on kuollut leukemiaan ennen tytön syntymää. Pekka puolestaan on menettänyt rakkaan isoisänsä, joka on ollut pojalle isähahmo, koska pojan oma alkoholisti-isä on lähtenyt jo ajat sitten Ruotsiin.

Paarmamiehessä on sopivassa suhteessa seikkailua, fantasiaa, mielikuvitusta ja sellaisia tosielämän tapahtumia, joihin nuoret lukijat varmasti voivat samastua. Kirjassa vanhemmat ovat välittäviä ja ehkä hieman turhankin huolehtivia, ja Maaritin harrastama geokätköily on oikeasti suosittu harrastus. Minäkin ryhdyin kirjan luettuani googlettelemaan, onko meidän asuinpaikkamme lähellä geokätköjä. Pekka ja Maarit ovat aidontuntuisia hahmoja, ja minulle itseasiassa tuli mieleen muutama tosielämässäni kohtaama nuori, jotka olisivat voineet toimia päähenkilön esikuvina.

Paarmamies on oikein hyvä kirja, jossa huonosti toimivaa on oikeastaan vain sen nimi. Nimi Paarmamies ei varsinaisesti houkuttele lukijoita. Tätä mieltä oli  muuten myös mieheni, joka ensimmäisenä kummasteli kirjan luotaantyöntävää nimeä: "Paarmathan ovat niin vastenmielisiä otuksia, että eikö tuo nimi karkota lukijoita?" Toivon, että kirjan onnistunut kansikuva ja houkutteleva takakansiteksti onnistuvat kiinnittämään nuorten lukijoiden huomion. Minä vien tämän oman arvostelukappaleena saamani Paarmamiehen koulumme kirjastoon #pojatkinlukee -kirjanmerkillä varustetuna ja toivon, että mahdollisiman moni innokas lukija tarttuu tähän kirjaan!