Ihminen napakasti esittelee, millainen ihmiskeho on, millaisista osista se koostuu ja miten se toimii. Kirjassa myös kerrotaan, miten voimme huolehtia itsestämme, eikä henkistäkään hyvinvointia unohdeta. Muistan omana kouluaikanani lukeneeni erilaisia tietokirjoja ihmisestä, ja Ihminen napakasti muistuttaa minua niistä 90-luvun kirjoista - hyvällä tavalla. Sen tarkoitus on esitellä ihmisen anatomiaa selkeästi, eivätkä tekijät ole lähteneet kikkailemaan "ylimääräisellä" huumorilla tai muulla vastaavalla. Tämä tietokirja sopiikin mainiosti esimerkiksi lisälukemistoksi koulujen ihmisen biologiaa käsitteleviin jaksoihin. Viides- ja kuudesluokkalaiset voisivat jo lukea tätä itsenäisesti, nuoremmat saattavat tarvita aikuista selittämään joitakin kohtia. Tekstiä kirjassa on aika paljon.
Kirja jakautuu eri lukuihin sen mukaan, mikä kehon osa milloinkin esitellään. Aivot ja hermosto esitellään kirjan loppupuolella, mikä on hieman harmi, sillä hermostosta puhutaan monen asian yhteydessä jo aiemmin. Muuten rakenne on toimiva. Jokaisessa luvussa on aiheeseen liittyvä napakka perusteksti ja pienemmällä fontilla kirjoitettuja lisäluku, joissa luvun aiheeseen pureudutaan tarkemmin. Jokaisella aiukeamalla on myös Heinosen havainnollistava kuvitus, joka auttaa ymmärtämään tekstissä selostettua asiaa. Näin kunnon tietokirjassa kuuluukin olla.
 |
| Iiris Kalliola & Väinö Heinonen: Ihminen napakasti (Avain 2016) |
Tuijata on esitellyt kirjan omassa Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogissaan. Hän tuntee selkokirjat, ja on arvioinut kirjaa erityisesti siitä näkökulmasta. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, että joitakin lauserakenteita olisi voinut yksinkertaistaa, ja ainakin omaan silmääni joissakin lauseissa olisi voitu hieman vaihtaa sanajärjestystä, mikä olisi selkeyttänyt tekstiä entisestään (esim. Verenkierron mukana hiilidioksidi kulkeutuu keuhkorakkuloihin ja ... -> Hiilidioksidi kulkeutuu verenkierron mukana ...).
Tartuimme lapseni kanssa kirjaan innokkaasti, ja olemme nyt lukenut sen läpi sekä valikoiden myös joitain kohtia uudestaan. Kirja kaivettiin esiin myös silloin, kun lapsi pohti, mikä on tuo silmämunan valkoisen osan nimi, eikä se heti tullut mieleeni. Tulemme varmasti lukemaan tätä kirjaa vielä monta kertaa.
 |
| Kaikenlaiset pöpöt ja niiden torjuminen on nyt tullut meille tutuksi. Lapsi tosin kyseli kirjan luettuaan, onko pöpöillä oikeasti silmät. Iiris Kalliola & Väinö Heinonen: Ihminen napakasti (Avain 2016) |
Onpa hauskan oloinen kirja. Kun minun lapset olivat kouluikäisiä, heidän lempikirjansa oli ihmisen anatomia. Kirjassa oli seikkaperäisiä kuvia ihmisen anatomiasta, elimistä, verisuonista, hermoista ym. Lapset rakastivat sitä kirjaa ja aina se otettiin esille, kun joku lapsi tuli kylään.
VastaaPoistaIhminen kiehtoo varmasti useimpia lapsia. Minusta on hauskaa, että lapset oppivat tutkailemaan tietokirjoja ja etsimään niistä tietoa jo aivan pienestä lähtien.
PoistaSelkeyttä ja ilmavuutta tietokirjoihin kaivataankin. Nykyihminen ei jaksa kahlata kiemuraisia lauseita läpi, ei lapsi eikä aikuinen. Kuvituksen tarkoitus on havainnollistaa, mutta voimme joutua ihmettelemään että onko pöpöillä oikeasti silmät kun kuvittaja on halunnut olla hauska tai luova ! :) Hui, en uskalla katsoa mikroskoopilla - jos niillä onkin silmät ja hirveä irvistys ! :D
VastaaPoistaLapset ovat ihania, kun ottavat kaiken niin kirjaimellisesti - vaikka sitten silmät pöpöillä. Tuo on totta, että pitkäjännitteinen keskittyminen on "katoava luonnonvara". Huomaan, että kärsin siitä itsekin.
Poista