lauantai 7. tammikuuta 2017

Wolden kuvakirjat valloittavat edelleen

Kuinka moni muistaa lukeneensa lapsena ruotsalaisen Gunilla Wolden Teemu- ja Sanna-kirjoja? Lastenkirjapino-blogin Kirjaäiti kertoi minulle syksyllä, miten heillä on yhä tallessa miehensä suosikkilastenkirja Teemu leipoo (2015), ja kun sitten näin kyseisen kirjan Tammen ystävämyynnissä, ostin sen omille lapsilleni. Kirja on erinomainen esimerkki pienille lapsille varta vasten suunnitelluista, hyvistä kuvakirjoista: sen teksti on napakkaa ja yksinkertaista, muttei tylsää, kirjan koko on pieniin käsiin sopiva ja aihe monen lapsen omasta elämästä tuttu. Varsinkin 2,5-vuotias keskimmäinen lapsemme tykkäsi kirjasta kovasti, joten päätin etsiä näitä kirjastosta lisää. Ja sieltähän löytyi kokonainen hyllyrivillinen Wolden Teemu- ja Sanna-kirjoja.



Lainasin niitä vinon pinon, ja kotona tajusin, että minullekin on luettu näitä lapsena! Wolde on kirjoittanut näitä kirjoja aivan 1960-luvun lopussa ja pitkin 1970-lukua. Tammi on ottanut niistä uusintapainoksia vielä 2000-luvullakin, joten se jo kertonee, miten aikaa kestäviä näiden pienien kirjojen aiheet ovat.

Peseytymiseen kuuluu myös hampaiden harjaaminen ja tukan kampaaminen.
Gunilla Wolde: Teemu kylpee (Tammi 2009, alkuteos 1969)

Osa kirjoista on lyhyempiä ja yksinkertaisia, toiset taas sisältävät jo enemmän tekstiä. Mututuntumalla sanoisin, että Teemu-kirjat ovat näitä yksinkertaisempia, ja Sanna-kirjoissa on luettavampaa vähän isommallekin leikki-ikäiselle. Teemun ja Sannan kanssa lukijat pääsevät muun muassa leipomaan, ihmettelemään pölynimurin toimintaan, hammaslääkäriin, lääkäriin, päiväkotiin ja tutustumaan tunteisiin sekä vastakohtiin.

Sanna ihmettelee, kun puudutusruiske vie kivun pois, eikä ompeleminen satu yhtään!
Gunilla Wolde: Sanna lääkärissä (Tammi 2009, alkuteos 1977)

Teemun laatikko on ensin tyhjä, sitten se on täynnä.
Gunilla Wolde: Teemu on pieni (Tammi 2009, alkuteos 1973)

Kirjojen tarkoitus on selvästi tutustuttaa pienet lukijat moneen arkisiin asioihin, ja esimerkiksi lääkärikäynti, leipominen ja pölynimurin toiminta on selitetty vaihe vaiheelta hyvin tarkasti. Kirjoissa on hienoinen opettavainen ote, mutta se ei mielestäni haittaa. On vaan hyvä, että Sanna esimerkiksi toteaa hammaslääkärissä käytyään, ettei halua uusia reikiä ja pesee tästälähtien hampaansa hyvin.


Yleensä Sanna tykkää pikkuveljestä, mutta, joskus Sanna on toisenlainen, ja se toisenlainen Sanna ei anna pikkuveljen leikkiä nallella.
Gunilla Wolde: Toisenlainen Sanna (Tammi 2009, alkuteos 1974)

Teemu ja Maija -kirjassa (Tammi 2009, alkuteos 1973, suom. Sirkka Salmi) Wolde kirjoittaa lapsilähtöisellä tavalla siitä, miltä ihmiset näyttävät ilman vaatteita. Hän esittelee tyttöjen ja poikien fyysiset erot juuri ikäkauteen sopivalla tavalla. Toki tästä kirjasta huomaa, että se on kirjoitettu 1970-luvulla, eikä silloin ilmeisesti huomioitu sukupuolisensitiivistä kasvatusta. Toisaalta kirjassa Teemun pukuleikki (Tammi 2009, alkuteos 1972, suom. Sirkka Salmi) sekä Teemu että hänen ystävänsä Maija pukeutuvat ensin isoisiksi ja sen jälkeen hienoiksi rouviksi.

Vaatteiden alta Teemu ja Maija eivät enää näytäkään samanlaisilta.
Gunilla Wolde: Teemu ja Maija (Tammi 2009, alkuteos 1973)

Gunilla Wolde: Teemun pukuleikki (Tammi 2009, alkuteos 1972)

Muistatko sinä lukeneesi näitä mainioita kirjoja lapsena? Tai oleto kenties lukenut näitä omille lapsillesi? Muistatko vielä oman suosikkisi?


6 kommenttia:

  1. Minä luin näitä lapsena ja varsinkin meidän kuopus on tykännyt näistä myös. Hänen suosikkejaan ovat Sanna lääkärissä ja se, missä Sanna saa pikkuveljen. Yhteen aikaan luettiin Sannan päiväkotia (vai Sanna päiväkodissa?) uudestaan ja uudestaan niin usein, että lapsi oppi sen jo ulkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna lääkärissä ja Sannan päiväkoti ovat meilläkin todella ahkerasti luettuja! Keskimmäinen on oppinut ulkoa tuon Teemu on pieni -kirjan.

      Poista
  2. Itselleni luettiin näitä lapsena jonkin verran ja Teemu leipoo ja Sanna päiväkodissa olen ostanut omille lapsilleni. Aivan loistavia edelleen. Realismi kukoisti 70-luvun lastenkirjoissa, mutta ei tee pahaa nykylapsillekaan. Hiukan vähemmän on värejä kuin Tatuissa ja Patuissa tai Kunnaksen kirjoissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä kyllä huokuu tuo 70-luku, juuri realismin takia! Kyllä ovat erilaisia kuin tatupatut, mutta on ihan hauskakin lukea vähän väreiltä ja meiningiltä rauhallisempia kirjoja välillä. Näissä ei ole mitään ylimääräistä tai ns. "kikkailua".

      Poista
  3. Ihania arjen seikkailuja noissa kirjoissa. Olen ruotsalaisen kirjallisuuden ystävä ja myös rakastan
    arkielämää, ja tykkään opettavaisista jutuista, joten nuo kirjathan sopivat minulle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan arjen seikkailuita! Lapsen maailma on näissä niin hyvin kuvattu. Sinun kannattaa siis etsiä näitä käsiisi! :)

      Poista