En ole itse minkään viherpeukalo, vaikka joka kevät minut valtaa vastustamaton halua istuttaa pihallemme oma kotipuutarha yrtteineen, salaatteineen ja tomaatteineen. Valitettavasti minun hoidossani kasvit tuppaavat kuivumaan, sato jää laihanlaiseksi, ja viime kesänä marjapuskat valtasi joku pieni näkymätön, joka mutusti lehtiin reikiä. Tänä kesänä haaveilen herne- ja perunpenkistä... Saa nähdä, saanko ruukkuihin kuitenkaan muuta kuin niitä helppohoitoisia pelargonioita.
Löysin viimekertaisella kirjastoreissulla aivan ihanan kuvakirjan, joka salakavalasti lisää intoani kasvattaa, istuttaa ja kerätä satoa omasta maasta. Kyseessä on
Marjo Nygårdin kirjoittama ja kuvittama teos
Kaikessa on itua - Siilin puutarhakirja (Lasten Keskus 2017). Kirjan päähenkilöllä siilillä tuntuu olevan kaksikin viherpeukaloa, sillä niin näppäräsrästi tämä piikikäs pikkukaveri kylvää, istuttaa, kitkee, koulii, karaisee, hoitaa ja korjaa satoa. Hän huomioi puutarhansa rakentamisessa eri kasvukaudet, ja istuttaa myös niitä kasveja, joiden kukat houkuttelevat perhosia.
Tarinassa seurataan siilin puutarhatoimia alkukevään taimenistutuksesta ja koulinnasta syksyn sadonkorjuuseen. Kirja etenee tarinan muodossa, ja vaikka se sisältää paljon tietoa puutarhanhoidosta, on Nygård onnistunut kirjoittamaan kirjan niin, että tieto-osuus ei tunnu yhtään raskaalta vaan tulee "siinä sivussa". Jokaisella aukeamalla on oma teemansa ja siihen sopiva iso havainnollista kuva ja pieni faktalaatikko, jossa kunkin aukeaman avainkäsite selitetään.
 |
| Marjo Nygård: Kaikessa on itua - Siilin puutarhakirja (Lasten Keskus 2017) |
Siili on lempeä ja kärsivällinen puutarhuri, joka puhelee kasveilleen lempeästi, karkoittaa kutsumattomat vieraat salaatinlehdiltä nokkosveden avulla ja rakentaa istutuslaatikon, koska kasvimaan perustaminen voisi särkeä kontiaisen kodin katot - ja sitten kontiainen söisi siilin sadot. Kun siili on saanut kasvit multaan, on sillä hyvää aikaa pakata kuivatut villivihannekset lasipurkkeihin, ja lukijan oppii muun muasa että piharatamon siemenkotia voi käyttää ummetuksen hoitoon ja kuivatuista vuohenputkien lehdistä tulee hyvää pestoa.
 |
| Marjo Nygård: Kaikessa on itua - Siilin puutarhakirja (Lasten Keskus 2017) |
|
Loppukesästä tulee tietysti sadonkorjuunn aika, ja siilille ei käy kuten minulle, eli se kyllä saa puutarhastaan muhkean sadon. Sen sadosta riittää säilöttäväksi ja kavereillekin jaettavaksi. Kun sato sitten on korjattu, kutsuu siili kontiaisen sadonkorjuujuhliin
nauttimaan omavaraisesta onnesta.
 |
| Marjo Nygård: Kaikessa on itua - Siilin puutarhakirja (Lasten Keskus 2017) |
|
Kaikessa on itua on kerrassaan ihana kirja, joka ei tunnu yhtään liian opettavaiselta, vaan innostavalta ja herttaiselta. Vaikka kirjasta saakin paljon tietoa puutarhanhoidosta, me luimme sitä lasten kanssa ensisijaisesti ihan tavallisen iltasatukirjana, emme suinkaan opetusmielessä. Täytyy kuitenkin sanoa, että minä innostuin siilin tekemästä istutuslaatikosta niin, että taidan tehdä kirjan ohjeen avulla meille samanlaisen...
Miten on, kasvatetaanko teillä kasveja, ja kuinka olette siinä puuhassa onnistuneet?
Mekin lainasimme tämän kirjastosta. Tuli kyllä kova syyhy puuhata pihalla! Olin ennen lapsia tosi innokas puutarhuri, mutta nykyisin tuntuu, että lapset ja puutarha tarvitsevat hoivaenergiaa samasta kiintiöstä, eikä puutarhalle enää riitä mun hoivakiintiöstä mitään.
VastaaPoistaVähän sama homma meillä. Jotta kasvit menestyisivät, pitäisi lukea ja opiskella, mikä viihtyy missäkin, kuinka lannoitan oikein, ja millaisia kasvualustoja tekisin. Mutta oma aika ei vaan riitä. Harmi.... Ehkä sitten joskus, kun lapset kaipaavat vähemmän akuuttia hoivaa!
PoistaTuota kirjaa on kehuttu monessa blogissa ja kuvat näyttävät hienoilta, täytyy varmasti tutustua tuohon kirjaan. Mulla on kanssa intoa enemmän kuin taitoa kasvatuksen kanssa. Kovin laajamittaista epäonnistumista ei kuitenkaan onneksi edes pysty saamaan aikaa pienellä laatikkoviljelmällä kerrostalon pihalla ja parvekkeen purnukoilla.
VastaaPoistaMe koimme juuri katkeran epäonnistumisen, kun hartaasti idättämämme herneet olivat kuolleet mökkireissun aikana. Emme olleet vielä istuttaneet niitä, kun varret eivät olleet kasvaneet kovin vahvoiksi ja piha on tuulinen. Olisi vissiin pitänyt istuttaa ne kuitenkin... :(
Poista