Pikkuveli ja mainio harharetki

Luimme hiljattain esikoisen kanssa Leena Parkkisen kirjoittaman vetävän satuseikkailukirjan Pikkuveli ja mainio harharetki (Teos 2017), joka huvitti meitä huumorillaan, ihmetytti ja ihastutti erikoisella miljööllään ja kummallisella henkilögalleriallaan, viihdytti jännittävällä seikkailullaan ja veti myös välillä vakavaksi yllätyskäänteillään.

Tarinan päähenkilö on Pikkuveli, joka on lupautunut määräilevän isosiskonsa Kreivitär Rebecka Pitäjämäen avustajaksi ja jokapaikanhöyläksi tämän hurjalle tutkimusretkelle suoviidakkoon, jossa kasvaa valtavia mangrovepuita ja asutaa toinen toistaan hassumpia, hurjempia ja kummallisempia eläimiä. Kreivittären tavoite on vangita ja kuvata maailman vaarallisimman ja kaikkein suurimman käärmeen, jonka pääasiallista ravintoa ovat pikkuveljet. Kreivitär haluaa tehdä retkestä dokumentin, josta hurmioituisivat sekä hänen 40 000 YouTube-seuraajaansa että Me ja sarvikuonot -lehden toimitus.

"Me ja sarvikuonot -lehti tulee pissaamaan pöksyihinsä riemusta niin monta kertaa, että ne joutuvat hankkimaan kestovaipat", Kreivitär uhoaa.

Pikkuveli ei suhtaudu kovin myötämielisesti Kreivittären järjestämään retkeen eikä ainakaan innostu isosiskonsa suunnitelmasta käyttää Pikkuveljeä käärmeensyöttinä ja houkutuseläimenä, jonka avulla hän saisi tallennettua harvinaisen käärmeen kameralleen. Pikkuveli ei kuitenkaan mahda siskolleen mitään ja huomaa pian olevansa häkissä odottelemassa käärmeen hyökkäystä. Seuranaan hänellä on tulitikkuaskiakin pienempi apina ja lohdutuksenaan Kreivittären lupaus vetää veljensä turvaan ajoissa.

Jussi Karjalaisen kuvitusta Leena Parkkisen kirjoittamassa kirjassa Pikkuveli ja mainio harharetki (Teos 2017)

Suunnitelma menee kuitenkin kauhealla tavalla mönkään, ja Pikkuveli joutuu - ei onneksi käärmeen syömäksi - mutta käärmeeseen köytettynä hurjalle matkalle. Tuo matka vie Pikkuveljen lopulta umpsukkeluksiin veden alle ja aina oudolle rannalle asti. Rannalla hän astuu sisään hyvin erikoiseen taloon, jota emännöi hyvin erikoinen mummeli, joka syöttää Pikkuveljelle hyvin erikoisia kuppikakkuja ja kertoo, että Pikkuveljen on lähdettävä suorittamaan vaarallista, mutta elintärkeää tehtävää. Tehtävän tarkoitus on pelastaa suonsilmärusettianakonda karmealta kohtalolta, joka sitä nyt näyttää odottavan - kiitos Kreivittären ja Pikkuveljen vangitsemisyrityksen.

Pikkuveli ei ole tottunut olemaan rohkea sankari tai tekemään suuria suunnitelmia ja tekoja. Hän ei suin surminkaan haluaisi ryhtyä sankariksi nytkään, mutta ymmärtää kyllä oman vastuunsa. Hän suostuu tehtävään, vaikka siihen kuuluukin muun muassa pieneksi kutistamista ja veden alle menemistä. Avukseen tehtävään hän saa pikkuisen apinan ja sukeltaa pää edellä vessanpönttöön, josta aukeaa portti paikasta toiseen. Pelastajat joutuvat todella vaikean tehtävän eteen, ja näyttää kauhistuttavasti siltä, että pikkuruiseksi kutistunut Pikkuveli ja hänen pikkuruinen apinaystävänsä eivät pysty pelastamaan jättiläiskäärmettä. Ja vielä kauhistuttavampaa on, että Pikkuveli ei ole enää lainkaan varma siitä, pääseekö hän enää koskaan takaisin oman perheensä luo!

Jussi Karjalaisen kuvitusta Leena Parkkisen kirjoittamassa kirjassa Pikkuveli ja mainio harharetki (Teos 2017)

Parkkisen teksti on hauskaa ja pitää sisällään paljon kielellistä leikittelyä. Hänen keksimänsä maailma on villi ja mielenkiintoinen, mutta kuitenkin jotenkin niin tavallinen, että meidän viisivuotiaamme pohti jatkuvasti, mikä osa tarinasta on kuvittelua ja mikä ehkä unta. Kirjan kuvituksen on tehnyt Jussi Karjalainen, ja kuvat ovat hyvin omaperäisiä ja hyvin tarinaan sopivia. Pikkuveli ja mainio harharteki lienee suunnattu alakoulun 1.- 4.-luokkalaisille. Siinä on aika paljon tekstiä, eli mikään aloittelevan lukija ensikirja tämä ei ole. Myös viisivuotias jaksoi kuunnella koko kirjan osissa luettuna, vaikka aluksi epäilin, että kirja olisi hänelle hieman pitkä tai haastavaa kuunneltavaa.

Satuin muuten huomaamaan, että keskiviikkona 24.5. pidetään Nide-kirjakaupassa Pikkuveli ja mainio harharteki -kirjan julkkarit. Itse en luultavasti pääse paikalle, mikä on todella harmi, sillä olisin mielelläni mennyt kuuntelemaan, mitä kerrottavaa Parkkisella on tämän kirjan synnystä. Menkää te, jos vaan ennätätte!