Kirjanoita kuljettaa lukijan taikuuden ja ihmeellisten sanojen maailmaan

Kirjailija Anne Leinonen on kirjoittanut uuden Kirjanoita-nuortenromaanin (WSOY 2017, arvostelukappale) kiitoslehdelle seuraavan virkkeen: "Kirjallisuutta ei olisi olemassa ilman toisia kirjoja." Tämä ajatus kulkeekin läpi koko romaanin, jossa kirjat ja kirjallisuus ovat erittäin keskeisessä osassa eikä koko tarinaa itseasiassa olisi olemassa ilman niitä.

Kirjanoita alkaa suoraan tapahtumien ytimestä, kun lukioikäinen Aura sattuu Bulevardilla käyskennellessään näkemään ja haistamaan jotain, mikä selvästi kuuluu toiseen maailmaan. Aura  nimittäin näkee raitiovaunun Bulevardilla, jossa kuitenkaan ei ole koskaan oikeati kulkenut raitiovaunuja. "Hetkinen"' miettii lukija tässä kohtaa, "Eikös raitiovaunu kuljekin oikeati muka Bulevardia pitkin?" Hiljalleen lukijalle selviää, että Aura ei asukaan Suomen Helsingissä, kuten aluksi niin tutulta kuulostavat katujen ja paikkojen nimet antavat ymmärtää. Tarinassa alkaa vilistä sellaisiakin paikkoja kuin Tuck Munkinniemi ja Helby-Suomi. Aura on kotoisin toisesta maailmasta, kossa todellisuus on himan erilainen kuin meillä. Hänen maailmaansa on kohdannut jonkinlainen katastrofi, minkä seurauksena Kehä kolmosen takana olevat maat ovat muuttuneet villiksi erämaaksi, jota nimitetään Joutomaaksi (mikä ihana viittaus paljasjalkaisten helsinkiläisten suosimaan ikuiseen vitsiin siitä, että Kehä kolmosen ulkopuolella on pelkkää erämaata tai landea). Kukaan täysjärkinen ei mene sinne, sillä siellä ihmiset katoavat - niin on käynyt Auran äidille.

Aura pystyy kuitenkin jollain ihmeellisellä tavalla näkemään välähdyksiä toisesta paikasta - meidän Helsingistämme - vaikkei aluksi ymmärrä, mitä hänen näkemänsä välähdykset ovat. Tyttö pääsee töihin salaperäisen Raisan kahvilaan, ja huomaa siellä, että hänen tuntemansa maailma on todellisuudessa aivan toisenlainen kuin hän on uskonut. Raisa tutustuttaa Auran salaisuuksiin, jotka opettavat Auralle paljon Aurasta itsestään, vievät hänet vaaralliselle etsintäretkelle ja nyrjäyttävät kaiken tutun ja turvallisen sijoiltaan. Suurin kaikista salaisuuksista lienee valtava kirjavarasto, salainen kirjalabyrintti, joka sijaitsee Raisan kahvilan alla. Sinne Raisa on säilönyt kaikki kirjat, jotka eivät ole tuhoutuneet kuten kirjoilla Helbyssä on tapana tuhoutua. Paperi ei kestä, vaan surkastuu, ja siksi kaikki luulevat, että kirjat ovat kadonneet maailmasta. Ei kuitenkaan riitä, että Raisa on salaisen kirjaston vartija, hän on myös kirjanoita ja niin on Aurakin. Kirjanoidat käyttävät kirjojen ja sanojen voimaa taikomiseen. Kun sanoja käyttää kerran, ne tuhoutuvat, eikä taikakaan suju aina, kuten noita on tarkoittanut, joten tarkkana pitää olla eikä sanoja saa käyttää turhaa.

Kaikki noidat eivät kuitenkaan ole ystävällisiä, ja jokainen noita tahtoisi löytää mystisen noitakirjan, jonka sanotaan olevan kaikkein tärkein kirja, teos, joka antaa käyttäjälleen suunnattoman mahdin. Tuota kirjaa tarvittaisiin myös kipeästi ratkaisemaan Helbyy uhkaava raiteiltaan suistuminen, mutta kukaan ei tiedä, missä kirja tai edes varmasti sitä, onko kirja olemassa. Ja jotenkin näyttää siltä, että Aura on näiden kaikkien mystisten asioiden keskipisteessä tai jopa niiden keskipiste. Hän oppii hallitsemaan taikomista ihmeen nopeasti, eikä kukaan muu noita näytä hänen tavoin voivan nähdä toiseen maailmaan. Silti Auralla on vaikeaa, koska ei oikein ymmärrä, miten noitien maailma toimii ja kuka on ystävä, kuka vihollinen. Hänen pitää punnita uudestaan jopa kaikkein läheisimmät ihmissuhteensa ja selvittää, mitä taistelua haluaa käydä.

Leinonen kietoo tarinaansa hauskalla tavalla monia kirjallisuuden klassikoita ja leikittelee viittauksilla tuttuihin tarinoihin ja kirjoihin. Aura esimerkiksi itse naurahtaa yhtäläisyyksille hänen ja Harry Potterin kokemusten välillä. Taikomattomat henkilöt ovat taviksia Auran maailmassa, ja heiltä piilotellaan noituutta kuten jästeiltä Tylypahkassa. Kirjanoita tuntuukin varsinaiselta kirjallisuuden ylistykseltä, ja kirjan päähenkilökin on varsinainen lukutoukka, mikä osoittautuu hyödylliseksi taidoksi tapahtumien lähtiessä toden teolla vyörymään eteenpäin! Kirja sopii hyvin isommille alakoulualaisille, yläkouluikäisille ja miksei jopa lukiolaisille. Siinä on sopivassa määrin taikuutta, tavallista elämää, mysteereitä sekö nuortenkirjoille tärkeitä ihmissuhdekuvioita. Ja tietysti päähenkilö yrittää kaikkien nuorten tavoin selvittää, kuka on ja mikä on hänen paikkansa maailmassa. Kuitenkin Kirjanoita onnistui koukuttamaan minutkin, ja olin jopa hieman hämmästynytkin, kun huomasin, että suorastaan odotan tämän kirjan parin eli Noitakirjan ilmestymistä!