Kahden maan Ebba

Riikka Ala-Harjan lastenromaani Kahden maan Ebba (Otava 2017, arvostelukappale) on alakouluikäisille suunnattu kirja, jossa käsitellään isoja ja tärkeitä kysymyksiä neljäsluokkalaisen Ebban näkökulmasta.

Kansi ja kuvat: Marika Maijala


Ebban vanhemmat ovat eronneet, ja hänen isänsä asuu Saksassa uuden naisystävän ja tämän lapsen, kuusivuotiaan Annan kanssa. Sukkuloiminen kahden kodin ja perheen välillä ei varmasti ole aina helppoa, ja Ebballe se on astetta vaikeampaa, koska tyttö joutuu matkaamaan isän luokse yksin lentokoneella, mikä on Ebbasta oikeastaan aika pelottavaa.

Mä olen kateellinen niille, joilla on vain yksi koti. Nelosten itsenäisyystanssit on kerran elämässä, mutta mä joudun lentämään kymmenen kertaa vuodessa kodista toiseen. ... Äiti ylpeilee kavereilleen, että meidän Ebba on niin itsenäinen, kun se on lentänyt eskari-ikäisestä lähtien Helsingin ja Berliinin väliä. Ärsyttävää. Mä en todellakaan halua äidin ylpeilevän sillä, että mä olisin jotenkin itsenäinen, kun en mä yhtään ole. (s. 19)

Lentäessä yksin joutuu esimerkiksi miettimään, uskaltaako puhua lentoemännälle ja jännittämään, istuuko viereen joku outo tyyppi. Aivan viime aikoina Ebba on myös ruvennut pelkäämään Saksaan matkustamista, koska sinne on tehty terrori-isku. Tämä onkin ajankohtainen aihe, joka varmasti mietityttää monia lapsia. Vaikka Ebban äiti vakuuttaa, että sekä Helsinki että Berliini ovat turvallisia kaupunkeja, ja Ebba on lentäessään turvassa, näkee Ebba, että äiti on hermostunut. Ebba tietää, että hänen äitinsä on aina hermostunut, kun Ebba on lähdössä isän luo. Ei tietenkään ole vanhemmallekaan helppoa päästää lasta yksin matkustamaan ja pitkäksi aikaa pois luotaan.

Ebba kertoo erosta, kahdesta kodista ja niihin liittyvistä tunteistaan "lapselta lapselle". Uskon, että monen samankaltaisessa tilanteessa elävän on helppo samastua Ebban tunteisiin ja ajatuksiin.

Kaksi kotia on paras mahdollinen ratkaisu, äiti sanoo. Tässä tilanteessa. Kaikille kolmelle. Onko äiti varma? Musta tuntuu, että aina kun mä oon Saksassa, mä menetän jonkin tärkeän asian Suomessa. Ja aina kun mä oon Suomessa, mä menetän huippujutun joka tapahtuu just silloin Saksassa. (s.25 - 26)

Ebbasta on myös aika kestämätöntä, että isällä on Saksassa uusi perhe, ja Anna-tyttö pitää hänen isäänsä omanaan. Ebbasta Anna on ärsyttävä, matkiva pikkupentu, eikä hän pidä tämän äidistä Jolankastakaan. Ebba tahtoisi isän kokonaan itselleen Saksassa vieraillessaan.

Kahden maan Ebba -kirjan tapahtumat ajoittuvat lähitulevaisuuteen, eli Suomen sadannen itsenäisyyspäivän alle. Ebba on juuri ollut tanssimassa itsenäisyyspäivän tansseissa, ja häntä harmittaa, kun joutuu taas lähtemään isän luo, vaikka olisi hauska puida tansseja ja niiden tapahtumia suomalaisten kavereidensa kanssa. Tällä kertaa lentokoneeseen sattuu kuitenkin tulemaan toinenkin yksin matkustava lapsi, Hans, jonka kanssa lentäminen ei olekaan ihan niin kamalaa ja pelottavaa.

Perillä Saksassa Ebbaa odottaa kuitenkin ikävä yllätys, kun isän naisystävä ja tämän tytär tunkevat itsensä Ebban isovanhemmille, eikä Ebba saa viettää yksin heidän kanssaan. Ebba saa kuitenkin kuulla Annalta suuren salaisuuden, ja tulee muutenkin huomaamaan, että eivät Anna ja tämän äiti ehkä niin kauheita olekaan. Annalla ja hänellä on itseassa yllättävän paljon yhteistä.

Tai ehkä tää ei sittenkään ole inhoamista. Ehkä mua vain ärsyttää Anna. Onhan meillä yhteisiä juttuja. ... Anna tarttuu mua kädestä. Se tuntuu kivalta.

Ala-harja onnistuu tavoittemaan hyvin neljäsluokkalaisen tytön ajatukset ja tavan reagoida asioihin. Hänen käyttämänsä lyhyet lauseet toimivat hyvin, ja lukiessa minusta tuntuu kuin kuulisin Ebban puhun minulle oikeasti. Kahden maan Ebba jätti minulle hyvän ja lämpimän tunteen, ja toivon, että tämä kirja ei jää alakouluikäisiltä löytämättä!





4 kommenttia:

  1. Kuulostaa sopivan tähän päivään. Tuolla koulumaailmassa puhutaan paljon kuolemasta, aseista ja terroriteoista. Mukaan on tullut turvallisuusharjoitukset, koska kouluissa on ollut niin paljon uhkaavia tilanteita ja koulusurmia.
    Minäkin pelkäsin lentokoneessa, koska näin erään ihmisen räpläävän kännykkää noususta laskuun asti, lähettävä tekstareita ja aukaisevan tekstareita. Sanoin lentoemännälle ja hän kävi sanomassa henkilölle suomeksi, että kännykkä pitää olla lentotilassa. Henkilö ei ollut suomen kielinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kurjaa, kun joutuu pelkäämään. Eikä aina auta, vaikka kuinka yrittäisi vakuutella itselleen, ettei pelättävää ole. Arkisista ja tavallisista asioistakin voi tulla pelottavia, kun vääränlainen tilanne tulee eteen. Terrorismi todella puhuttaa oppilaita, eikä meillä aikuisillakaan ole aina oikeita sanoja lapsia lohduttaa.

      Poista
  2. Minä luulin jostain syystä, että päähenkilö on tässä jo teini, mutta se onkin vasta neljäsluokkalainen. Luulen, että kirja sopii paremmin kuin hyvin meidän neljäsluokkalaiselle, joka haaveilee, että saisi matkustaa yksin täältä Oslosta Helsinkiin mummolaan (mutta minä tiukkisäitinä en suostu ;-) ).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä voisi todella olla nappivalinta teidän neljäsluokkalaiselle, vaikka hän ei mitä ilmeisemmin pelkäisikään Ebban tavoin ykisn matkustamista. En muuten minäkään luultavasti suostuisi... ;)

      Poista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.