Selkokirja alakouluikäisille: Emman ja Eetun koirapulma

Jokin aikaa sitten eräs kollegani kyseli, tiedänkö hyviä selkokirjoja, joita hän voisi tarjota luettavaksi muutamalle oppilaalleen, jotka tarvitsevat kiinnostavaa, mutta rakenteeltaa ja sanavalinnoiltaan kohtalaisen yksinkertaista ja helppoa luettavaa. Täytyy myöntää, että minulla löi aika tyhjää, enkä osannut vinkata kuin paria selkokirjaa. Mietimme kollegani kanssa yhdessä, että aika vähän meillä ilmestyy lapsille ja nuorille suunnattuja selkokirjoja. Helppolukuiset kirjasarjat eivät kaikki suinkaan täytä selkokirjan vaatimusta, ja toisaalta ei kovin moni isompi oppilas mielellään enää tartu lukemaan opetteleville tarkoitettuun kirjasarjaan.

Suomessa selkokirjoja kustantaa esimerkiksi Avain-kustantamo, josta sainkin vuosi sitten kesäkuussa luettavaksi lapille kirjoitetun selkokirjan Emman ja Eetun yllätyslöytö. Kirjan on kirjoittanut Marita Hauhia ja kuvittanut Anne Randén. Tänä kesänä tekijäkaksikolta ilmestyi kirjalle jatko-osa, niin ikään selkokirjamerkinnän saanut Emman ja Eetun koirapulma (Avain 2017).

Koska kirjan teksti on tehty selkokirjaluokituksen täyttäväksi, on sen rakenne yksinkertaista: lauseet ovat kohtalaisen lyhyitä ja lauserakenteet yksinkertaisia, eikä tekstissä ole vierasperäisiä sanoja. Täytyy sanoa, että pari pilkkuvirhettä huomasin, ja taisinkin kiinnittää niihin erityishuomiota, koska erityisesti selkotekstissä soisin pilkkujen olevan paikoillaan (kuten tietysti muissakin teksteissä). Randénin piirtämä kuvitus on omaperäistä, ja varsinkin koirakuvat ovat mielestäni suloisia. Silti olisin toivonut kuvitukseen hieman enemmän ytyä, ja sitä olisi saanut olla runsaammin. Selkokirjoissa kuvien pitäisi tukea lukijaa tekstin tulkitsemisessa, mutta nyt moni kuva on jotenkin kuvituskuvamainen, eikä oikein auta avaamaan tarinaa.

Emman ja Eetun koirapulma on lastenromaani, joka sopii luettavaksi tai kuunneltavaksi eri-ikäisille lapsille esikouluikäisistä noin neljäsluokkalaisiin koululaisiin asti. Me luimme kirjan kotona viisi ja puolivuotiaan lapsemme kanssa, ja ainakin hän kuunteli kirjaa kainalossani hipihiljaa ja kiinnostuneena.

Tarina onkin aika jännittävä, sillä se kertoo pienestä Pulmu-koirasta, joka karkaa ja jolle meinaa käydä varsin huonosti! Emman ja eetun isoveljen Artun tyttöystävä Anni tuo Pulmun Artulle hoitoon, ja muistuttaa lähtiessään, että koira karkaa todella helposti. Etenkin Emma on koiran saapumisesta innoissaan, ja haluaa, että Eetu herää heti leikittämään sitä hänen kanssaan. Kun Eetu vihdoin nousee vuoteesta, päättävät lapset mennä ulos tekemään lumiukkoa, vaikka Pulmua ei voikaan ottaa pihalle mukaan. Emma käy kesken rakentamisen sisällä, ja unohtaa tietysti oven auki. Kaikkien kauhistus on suuri, kun he palaavat sisälle ja huomaavat Pulmun karanneen.

Anne Randénin kuvitusta Marita Hauhian kirjoittamassa lastenromaanissa Emman ja Eetun koirapulma
(Avain 2017)

Äiti ja isä ovat töissä, ja niinpä Eetu ja Emma lähtevät etsimään Pulmua. Onneksi lumessa näkyy koiran jäljet, joita voi seurata. Eetu jatkaa etsimistä ja Emma lähtee hakemaan Arttua paikalle. Lasten pahin pelko käy toteen, kun Eetu löytää Pulmun jokeen pudonneena, ja pieni koira on jo selvästi kovin uupunut ja kylmissään. Se ei pääse omin voimin ylös. Lukija suorastaan pidättää hengitystään seuratessaan, kuinka Eetu kamppailee ja ponnistelee saadakseen koiraraukan pois hyytävästä vedestä. Emman, Eetun ja Artun hätä Pulmun puolesta tarttui selvästi myös meidän lapseemme, ja kyllä itsekin jännitin, miten takajalkansa jäädyttäneelle pikkukoiralle käy.

Onneksi Pulmu toipuu päästyään saunaan lämmittelemään. Arttu, Eetu ja Emma käyvätkin sitten kipakan keskustelun, pitääkö heidän vanhemmilleen ja ennen kaikkea Annille kertoa Pulmun karkuretkestä. Lopulta he päätyvät tietysti tekmään moraalisesti oikean ratkaisun, eikä Anni onneksi suutu kuultuaan, mitä hänen pieni karkurikoiransa on tytön poissaollessa puuhaillut. Kirjan lopussa Emma käy vielä äitinsä kanssa sen keskustelun, joka on varsin tuttu kovin monessa lapsiperheessä: "Voitaisiinko mekin ottaa lemmikki?" Siihen ei lasten äiti suostu, mutta lupaa, että Pulmu kyllä saa tulla heille hoitoon toistekin.

Anne Randénin kuvitusta Marita Hauhian kirjoittamassa lastenromaanissa Emman ja Eetun koirapulma
(Avain 2017)

Emman ja Eetun koirapulma on hyvä kirja, jonka  tapahtumat ovat tuttuja monen lukijankin omasta kokemusmaailmasta: leikitään lumileikkejä, nahistellaan sisarusten kanssa, tehdään virheitä ja onnistutaan, pohditaan oikeaa ja väärää, hoivataan elämiä ja kaivataan omaa lemmikkiä. Kuten sanottu, kirjassa on myös sopivasti jännitystä sekä myös erilaisia hahmoja, joihin erilaiset lukijatkin voivat samastua.