Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö

Meidän perheessämme on meneillään pienoinen Heinähattu ja Vilttitossu -villiys. Olemme lukeneet monta sarjaan kuuluvaa kirjaa ja katsoneet lasten kanssa vuonna 2002 valmistuneen elokuvan Heinähattu ja Vilttitossu. Elokuva perustuu löyhästi Sinikka ja Tiina Nopolan kirjoittamaan samannimiseen lastenromaaniin, joka on julkaistu jo vuonna 1989 (Tammi).

EDIT. 30.10. Tähän pitää korjata, että Heinähattu ja Vilttitossu -elokuva ei perustu sarjan ensimmäiseen kirjaan vaan kahdeksanteen vuodelta 1999, ja se oli Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö. Korjauksesta kiitos Viherjuuria-lukijalleni, joka on itse Heinähattu ja Vilttitossu-kirjojen ystävä!

Vuoteen 2009 asti sarjan kirjoja kuvitti Markus Majaluoma. Vuodesta 2012 alkaen kirjojen kuvituksesta on vastannut Salla Savolainen. Uusi kuvitus on aiempaa runsaampaa ja värikkäämpää, ja kuvat ovat myös suurempia. Lapseni pitävät selvästi enemmän tästä uudemmasta kuvitustyylistä. Tammi onkin julkaissut vanhempia Heinähattuja ja Vilttitossuja uusintapainoksina, niin ikään Savolaisen kuvittamina.

Heinähatun ja Vilttitossun vauhdikkaista kommelluksista ja kepposista tykkäävät sekä viisivuotias että jopa kolmevuotias lapsemme. Jälkimmäinen haluaakin aina tasaisin väliajoin lukea uudestaan Salla Savolaisen kuvittaman kuvakirjan Heinähattu, Vilttitossu ja Kalju-Koponen, vaikka siinäkin on itseasiassa varsin paljon tekstiä. Voitte siis varmasti uskoa, kuinka lapset innostuivat, kun postin tuomasta kirjapaketista paljastui sarjan uusin osa Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö (Tammi 2017, arvostelukappale kustantajalta). Kirja piti tietysti lukea HETI!

Pääsimmekin siis jo näin syyskuun puolivälissä joulutunnelmaan, kun luimme, millaista joulun odotus ja vietto on Kattilakosken perheessä. Arvaahan sen, että tyypilliseen tapaansa Vilttitossu tekee yhtä sun toista jäynää, ja lopulta koko joulurauha meinaa särkyä Hanna-äidin kristallilasien tavoin. Tapahtumat alkavat, kun Vilttitossu huomaa kadulla keräysauton, johon ihmiset toimittavat vanhoja leluja varattomille lapsille. Vilttitossu närkästyy, sillä hänen mielestään varattomat lapset saavat valtavasti lahjoja, ja itseasiassa hänkin tahtoo niitä yhtä paljon. Koska impulsiivisella, aika ahneella ja kujeilevalla Vilttitossulla on hyvä mielikuvitus ja nopeat hoksottimet, keksii hän äkkiä keinon, jolla lahjoja taatusti tulee kasapäin: Hän ilmestyy kadulle kerjäämään köyhäksi Tiuku Nyyssöseksi pukeutuneena.

Heinähattu ja Vilttitossu -kirjoihin kuuluu, että aikuiset ovat hieman höperöitä, eikä tämäkään kirja tee poikkeusta. Kukaan Vilttitossun läheisistä ei tajua, että Tiuko Nyyssönen on itseasiassa Vilttitossu. Tunnollinen ja kunnollinen Heinähattu kyllä epäilee, että Tiuku Nyyssösessä on jotain outoa...

Kerjäämisen lisäksi Vilttitossu kunnostautuu katulaulajana toiveenaan ansaita ylenmäärin karkkirahaa. Sekä laulaminen että kerjääminen osoittautuvat kuitenkin aika kehnoiksi tulon- ja lahjanlähteiksi, ja viimeisenä oljenkortenaan Vilttossu päättää ruveta kiltiksi, sillä kaikkihan me tiedämme, että vain kiltit lapset saavat lahjoja.

- Vilttitossu! Ennen joulua ei saa riehua. 
-Miksei?
- Joulupukki ei tykkää sellaisesta, Heinähattu selitti. ... - Tontut kurkkivat ikkunasta ja kertovat sille, Heinähattu valisti. (s. 7)

Vilttitossu siivoaa, pyykkää ja antaa jopa oman joulukalenterinsakin pois, kun tahtoo osoittaa tontuille ja joulupukille ansaitsevansa paaaaljon enemmän lahoja kuin Heinähattu. Aattona tyttö tietysti kihisee jännityksestä, ja pettymys on karvas hänen huomatessaan, että on saanut tasan saman verran paketteja kuin Heinähattu!

Aivan piloille ei Kattilakoskien joulu kuitenkaan mene, sillä tilanteen pelastaa ihme kyllä hieman hidas ja höpsö konstaapeli Isonapa, joka yhyttää ulos lähteneen Vilttitossun ja puhuu tälle järkeä. Vilttitossu jopa suree sitä, että Isonapa ja Rillirousku eivät ole saaneet yhtään joululahjaa, ja kutsuu poliisit viettämään joulua hänen perheensä luokse. Loppujen lopuksi myös Vilttitossu oppii, ettei tärkeintä ole lahjojen määrä ja niiden antaminenkin voi tuottaa paljon iloa.

Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö siis toistaa pitkälti monille sarjan aikaisemmille osille tuttua kaavaa: Vilttitossu haluaa jotakin ja ryhtyy aika radikaaleihin toimenpiteisiin tavoitteensa saavuttaakseen. Vilttitossu ei kaihda huijaamista ja petkuttamista, ja hänen konnankoukkunsa saavat pienet kuuntelijat kikattamaan. Heinähattu on yleensä ainoa, joka näkee siskonsa touhujen läpi, ja usein siskokset ottavatkin yhteen jossain välissä tarinaa. Kuitenkin kaksikko pitää vahvasti toistensa puolia ja sopii nahistelunsa tarinan lopussa.

Itse en muuten lukenut lapsena Heinähattuja ja Vilttitossuja, vaikka ne kuuluivat siskonikin suosikkikirjoihin. Elokuvan katsoin hänen kanssaan teini-ikäisenä, ja muistan, että erityisesti Vilttitossun näyttelijä oli roolissaan mielestäni todella hyvä, ja nyt myös omat lapseni tykkäsivät hänen hahmostaan. Onkin hauska nähdä, millainen on marraskuussa ensi-iltansa saava uusi Heinähattu ja Vilttitossu -elokuva Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset. Esikoinen jo varmisteli minulta, että menemmehän sitten varmasti katsomaan sen!