Pehmolelutyttö

Jukka Behmin kirjoittama nuortenkirja Pehmolelutyttö (WSOY 2017, arvostelukappale kustantajalta) on yksi tämän vuoden Finlandia Junior -palkintoehdokaskirjoista. Behm voitti kirjansa käsikirjoituksella WSOY:n Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta -kirjoituskilpailun, ja raati kuvaili kirjaa muun muassa rouheaksi, rohkeaksi ja pohdituttavaksi.

Pehmolelutyttö kertoo ajatuksiaherättävästi ja suorasukaisesti nuorten maailmasta ja niistä ristiriitaisista tunteista, jota oma muuttuva keho, heräävä seksuaalisuus ja aikuiseksi kasvaminen aiheuttavat. Se kertoo tytöstä, joka toisaalta on vielä pehmoleluilleen jutteleva lapsi, mutta joka toisaalta on myös vastakkaiselta sukupuolelta huomiota ja hyväksyntää hakeva teini. Hän on pehmolelutyttö, joka joutuu aivan liian aikaisin mukaan aikuisten maailmaan, ryhtyy käyttämään omaa kehoaan kauppatavarana ja päätyy eri-ikäisten miesten hyväksikäyttämäksi.

Kirjan päähenkilö on 15-vuotias kympin tyttö Emilia, joka on myös kirjan minä-kertoja. Behm on tehnyt mielenkiintoisen valinnanan, sillä Emilia kertoo tapahtumia omille pehmoleluilleen, jotka ovat tälle liikuttavan tärkeitä. Koska Emilialla on vain vähän - tai oikeastaan ei yhtään - läheisiä, luoettavia ystäviä saavat pehmoeläimet toimia Emilian kuuntelijoina ja ystävinä. Tytön välit omaan perheeseensä ovat aika etäiset; hänen isänsä on hissukka, joka istuu koko ajan nenä kirjassa, äiti on uponnut nettipelien maailmaan ja 17-vuotiaalla isoveljellä on tietysti omat menonsa. Emilia ei oikeastaan valita siitä, että vanhemmilla on aika vähän aikaa hänelle - useinhan teinit jopa iloitsevat, kun saavat tehdä asioita vanhempien niihin puuttumatta - mutta rivien välistä on luettavissa, että Emilia toivoisi vanhemmiltaan enemmän läsnäoloa. Häntä ärsyttää, kuinka helposti isä perääntyy, jos Emilia hiukankin korottaa ääntää, eikä äidinkään käytös saa kiitosta:

Äidillä oli kovaääninen nauru aina silloin kun hän tapasi ystäviään tai puhui heidän kanssaan puhelimessa. Eikä naurua ollenkaan, kun hän oli meidän kanssamme. (s.90)

Emilian läheisin ystävä on Lila, tyttö, jonka äiti ei jaksa nousta kotisohvalta ja joka ei koskaa pahemmin kysele Lilan menojen perään. Lila kuljettaa Emiliaa mukanaan bileisiin ja kaupungille, mutta unohtaa tämän sitten, kun löytää itse kiinnostavaa poikaseuraa. Erään tällaisen kerran jälkeen Emilia jää kaupungille yksin pyörimään, ja eräs mies lähestyy häntä kummallisen tarjouksen kanssa: Hän lupaa Emilialle kympin, jos tämä suostuu tulemaan miehen kanssa sivummalle ja katselemaan. Tarjous sekä ihmetyttää, inhottaa että kiehtoo Emiliaa, ja lopulta kaupat tehdään kaksikymppisestä. Toimitus on nopeasti ohi ja Emilia on nolo ja hämillään, mutta kaksikymppiä rikkaampi. Tapaus ei oikeastaan tunnu hänestä miltään, mutta oikeastaan tuntuu kuitenkin.

Emilian toimia ja ajatuksia leimaa koko kirjan vastaanvanlaiset ristiriitaiset tunteet. Hän huomaa, että pojat ja miehet ovat yhtäkkiä kovin kiinnostuneita hänen vartalostaan: He haluavat katsoa sitä, koskettaa sitä ja arvostella sitä. Se ihmetyttää Emiliaa, mutta toisaalta myös tuntuu hyvältä, kun joku kehuu kauniiksi ja seksikkääksi. Jopa tuttavaperheen isä tuntuu suhtautuvan Emiliaan uudella, sopimattomalla mutta kuitenkin jotenkin kiihottavalla tavalla. Eräissä kotibileissä Emilia pelastaa sammuneen Lilan muutaman teinipojan kynsistä, kun nämä käyttävät ja tutkivat tyttöä kuin elävää seksilelua. Poikien naistuntemus on selvästi peärisin pornoelokuvista.

Emilia lataa ahkerasti kuvia nettiin ja odottaa, että joku kommentoisi niitä ja tykkäisi niistä. Hän lähettää itsestään yläosattoman kuvan eräälle pojalle, jota pitää melkein poikaystävänään. Hän alkaa katsella netistä aikuisviihdettä, mikä tuntuu hänestä likaiselta ja ällöttävältä, mutta hän ei pysty lopettamaan. Emilia ottaa itsestään aina vain rohkeampia kuvia ja lataa kuvansa aikuisten seuranhakupalstalle. Se käy helposti, kun valehtee sivustolle olevansa täysi-ikäinen, ja niin hän alkaa saada kymmenittäin yhteydenottoja miehiltä, jotka haluavat tavata Emilian, saada lisää kuvia tästä ja pyytävät tältä "pieniä palveluksia" rahaa vastaan. Emilian sähköposti täytyy miesten lähettämistä sukupuolielinten kuvista, hänen päässään pyörivät näiden sopimattomat puheet ja korvissa humisevat kaikki ne ehdotukset, joita hänelle tehdään.

Ja niin Emilia alkaa tienata. Hän uskottelee pitävänsä lankoja käsissään ja tietävänsä, mitä tekee, mutta tietysti hän on hukassa, hukkumaisillaan. Vaikka hän uskoo pelaavansa peliä omilla ehdoillaan ja kuvittelee, että valta on hänelle, voi lukija helposti aistia, kuinka rikki tyttö oikeasti on. Hän alkaa pitää itseään arvottomana, eikä pidä itseään enää omanikäisensä poikaystävän arvoisena. Aikuisten miesten katseet ja kosketukset, ehdotukset ja teot ovat tietysti liikaa, mutta Emilia ei enää tiedä, miten saisi kaiken loppumaan. Lopulta Emilia toivoo, että vanhemmat tulisivat ja korjaisivat kaiken, mutta samalla sydäntäriipaisevasti pelkää ja uskoo, että nämä pitävät häntä yhtä pahana ja arvottomana kuin hän itse tuntee olevansa. Onneksi pelastus - sillä kyllä tässä todella voi puhua pelastuksesta - tulee lopuksi, vaikka se tuleekin odottamattomalla tavalla ja odottamattomalta taholta.

Emilia vaikuttaa erittäin sinisilmäiseltä ja hieman lapselliseltakin tytöltä, joka ei oikeasti tuntunut ollenkaan ymmärtävän, millaiseen vaaraan hän itsensä asetti vaikka kuinka monta kertaa. On suorastaan ihme, että kukaan ei käynyt väkisin häneen käsiksi. Tietysti kaikki hänen kokemansa oli seksuaalista väkivaltaa, vakkei tyttö sitä itse edes ymmärrä.

Tämän nuortenkirja aihe on siis hyvin järkyttävä ja pysäyttävä. Tarina on niin ahdistava siksi, että se voisi hyvin olla totta. Minäkin muistan saaneeni 12-vuotiaana kotimatkallani erään ahdistavan ja sopimattoman ehdotuksen, mutta osasin onneksi juosta karkuun. Kaikki eivät osaa, ja nykyään vastaavia ehdotuksia tulee nuorille luultavasti paljon enemmän - kiitos vaan internetin ja erilaisten kuvapalveluohjelmien.

Minä luin Emilian tarinan eräänlaisena varoittavana esimerkkinä, joka on suunnattu yhtä lailla nuorille kuin heidän vanhemmilleen. Emilian vanhemmat eivät ole tarinassa läsnä, ja tyttö selvästi kaipaisi oikeaa keskusteluyhteyttä johonkuhun aikuiseen tai ainakin johonkin, joka ei tarjoaisi sellaisia vastauksia, joita haetaan ja saadaan pornoleffoista.

Ehkä Pehmolelutyttö onnistuu herättämään jonkun teinin ajoissa, tai auttamaan hietä, jotka ovat ehkä samankaltaisessa tilanteessa kuin Emilia. Minua jäi kyllä hieman vaivaamaan, että tarinassa ei kerrottu, miten Emilian asiat lopulta selvitettiin. Olisin toivonut, että kirjassa olisi ollut vaikka joku jälkikirjoitus, jossa Emilia olisi ollut onnellinen, tyytyväinen ja tasapainoinen.

Itse teksti on aika helppo- ja nopealukuista, ja kirja sopiikin siis kielensä puolesta luettavaksi hyvin erilaisille lukijoille. Vaikka aihe on rankka ja kerronta rohkeaa, ei kirja sisällä yksityiskohtaisia kuvauksia seksistä, ja pidänkin kirjaa sopivana luettavana yläkoulu ja lukioikäisille nuorille. Kirjaa lukiessa unohdin moneen kertaan, että tarinaa ei ole oikeasti kirjoittanut 15-vuotias teinityttö!