Dunne on täällä taas - Ja niin on myös hänen kaverinsa Metteborg!

Puolitoista vuotta sitten esittelin Rose Lagercrantzin kirjoittaman ja Eva Erikssonin kirjoittaman aivan valloittavan suloisen lastenromaanin Onnentyttö Dunne (Kustannus-Mäkelä 2016), ja kerroin, miten kirjan päähenkilö Dunne teki minuun vaikutuksen positiivisella elämänasenteellaan. Dunnen elämässä on ollut aika isojakin vastoinkäymisiä, mutta tyttö haluaa nähdä asioista niiden valoisat puolet, mikä on tietysti mahtava juttu.



Sittemmin Dunne-kirjoja on ilmestynyt vielä kolme lisää, joista uusimmasta sain kustantajalta arvostelukappaleen. Dunnen elämää (Kustannus-Mäkelä 2017, suom. Raija Rintamäki) kirjassa ekaluokka on loppu ja Dunne viettää ensimmäistä kesälomaansa. Hän on päässyt koko kesäksi parhaan ystävänsä Ella Fridan kesäpaikkaan saareen koko kesäksi, ja kaikki olisi aivan mahtavaa, jos taustalla ei olisi aika ikävä syy. Dunnen yksinhuoltajaisä on nimittäin jotunut onnettomuuteen, minkä takia hän joutuu olemaan hyvin pitkään sairaalassa, eikä voi huolehtia tyttärestään. Dunnella on ikävä isäänsä, mutta onneksi päivät Ella Fridan kanssa kuluvat hauskoissa puuhissa, ja onneksi isä soittaa Dunnelle jokaikinen ilta.

Rose Lagercrantz & Eva Eriksson: Dunnen elämää

Sitten koittaa kuitenkin päivä, jolloin isä ei soitakaan. Dunne nukkuu huonosti koko seuraavan yön, ja on seuraavana päivänä todella huolissaan. Mitä isälle on sattunut? Herkkävaistoinen ja rempseä Ella Frida keksii parhaansa mukaan hauskoja leikkejä, jotta Dunne saisi muuta ajateltavaa, mutta huoli isästä palaa tietysti koko ajna mieleen. Ylllättäen saareen saapuvat visiitille myös Dunne serkku ja mummi, joilta tyttö saa kuulla häntä kovasti järkyttäviä uutisia: Isä on tavannut sairaalassa jonkun Veran.

Rose Lagercrantz & Eva Eriksson: Dunnen elämää

Vielä enemmän Dunne sitten järkyttää ja yllättyy, kun lomalle päässyt isä saapuu saareen tuon mystisen Veran kanssa. Dunne ja Ella Frida ovat siitä ihan ymmärrettävästikin kovin vihaisia, mököttävät, ja Ella Frida puhuu Dunnen puolesta suunsa puhtaaksi. Myös mummi toruu isää, mutta tämä ei osaa kovin hyvin tyttärensä tunteita huomioon ja sättii Dunnea huonosta käytöksestä. Vierailu päättyy riitaan ja isän äkkilähtöön saarelta, mikä kyllä pistää aikuislukijankin pudistelemaan päätään. Kuinka isä nyt noin huonosti tajuaa tytärtään? Toisaalta, suuret odotukset ja toiveet tuppaavat romahtaessaan jättämään jälkeensä suuren kiukun ja harmituksen.

Rose Lagercrantz & Eva Eriksson: Dunnen elämää

Kirjan loppu on kuitenkin onneksi toiveikas ja suloinen. Isän ja Dunne sovintoon tarvitaan hieman Ella Fridan tekemiä taikoja, taitavaa suostuttelua, islanninhevosia ja anteeksipyyntö. Kuten siis ensimmäisessäkin Dunne-kirjassa, myös tässä uusimmassakin käsitellään isoja ja koskettavia asioita sellaisella taidolla, että lukijalla jää kirjasta hyvä mieli. Dunnen ja hänen läheistensä elämiin ja tunteisiin on helppo samastua, mutta kirjojen positiivinen sävy takaa sen, että tapahtumat eivät mene liiaksi ihon alle. Dunne on ihana, ja sain hiljatatin kuulla, että eräässä eteläsuomalaisessa koulussa oppilaat kilvan lukevat Dunne-kirjoja. En ihmettele yhtään!

Rose Lagercrantz & Eva Eriksson: Dunnen elämää

Dunne-kirjojen fontti on isohkoa, ja kirjassa on paljon kuvia. Luvut ovat lyhyitä, ja vaikka kirjat näyttävät paksuilta, ovat ne aika helppolukuisia kirjoja, joita aikuisen on mukava lukea lapselle ääneen, mutta joita lapsi voi hyvin lukea jo itsenäisestikin. Koska kirjoissa käsitellään aika isojakin teemoja, olisi tietysti kiva, jos aikuinen oisi tarvittaessa lähellä kuuntelemassa, mitä ajatuksia tarinat lapsissa herättävät.



Meillä kotona keskustelua syntyi viisi ja puolivuotiaan esikoisen kanssa Dunnen sisaruskirjasta Metteborgin kootut kertomukset (Kustannus-Mäkelä Oy 2017, arvostelukappale kustantajalta). Kirjassa käsitellään hienovaraisesti ja lempeän huumorin kautta isoja teemoja kuten kiusaaminen, ystävyys, yksinäisyys ja ihastuminen.

Metteborg on Dunnen luokkakaveri, joka on myös hiukan ihastunut Dunneen. Kirjassa kerrotaan Metteborgin elämästä ekaluokalta kolmannelle asti. Kuvitus on Dunne-kirjoista poiketen mustavalkoista. Tekstiä on kirjassa vielä vähemmän kuin Dunne-kirjoissa, joten tämäkin sopii oikein mukavasti itsenäiseen lukuun melko aloittelevillekin lukijoille. Dunne-kirjat miellyttävät luultavasti enemmän tyttöjä kuin poikia, mutta Metteborgin kootut seikkailut on suunnattu selkeästi myös poikalukijoille, ja Rose Lagercrantzin lisäksi Metteborgin seikkailuja on kirjoittanut Samuel Lagercrantz.

Rose ja Samuel Lagercrantz & Eva Eriksson: Metteborgin kootut seikkailut

Metteborg tykkää kovasti käydä koulua, kunnes käy niin ikävästi, että luokan kiusanhenkiö Benni Bing Bong ja eräs neljäsluokkalainen poika jahtaavat Metteborgia, ja Benni pudottaa jääkokkareen Metteborgin päähän. Koulunkäynti alkaa tuntua aika pelottavalta, mutta onneksi Metteborg saa uuden ystävän isokokoisesta Kuddenista, joka on valmis puolustamaan pienempää ystävänsää. Metteborg myös oppii luovimaan koulun sosiaalisessa viidakossa ja kierittää opettajan pikkusormensa ympärille.

Koulunkäynti on taas kivaa - paitsi silloin, kun sinne tulee sijainen, joka ei saa luokkaa yhtään kuriin. Erityisesti Benni Bing Bong hölmöilee omiaan ja tekee kiusaa. Toisaalta Benni on itsekin hieman surullinen tapaus, sillä vain Dunne menee tämän synttäreille, eikä Benni oikeistaan itse edes ymmärrä, miksi hänellä ei ole kavereita. Hän arvelee sen johtuvan kampauksestaan.

Metteborgin ja Kuddenin mielestä vika ei ole kampauksessa. He arvelevat, että Bennistä pidettäisiin, jos hän olisi vähän kiltimpi. Mutta ei tietenkään liian kiltti! Sellainen voi käydä tylsäksi.

Rose ja Samuel Lagercrantz & Eva Eriksson: Metteborgin kootut seikkailut

Kirjan lopussa Kudden ja Metteborg oppivat ymmärtämään Benniä, jota opettaja kieltää kutsumasta Bing Bongiksi. Niin pojat löytävät yllättäen yhteisen sävelen ja perustavat bändin nimeltä The Monsters Mix.

Rose ja Samuel Lagercrantz & Eva Eriksson: Metteborgin kootut seikkailut

Loistavia kirjoja, joiden positiivisuus saa lukijan hyvälle mielelle. Kirjojen teemat ovat suuria, eivätkä aina niitä iloisimpia, mutta lukijalle jää tunne, että kaikesta voi selvitä. Elämä kantaa paremmin, kun me itse olemme ystävällisiä ja avoimia toisillemme. Me olemme myös hyvin erilaisia, ja joskus on hyvä pohtia miettimään, miksi toinen käyttäytyy kuten käyttäytyy. Toki tiedän, että aina pelkkä ystävällinen suhtautuminen toiseen ei ratkaise riitoja tai vielä vakavampia kiusaamistilanteita, mutta siinä voi olla kuitenkin hyvä alku.

Nämä kirjat olisivat muuten aika kiva joululahja 6 - 10 -vuotialle lapsille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.