Voimalla seitsemän pöllön

Helsingin Kirjamessuilla olin kuuntelemassa Hannu Mäkelään, joka puhuin Tammen lastenkirjakustantaja Saara Tiuraniemen kanssa muun muassa lasten lukemista. Sen lisäksi Mäkelä esitteli uutta lastenromaaniaan, joka ilmestyi tänä vuonna Tammen kustantamana. Voimalla seitsemän pöllön (arvostelukappale kustantajalta), on melko nopoealukinen lastenromaani, jossa Mäkelä on onnistunut ihastuttavalla, omaperäisellä ja tarkkanäköisellä tavalla siirtämään tämän hetken polttavat puheenaiheet Suurkorpeen, pöllöjen maailmaan. Mäkelä tuntuu naureskelevan lempeästi ja hyväntahtoisesti ihmisten vallanhalulle ja ennakkoluuloille osoittaen myös, mikä loppujen lopuksi on elämässä tärkeintä.

Voimalla seitsemän pöllön kertoo siis seitsemästä pöllöstä (Isopöllö, Jade, Kookos, Puupöllö, Valkopöllö, Kaleva, Kivipöllö), jotka asuttavat Suurkorpea kohtalaisen sopuisasti, kukin lentäen, eläen ja huhuillen omalla tyylillään. Esimerkiksi jäyhä, mutta kuitenkin sisäisesti niin kiihkeä Kivipöllö kirjoittaa runoja, Kookos kokkailee tulista ruokaa, Puupöllö on pökkelö vailla sosiaalisia taitoja ja Valkopöllö hoitaa yöhöitajan virkaa ollen siinä samalla kovin kiireinen ja stressaantunut. Mäkelä muuten kertoi, että hän kerää pöllöjä, ja kaikilla näillä pöllöhahmoilla on esikuvansa Mäkelän omissa kokoelmissa.

Kaikki sujuu siis Suurkorvessa mukavasti totulla tavalla, kunnes suurin kaikista eli Isopöllö päättää, että se on kaikessa mahtavuudessaan tarkoitettu ja oikeastaan myös armoitettu Suurkorven hallitsijaksi. Isopöllöllä on kuitenkin myös hieman surullisempi syy haluta hallitsijaksi: yksinäisyys. Niinpä se pohtii:

Jos en saakaan ystäviä, niin ainakin voisin saada alamaisia, kun tekisin muista pöllöistä sellaisia. (s.37)

Se kutsuu koolle koko pöllöklaanin, ja saa muut puoltamaan hänen valintaansa kuninkaaksi - se tosin joutuu käyttämään hieman uhkailua, hämäystä ja lahjontaa sekä puhumaan muut pyörälle päästään, jotta saa haluamansa. (Kuulostaako tutulta?) Kaiken huipuksi se vielä runnoo tahtonsa läpi, ja muuttaa Suurkorven nimen Isopölöläksi - ei siis -pöllöläksi, vaan -pölöläksi.

Isopöllön hallitusaika on hädin tuskin ehtinyt alkaa, kun tapahtuu jotain perin kummaa, kamalaa ja odottamatonta, joka pistää koko Suurkorven, äh, siis Isopölölän sekaisin. Lauma harakoita muuttaa asumaan pöllöjen alueelle. Tästä Isopöllö menee aivan sekaisin ja päättää ajaa muukalaiset tiehensä. Sitä ei kiinnosta se tosiasia, että harakat ovat joutuneet lähtemään pakoon kotimetsästään, sillä se on kaadettu, kulotettu tai muuten poltettu.  (Kuulostaako tutulta?)

Isopöllö on raivoissaan, sillä ei riittänyt, että harakat olivat vallanneet Isopölölän lehtikuuset vaaliaukion laidoilla. Nehän olivat tuoneet mukanaan vielä ikävämmän tuliaisen. Ajatuksen, jonka ytimestä löytyi uusi sana: Tasa-arvo. Pölöillä ei näet ole johtajaa, vaikka ne lopulta Isopöllön mieliksi valitsevat erään ihanan Emman puhemiesnaisekseen.

Isopöllö saa kiihdytettyä muut pöllöt hämmennyksen tilaan, mutta Emma on ovela harakka, eikä suostu taistelun tielle, vaan yllättää pöllöt ystävällisyydellään, auttavaisuudellaan ja iloisilla tavoillaan. Lopulta pöllöt eivät voi vastustaa harakoiden vetovoimaa, ja alkava konflikti ja reviirikiista sulaa tanssiin ja lopuksi vähän myös parinmuodostukseenkin.

Hyvvä, hyvä: tämä tanssiinkutsu koskee jokaista, joka vain kynnelle kykenee! Näin elämä muutenkin etenee. Väliin hankaluuksia, mutta usein myös niin ihanasta maailmasta löytyy kyllä yhä tilaa kaikille. Tämän selvempää rauhansanomaa ei kirjassa voisi olla. Kirjan lopussa on vielä ote pöllöjen kansalliseepoksesta eli Pöttö-Kalevalasta. Suloisen kuvituksen on tehnyt eräs suosikkikuvittajistani eli Elina Warsta.

Vaikka Voimalla seitsemän pöllön on lastenromaani, on siinä sellaista tarkkanäköistä elämän tutkiskelua, huumoria ja viittauksia todellisen elämän asioihin ja ilmiöihin höystettynä persoonallisella kerronnalla, että aikuislukijakin viihtyy kirjan parissa oikein mainiosti.