Favilli ja Cavallo halusivat kirjallaan tarjota lapsille luettavaksi jotain muutakin kuin perinteisiä prinsessasatuja, joissa monissa tytöt esitetään passiivisessa roolissa ja joissa monen sankarittaren tavoite on löytää itselleen se prinssi oikea. Tosielämässä sankareita ovat kuitenkin kaikki he, jotka tekevät, mitä haluavat, vaikka se olisi jotain muuta kuin mitä yhteiskunta heiltä odottaa. Iltasatuja kapinallisille tytöille kertoo 100 eri naisen tarinan lyhyesti, ytimekkäästi ja niin, että hyvin eri-ikäiset lukijat viihtyvät tarinoiden äärellä. Tarinat kertovat tosielämän henkilöistä Kleopatrasta Jane Austeniin, Margareth Thatcheriin, Maria Montessoriin ja tatuointitaiteilija Maud Stevens Wagneriin. Tarinoiden päähenkilöinä on muun muassa hallitsijoita, taiteilijoita, keksijöitä, urheilijoita, lääkäreitä ja merirosvoja.
Väitän, että vaikka kirjan henkilöt ovat naisia ja kirjan nimessä tarinat on osoitettu tyttölukijoille, myös pojat ja miehet voivat yhtä lailla nauttia näistä tarinoista, oppia niistä uutta ja rohkaistua tekemään omaa "juttuaan". Kirjan sanoma onkin mielestäni se, että huolimatta muiden odotuksista, tee sitä, mistä nautit.
Tämä kirja on saanut jonkin verran kritiikkiä osakseen liian lokeroivan otsikointinsa takia. Esimerkiksi Oi mutsi mutsi -blogissa kirja on leikkisästi nimetty uudelleen Iltasatuja ihan kaikille kapinallisille. Toisaalta Mitä luimme kerran -blogin Lauran mielestä ongelma onkin ehkä siinä, että kirjan sanoman voisi lähemmin tarkasteltuna tulkita myös siten, että taivaat aukeavat vain niille tytöille, jotka uskaltavat olla tarpeeksi rohkeita ja kapinallisia. Siis niitä, jotka ovat kyllin uskaliaita taistellakseen yhteiskunnan normeja vastaan, ja he, joilta ei sellaista rohkeutta löydy, joutuvat tyytymään naisille ennakkoon asetettuihin rooleihin. Minä ajattelen kuitenkin niin, että ehkä tämä kirja ja sen päähenkilöt antavat esimerkkiä ja rohkeutta heillekin, jotka syystä tai toisesta eivät uskalla tavoitella unelmaansa - olivat he sitten tyttöjä tai poikia.
Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikki kirjan naiset ovat ansainneet paikkansa siinä, mutta olisin kaivannut myös tarinoita tytöistä, jotka ovat onnellisia myös niissä ehkä perinteisemmin naisille suunnatuissa ammateissa tai tehtävissä. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Minusta jokainen unelma on okei ja unelmoimisen arvoinen, vaikka sen toteuttaminen ei vaatisi taistelemista yhtä ainuttakaan normia vastaan. Aivan yhtä hienoa on olla pääministeri aikana, jolloin naispääministereistä ei ole juuri kuultukaan, kuin se seitsemän lapsen kotiäiti, joka nauttii siitä, että saa olla kotona hoitamassa lapsiaan. Minusta tärkeintä on, että jokainen tekee sitä, mistä itse nauttii!
Yhtä kaikki, Iltasatuja kapinallisille tytöille on hieno kirja, jota lukiessa tulin hyvälle mielelle. Monista kirjan sankarittarista en ollut kuullutkaan, ja kuten Lumiomena-blogin Katjan perheessä, myös meillä tarinoiden lukemista seurasi halua tietää lisää kyseisistä henkilöistä. Se jos mikä lienee osoitus siitä, kuinka oiva kirja Iltasatuja kapinallisille tytöille onkaan!
Ihana, että tätä luetaan ja ihana, että tämä puhuttaa! Olen hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi, ja tarkentaisinkin tuota omastakin postauksestani poimittua lainaustasi, minusta vähän hassulta tuntuu tuo rohkeus- ja kapinallisuusdiskurssi ennen kaikkea siitä näkökulmasta, että onko aina ihan tarpeellista ylläpitää ajatusta, että kaikkien tulee olla kapinallisia ja rohkeita, koska tavallaanhan se sisältää ajatuksen, että vain pisimmälle päässeet ovat jonkin arvoisia. Nykypäivänä on niin yleisenä tapana nostaa ihmisiä jalustalle, ylläpitää sitä sankarieetosta, että olisi välillä ihan tervettä kyseenalaistaa silläkö ihmisen arvo todella mitataan.. :)
VastaaPoistaTokikaan en kiellä sitä, etteikö jokaiselle lapselle olisi ehdottoman tärkeää muistuttaa siitä, että heidän unelmansa ja haaveensa ovat tärkeitä, mutta koska niiden saavuttaminen harvoin on ihan vain yksilön käsissä, suuntaisin enemmän painetta yhteiskuntaan ja tapaamme käsitellä lapsia, opettaa heitä tunnistamaan vahvuuksiaan ja toimimaan niiden mukaisesti. Ja samalla ylipäätään juuri siihen tasa-arvoisempaan keskusteluun, ettei tyttöjä/poikia ohjattaisi automaattisesti tiettyihin asioihin, koska sukupuoli. Se kai sitä todellista rohkeutta olisi, että osaisimme nähdä lapset yksilöinä, emme stereotypioiden kautta. :)
Kiitos Laura kommentistasi ja hyvä, että tarkensit. :) Kun tätä kapinallisuus- ja rohkeusaihetta tutkailee eri näkökulmista, voi helposti löytyy niitä komastuskohtia, joita sinäkin tuossa mainitset. Voimme muuttaa vallitsevia rakenteita tiedostamalla ne ja toimimalla tarkoituksella toisin. Tässä kohtaa on varmaankin niin, että tämä kirja on askel kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, koska se ainakin purkaa tuota stereotypia-asetelmaa. Pikku hiljaa, pikku hiljaa....
PoistaKiinnostuin. Minkä ikäiselle tytölle tämä sopii? Onko 9-vuotiaalle vielä sopiva? Itselläni ei ole lapsia mutta haluaisin antaa kirhalahjan kummiryrölleni.
VastaaPoistaKiva, että kiinnostuit! Kirja sopii ihan hyvin 9-vuotiaalle. Tarinat ovat lyhyitä, vain sivun mittaisia. Ne ovat siis tositarinoita kirjoitettuna sadun muotoon. Tietysti en voi taata, että lapsi innostuu, mutta yleisesti pienemmistäkin lapsilta on tullut innostunutta kommenttia. Kirjalahjat ovat ihania!
Poistasopiiko 4-5-vuotiaalle tytölle
VastaaPoistaTiedän, että tarinoita on luettu ainakin kahdelle noin 5,5-vuotiaalle tytölle. Ovat tykänneen, mutta tietysti paljon vaikuttaa, kuinka paljon lapsille on luettu ja jaksavatko kuunnella tietokirjamaisempas, vaikkakin satumuotoon kirjoitettua tekstiä. Eri-ikäisille tämä aukeaa eri tavoin, eli on kyllä iloa vanhempanakin.
PoistaTämä on ihana kirja, saatiin tämä perheen tytöille yhteiseksi joululahjaksi ❤ Tarkennus, että suomenkielisen ulkoasun on suunnitellut Sanna Menander, kääntäjä on Maija Kauhanen :)
VastaaPoista