Laadukas lastenromaani Suomen itsenäistymisen vaiheista: Miehuuskoe 1917

Laila Kohosen kirjoittama Miehuuskoe 1917 (Otava 2017, arvostelukappale kustantajalta) on aivan loistava nuortenromaani, jossa Kohonen kertoo melkein 13-vuotiaan Vilho-pojan tarinan kautta nuorille lukijoille Suomen itsenäsitymiseen ja sisällissotaan johtaneista tapahtumista.*

Vilho on kauppiaan poika, mutta hänen ystäviinsä kuuluu myös venälässyntyinen Petja, rikkaan lääkärin poika Birger sekä isvossikkakuskin tytär Kaija. Koska nuoret edustavat eri sosiaaliluokkia, edustavat he samalla myös eriäviä yhteiskunnallisia mielipiteitä, joihin he ovat saaneet vaikutteet kodeistaan. Vanhemmat puolestaan saavat tietonsa muun muassa tilaamistaan lehdistä, jotka ovat jakautuneet vasemmiston ja oikeiston lehtiin.

Kirjan tapahtumien ja nuorten puheiden ja kinojen kautta lukijoille tulevat tutuksi muun muassa venäläisten sortotoimet, torpparikysymys, kiista tulevan (toivottavasi) itsenäisen Suomen hallitusmuodosta sekä erimielisyydet Suomen lipun väristä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Savonlinnaan, ja tarinan alussa Vilho suorittaa ystäviensä yllyttämänä miehuuskokeen kiertämällä Savonlinnan ympäri, vaikka temppu on uhkarohkea, eikä Vilhokaan selviä siitä täysin ehjin nahoin. Miehuuskokeen suorittaminen on kuitenkin pojan mielessä tärkeä virstanpylväs, eikä hän aavista, että syksyn tullen hän kohtaa todellisen miehuuskokeensa...

Vuonna 1917 Venäjällä tehtiin vallankumous, jonka seuraukset näkyivät myös Suomessa. Täällä olleet venäläissotilaat alkoivat käyttäytyä uhkaavasti, ja Vilhonkin isän kaupasta häviää heidän mukanaan tavaraa. Suomalaiset eivät uskalla panna vastaan, jotta eivät joudu kasakoiden hampaisiin. Täysin vailla vastarintaa eivät suomalaisetkaan tyydy olemaan, ja Vilho kuulee sattumalta, että oman kaupungin poikiakin on lähtenyt Saksaan sotataitoa oppimaan. Suomalaiset perustavat omia kaartejaan, joiden tarkoitus on muun muassa suojella kansalaisia. Paha kyllä, kansa alkaa jakautua yhä voimakkaammin kahtia, ja pian Vilhokin joutuu todistamaan, kuinka puna- ja valkokaartilaiset ottavat yhteen kylänraitilla.

Lasten on vaikea ymmärtää, miksi aikuiset uhkailevat toisiaan aseet kourassa, vaikka ovat aina olleet ystäviä, kuin veljiä. Vilhon isä selittää hienosti pojalleen, miten punaiset ja valkoiset eivät enää luota toisiinsa, koska he ovat eri mieltä asioista.

- Kumpikin haluaa itsenäisen Suomen, mutta meillä on erilaiset ajatukset siitä, millainen se olisi.
- Ja te olette oikeassa, eikö niin? Vilho tivasi.
- Niin olemme, omasta mielestämme, isä korjasi. - Kuten hekin omasta mielestään. ...
(Isä pyytää Vilhoa kertomaan, millainen on taskukello, jota isä hänelle näyttää. Vilho kertoo, mutta isä on eri mieltä.)
- Niin kun minä näin sen vain toiselta puolelta, Vilho tuhahtaa. 
- Sinäpä se, isä sanoi ja laittoi kellon taskuunsa. - Niin ne suuremmatkin jutut kuin taskukellot nähdään eri puolilta. Totuuskin riippuu siitä, mistä suunnasta sitä katsotaan.

Kaartien osalta tilanne kuitenkin rauhoittuu, mutta venäläiset sotilaat eivät katso hyvällä suomalaisten toimia. Kyläläisiä aletaan pidättää, ja heitä kuljetetaan vangeiksi kertomatta edes vangittujen perheille miksi ja minne. Vilho ja hänen ystävänsä todistavat yhden tällasen tilanteen ja päättävät ryhtyä salaisiksi viestinviejiksi vangittujen ja näiden omaisten välillä. Sitä varten he alkavat vakoilla venäläisten kasarmien lähistöllä ja onnistuvatkin näkemään luvattomia vangitsemisia ja kertovat niistä vangittujen perheille. Paha kyllä Vilho jää kiinni ja joutuu itse vangiksi ja saa kuulla, että vangittuja uhkaa matka Siperiaan!

Sitten tapahtuu jotain suurta ja ihmeellistä, jonka merkityksen mekin ymmärrämme vielä tänäkin päivänä: Suomi julistautuu itsenäiseksi! Vangit saavat tietää siitä erään leipäpakettiin piilotetun sähkösanoman kautta, ja tieto siitä otetaan vastaan hurraahuudoin. Koska Suomi ei enää kuulu Venäjään, pääsevät myös Vilho ja muut vangit koteihinsa. Nyt Vilho on suorittanut todellisen miehuuskokeensa!

Miehuuskoe 1917 on erittäin hieno kirja, jonka olisin toivonut olevan enemmän esillä erityisesti tänä Suomen 100-vuotisjuhlavuonna. Ihmettelen, miksi kirjaa ei ole markkinoitu enemmän. Vielä ei kuitenkaan ole myöhäistä rummuttaa tämän kirjan eriomaisuutta, ja valoittahaan tämä kirja aivan loistavalla tavalla myös syitä vuoden 1918 sisällissodan taustalla. Ensi vuonna sisällissodasta on kulunut 100 vuotta, ja aihe on ajankohtainen edelleen. Kuten Reader, why did I marry him? -blogin Omppu kirjoittaa, vastakkainasettelujen aika on myös tässä ja nyt. Omppu on perustanut 1918 -haasteen, johon osallistun muun muassa tällä kirjalla.

Tämän postauksen lopuksi haluan kuitenkin Vilhon ja hänen kanssaan vangittuna olleiden miesten tavoin huutaa kolminkertaisen hurraahuudon vapaalle isänmaallemme! "Hurraa! Hurraa! Hurraa!"

Onnea Suomi 100 vuotta!!

*Kirjan tapahtumat perustuvat tositapahtumiin, eli Kohosen oman isän kokemuksiin 17-vuotiaana syksyisessä Savonlinnassa vuonna 1917.