Kannen kuva: Matti Kataja |
Kirja kertoo nuoresta Samuel Bellamysta, joka elää Jamaikalla isänsä ja veljensä kanssa. He saivat niukan elantonsa omistamaltaan sokeriplantaasilta, mutta joutuvat ahnaan plantaasiherran silmätikuiksi. Tämä on pestannut joukon rosvoja pelottelemaan pienviljelijät muualle, ja tekee saman myös Bellamyn perheelle. Eikä tuo rosvo ole suinkaan kuka tahansa kapinen maantierosvo, vaan itse pahamainen merirosvokapteeni Argentine, joka komentaa upeaa Sydännaula-nimistä alusta.
Selkkausten seurauksena Samuel huomaa pian jääneensä yksin ja orvoksi, merirosvojen takaa-ajamaksi karkulaiseksi ja pestautuu siksi kauppalaivan miehistöön. Laivalla hän ystävystyy välskäri Islandin ja tämän tyttären Maryn kanssa. Mary on viisas tyttö, joka orjakaupan kukoistuksen aikana kannattaa tasa-arvoa ja ihmisten itsemääräämisoikeutta. Mary saa myös Samuelin laittamaan omat arvonsa uusiksi ja näkemään, ettei kaikki hänen ympärillään ole niin yksinkertaista kuin poika on luullut, hyvästä aikeista ja kuuliaisuudesta ei aina palkita hyvällä.
Samuelin laiva saapuu Afrikkaan, ja Mery lähtee isänsä kera tutkimaan mannerta. He eivät koskaan palaa matkaltaan, ja laiva lähtee paluumatkalle ilman heitä. Samuel ajatuu osaksi kaappausjuonta, ja pakenee laivalta muutaman muun miehistön jäsenen kanssa osa arvokkaasta kauppalastista ryöstösaaliinaan. Näin Samuelista itsestään on tullut lainsuojaton merirosvo, jonka uudeksi elinpaikaksi valikoituu Nassau, merirosvojen keskus. Siellä hän elää iloista, mutta päämäärätöntä elämää, kasvattaa taitojaan sekä miekkailijana, purjehtijana että merirosvona. Eräällä ryöstöretkellä hän kuitenkin tapaa henkilön menneisyydestään, ja tällä on mielessään tehtävä, jolle hän saa houkuteltua Samuelin mukaan: He aikovat vapauttaa joukon orjia, jotka on ryöstetty kotikylästään ja kuljetettu Hispaliolaan, rikkaan plantaasiherran orjiksi.
Siellä täällä tekstin lomassa on Noora Sirénin piirtämiä mustavalkokuvia. |
Sydännaula on mielenkiintoinen seikkailukirja, sillä se on kohtalaisen pitkä (295 sivua), eikä se ole mikään kaikkein helppolukuisin kirja. Salmi kirjoittaa paikoin hyvin kuvailevasti ja jotenkin vanhahtavasti - siis sellaisella hyvällä tavalla, joka tuo mieleeni vanhan ajan poikakirjat. Tämä tekee kuitenkin hieman haastavaksi suositella kirjaa kaikille nuorille, sillä vaikka aihe on kiinnostava ja kirja mielestäni hyvä, se ei paikoin hieman pitkine filosofisine pohdintoineen ole aivan helpointa luettavaa. Sanoisinkin, että Sydännaula sopii luettavaksi niille noin 13 - 16-vuotialle nuorille, jotka ovat tottuneet lukemaan paljon ja jotka pitävät historiallisista tarinoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.