Lukuviikon kirjavinkki: Sensored Reality - Beta

Tänään alkoi valtakunnallinen Lukuviikko, jonka teemana on Mun tarina. Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa haastoi kirjabloggaajat kertomaan lukijoille omista mielikirjoistaan tai vaikka tämänhetkisestä mielikirjastaan. Minä osallistun haasteeseen esittelemällä nuortenkirjan, jota aloin lukea hieman epäilevin mielin mutta joka hurmasi minut aivan täysin. Kirjassa peleillä, pelimaailmoilla ja hurjilla tulevaisuusnäkymillä on iso rooli, enkä ole perinteisesti ollut näiden aiheiden suuri fani. Olikin vallan riemastuttava kokemus huomata, että juuri nämä elementit tekivät Betasta niin hyvän ja saivat minut tempautumaan mukaan kirjan tapahtumiin niin, että sitä oli vaikea jättää hetkeksikään kesken. Voi siis sanoa, että tämä kyseinen kirja eli Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan yhdessä kirjoittama Sensored Reality - Beta (Tammi 2018, arvostelukpl. kustantajalta) on tämänhetkinen suosikkinuortenkirjani.

Pelityylisen kannen on suunnitellut Laura Lyytinen.

Beta on Sensored Reality -trilogian ensimmäinen osa, jonka tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2117. Maapalloa on kohdannut valtava ilmastokatastrofi, ilmasto on lämmennyt, vedenpinta noussut radikaalisti ja suuri osa maailmastamme on uponnut nousevien vesimassojen alle. Ihmiskunta on läpikäynyt suuria sotia, mutta jotenkin kuitenkin onnistunut luomaan edellytykset elämälle veden valtaamissa kaupunkivaltioissa ja rakentamaan yhteiskunnan, jossa huipputeknologian avulla on luotu yhdyskuntia maapallon ulkopuolellekin. Peliteollisuus ja sitä hallitsevat suuret yhtiöt käytännössä hallitsevat maapalloa, ja huippupelaajat ovat aikansa superjulkkiksia. Helsingistä on tullut peliteollisuuden keskus, ja sinne muuttaa äitinsä kanssa asumaan kirjan päähenkilö eli a16-vuotias Minako Takeda, jota myös Bugiksi kutsutaan.

Ennen muuttoa Bug on asunut äitinsä ja isänsä kanssa Meri-Tokiossa, mutta isän kuoltua ikävässä hukkumisonnettomuudessa Bugin äiti sai töitä eräästä suuresta pelifirmasta Helsingistä. Bug ja hänen äitinsä ovat kovasti etääntyneet toisistaan, sillä suru eristää Bugin äidistään. Uudessa kotikaupungissaan tyttö pinnaa koulusta, jossa kiusaajat hyvin pian ottavat hänet hampaisiinsa. Bug hakee lohtua, apua ja voimaa pelaamisesta.

Koulumaailmassa ajatellaan, että videopelit katkaisevat yhteyden oikeaan maailmaan. Minulle pelit taas ovat tapa olla yhteydessä maailmaan ja oppia siitä. Ne tarjoavat toisia näkökulmia, toisia elämiä, historiaa, vaihtoehtoisia todellisuuksia. (s.31)

Aivan uudenlaiseen todellisuuteen Bug pääsee, kun hänet aika kummallisella tavalla valitaan äitinsä johtaman pelifirman betatestaajaksi. Betatestaajana Bug pääsee kokeilemaan vielä lanseeraamatonta pelikonsolia ja peliä. Konsoli on oikeastaan pelipuku, jonka tuhannet pienet anturit asettuvat pelaajan iholle ja luovat illuusion, että pelaaja on oikeasti sisällä pelin maailmassa. Pelaaja pystyy maistamaan, haistamaan ja tuntemaan pelimaailmassa kokemansa asiat. Uusi peli kuljettaa Bugin Japanin menneisyyteen, aikaan jolloin Ninjat ja Samurait ottivat mittaa toisistaan. Bug alkaa pelissä kouluttautua Ninjaksi ja yrittää samalla kostaa peli-isänsä kuoleman. Kirjan tarinan edetessä Bugista tulee taitava ninja, ja tarinan edetessä hän pääsee testaamaan uusia taitojaa myös pelimaailman ulkopuolella.

Hengenvaaralliseksi peli muuttuu, kun se tuodaan markkinoille, ja miljoonat pelaajat ympäri maailmaa hyppäävät siihen mukaan. On vaikea erottaa, mikä on peliä ja mikä todellisuutta, kuka ystävä ja kuka vihollinen. Entä mikä on salaperäinen Next Level, jonka parissa Bugin äiti työskentelee?

Täytyy sanoa, että Vacklinilla ja Parhamaalla on taito kirjoittaa niin, että kaltaiseni antipelaajakin on aivan haltioissaan. Heidän luoma tulevaisuudenkuvansa on myös uskottavan tuntuinen. Ennen kaikkea kirjailijat kirjoittavat luomastaan maailmasta: huipputeknologiasta, hukkuvista valtioista, pelijättien maailmanvallasta, merislummeista, uusista energiamuodoista, ympäristövaikutuksista ja avaruuden asuttaminen niin, että niihin on helppo uskoa. Tarina itsessään on mielenkiintoinen - jopa niiltäkin osin, jotka kuvaavat Bugin seikkailuja Shadow Warriors -pelissä. Kirja on täyttä toimintaa, mutta silti myös ihmissuhdekuvaukset ja henkilöhahmot toimivat hyvin. Vacklin ja Parhamaa ovat osanneet hyvin kuvata nuoren teinitytön tunteita ja elämää, eikä ole ollenkaan huono valinta tehdä tytöstä kirjan päähenkilöä. Uskon, että tämän valinnan ansiosta kirjasarja jaksaa kiinnostaa kaikensukupuolisia lukijoita.

Mukavaa lukuviikkoa kaikille!

ps. Opet: Erilaista vapaasti hyödynnettävää lukuviikkoon liittyvää sanataide yms. materiaalia voit hakea tästä linkistä: http://www.lukuviikko.fi/category/materiaalit/