Sisaret 1918

Sisaret 1918 (Arktinen Banaani 2018) on Kansa Arkistossa tutkijana työskentelevän Reetta Laitisen toimittama sarjakuva-antologia, johon on koottu kymmenen suomalaisen naissarjakuvataiteilijan tekemä sarjakuva vuoden 1918 tapahtumista. Laitinen on valinnut kirjaan Kansan Arkiston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoista kymmenen naisen tarinan tai muistelut heidän vuoden 1918 kokemuksistaan, ja sarjakuvataiteilijat ovat muuttaneet kertomukset sarjakuvan muotoon.

Kannen kuvan on tehnyt Tiitu Takalo

Laitinen itse kirjoittaa teoksen esipuheessa näin:
Tämän albumin tarinat ovat pelastuneiden ja selviytyjien muistikuvia ja tulkintoja. ... Kymmenen kertomusta ei kuvaa koko sotaa tai sen kokeneita naisia eikä näin ole tarkoituskaan. Jokainen kertoja on tulkinnut oman tarinansa ja tarinan tulkitsee sen piirtäjä. Lukijan tehtävä on antaa tulkinta tulkinnan tulkinnalle. Se ei ole totuus tapahtumista mutta se on eräs kertomus ihmisyydestä. (Sisaret 1918, s. 7)

Vuoden 1918 sosällissota kosketti koko kansakuntaa, vaikka kaikki eivät osallistuneet varsinaisiin sotatoimiin. Osa seurasi tapahtumia sivusta, osa niiden polttopisteestä joko valkoisten tai punaisten puolella. Tuohon aikaan sotilaan rooli oli perinteisesti miehen, mutta Venäjällä oli vallankumouksen aikaan muodostettu naispataljoonia, joiden on arveltu olleen esikuvina myös Suomessa sisällissodan aikana punaisten puolella muodostetuille naisasekaarteille. Valkoisten puolellakin oli muutamilla paikkakunnilla yritystä kouluttaa naisiakin sotilaiksi, mutta aikeet tyssäsivät Mannerheimin kannanottoon, jossa hän määritteli valkoisten naisen tehtäväksi vaatetus-, muonitus- ja huoltotehtävät. Naiset myös hoitivat haavoittuneita. Samanlaisia tehtäviä tekivät myös monet punaisten puolelle kaartiin liittyneet naiset, joista suurin osa oli hyvin nuoria, osa vielä ala-ikäisiä.

Emmi Nieminen: Mandi
Sisaret 1918

Sisaret 1918 -antologiassa on siis sarjakuvan keinoin kerrottu kymmenen sodan kokeneen naisen ja tytön kertomus tuon ajan tapahtumista. Antologiassa on sekä valkoisten että punaisten tarinoita, osassa kertojaääni on lapsen. Tarinoista välittyy hyvin se, että jokainen on kokemut sodan omalla tavallaan, osa on valinnut puolensa aatteen ajamana, osa hakenut turvaa tai toimeentuloa, osa on ajautunut tiettyihin tetäviin puolivahingossa ja osa on koettanut pysytellä mahdollisimman puolueettomana. Tässä sarjakuva-antologiassa ei mitenkään mässäillä raakuuksilla, eikä sodan kauheuksien tarkka kuvaaminen ole sen itsetarkotus. Silti kirjan lehdiltä välittyy tuohon aikakauteen liittynyt pelko, epätoivo, toivottomuus, epätietoisuus ja päättäväisyyskin. Myös kansaa vielä pitkään sisällissodan tapahtumien jälkeenkin vaivannut kahtiajako näkyy hyvin albumin tarinoissa eli sodan kokeneiden naisten kertomusten tulkinnoista.

Tiitu Takalo: Hertta
Sisaret 1918

Mielestäni sarjakuva on oiva tarinankerrontamuoto, ja se sopii hyvin myös sisällissodan tapahtumien tulkintaan. Tätä antologiaan pidän erittäin onnistuneena, ja naisten tarinat tuntuvat hyvin koskettavilta ja läheisiltä. Eri naisten tarinat tulevat hyvin kerrotuksi eri sarjakuvataiteilijoiden tulkitsemina. Tuntuu kuin tarinoissa kuuluisi naisten oma ääni. En voinut olla liikuttumatta kirjaa lukiessani, ja voin susoitella sitä erittäin lämpimästi sekä aikuisille että vanhemmille lapsillekin. Tämä sopisi myös yläkouluihin ja lukioihin historian kurssien oheislukemistoksi.

Mari Ahokoivu: Helena
Sisaret 1918

Kirjan piirtäjät: Reetta Niemensivu, Tiitu Takalo, Elina Ovaskainen, Annukka Leppänen, Mari Ahokoivu, Emmi Nieminen, Ainur Elmgren, Aino Sutinen, Warda Ahmed
Taitto: Kimmo Mustonen

ps. Osallistun tällä Ompun #1918haaste :seen.