Seikkailu Suomenlinnassa: Maan alaiset

Nykyään lapsille ja nuorille kirjoitetaan paljon kirjasarjoja ja kirjoja, joissa on mukana paljon fantasiaelementtejä. Minun ollessani nuori fantasia ei tainnut olla ihan yhtä kovassa suosiossa kuin nykyään. Itse pidin ja pidän fantasiakirjallisuudesta ja ilahdun edelleen lukiessani laadukasta lastenfantasiaa. Sanna Iston kirjoittama Maan alaiset (WSOY 2016, arvostelukappale kustantajalta) on nuortenromaani, jossa fantasia sekoittuu sulavasti nykymaailmaan. 

Isto on valinnut tarinalleen loistavan tapahtumapaikan, eli kesäisen Suomenlinnan. Suomenlinnan historiaa huokuva miljöö linnoituksineen ja tunneleineen tarjoaa mahtavat puitteet sille huimalle seikkailulle, johon kirjan päähenkilö Metuli eli Merituuli Miete huomaa täysin tahtomattaan joutuvansa. Eräänä yönä Metuli näkee kammottavan eläväntuntuisen painajaisen kummallisista eläimistä, jotka seisovat sen omassa makuuhuoneessa. Hän herää siihen, että jokin tuntuu nipistävän häntä varpaasta, mutta herättyään huomaa, että kaikki vaikuttaa aivan normaalilta. Hän ei voisi olla luuloineen enempää väärässä, minkä hän katkerasti joutuukin pian havaitsemaan.

Tallustellessaan huoneestaan perheensä luokse Metuli nimittäin huomaa, että kukaan ei tunnista häntä. Metuli on muuttunut joksikin pieneksi, rumaksi ja kummalliseksi! Isä ja Metulin sisko Monna ajavat eläimeksi muuttuneen Metulin ulos, eikä tällä ole aavistustakaan, miten voisi tilanteesta selvitä. Ei mene kauaa, kun Metuli kohtaa muitakin itsensä kaltaisia otuksia, ja hänelle selviää, että eläimet ovat erwineitä, olentoja, jotka ovat aikaa sitten saaneet alkunsa ihmisen ja vyötiäisen tekemästä vaihtokaupasta. Käy ikävällä tavalla selväksi, että joku erwineistä on onnistunut rikkomaan vaihtikaupat kieltävää lakia, selvittämään vaihtokaupan salaisuuden ja vaihtamaan paikkaa Metulin kanssa!

Tekstiä siellä täällä somistavat mustavalkoiset kuvat on tehnyt Sami Saramäki.

Metuli ryhtyy raivoisasti selvittämään, miten vaihtokaupan voisi perua, mutta se ei todellakaan ole helppo tehtävä. Hänen täytyy samaan aikaan koettaa sopeutua elämään maanalaisissa tunneleissa erwinyhteiskunnassa, jossa on omat lakinsa sekä sääntönsä. Hän saa avukseen ruualle person Limppu-erwinin, joka myös tuntee jonkinlaista ulkopuolisuutta erwinyhteisössä. Suurin osa erwineistä ei kuitenkaan halua edes kuulla puhuttavan vaihtokaupoista, ja Metuli tulee hankkineeksi itselleen pari suorastaan vaarallista vihamiestä...Kaiken huipuksi hän vaitsee, että myös hänen Monna-siskonsa ja paras ystävänsä Ama tuntuvat olevan vaarassa joutua hirvittävän vaihtokaupan uhreiksi! Metulin etsinnät ja pelastusretkivievät sen Suomenlinnan maanalaisiin, salattuihin käytävii ja saleihin, ja tuleepa hän myös ohimennen selvittäneeksi syyn Suomenlinnan historian kuohuttavimpaan arvoitukseen: Miksi Suomenlinnan antautui ilman taistelua venäläisille vuonna 1808.

Maan alaiset on taitavasti kirjoitettu seikkailutarina, mutta aika ajoin sitä tuntuu vaivaavan hienoinen juonen pitkittäminen. En voinut lukiessani välttyä ajattelemasta, että eikö tämä ratkea koskaan. Aina, kun Metuli tuntui löytävän ratkaisun tai edes pääsevän lähemmäs ratkaisua, tuli jokin uusi takaisku, jonka seurauksena Metuli sai jälleen juosta karkuun maanalaisissa tunneleissa. Paikoin kirja olisi kaivannut hienoista tiivistämistä, mutta siitä huolimatta se tarjosi hyvän lukukokemuksen. Kirja toi mieleeni Redwallin taru -sarjan, jossa päähenkilöitä ovat luostarissa asuvat eläimet. Päätin Maan alaiset luettuani, että tänä kesänä meidän on ehdottomasti mentävä lasten kanssa päiväretkelle Suomenlinnaan!