Kiitos, herra Panda

Tiedättekö sen tunteen, kun saa joltakulta lahjan, joka ei sitten syystä tai toisesta ole ihan "oma juttu". Kun on kuitenkin iloinen, että toinen on ajatellut juuri minua ja halunnut hankkia minulle kivan lahjan, mutta se onkin sitten jotenkin "vääränlainen". Aikuisena sitä kyllä osaa silti kiittää kohteliaasti ja iloita saamastaan, mutta lasten kohdalla asia on hieman eri. He kun ovat usein niin spontaaneja sanomisissaan, että ehtivät ensimmäiseksi ilmoittaa: "En tykkää!" tai: "Mulla on tämä jo!" tai: "Tää on liian pieni/ iso/ väärän värinen!" 

Kukaan ei toki voi syyttää lasta epäkohteliaisuudesta, jos häntä ei ole opetettu, miten lahjoihin ja niiden saamiseen kuuluu suhtautua. Onhan se toki meidän aikuisten tehtävä kertoa, kasvattaa ja ohjeistaa, vaikka aina ei oppi menisikään heti perille. Meidän kotonamme on vietty muutan kuukauden sisään neljät lastenkekkerit, joten olemme harjoitelleet paljon muun muassa kiittämistä ja keskustelleet siitä, että kaunis ajatus on tärkein.

Sattumalta saimme Otavalta ylläripaketin, jossa oli oikein sopiva kirja tämän aiheen käsittelyyn. (Kiitos Otavalle!) Paketista paljastui nimittäin Steve Antonyn kirjoittama ja kuvittama kuvakirja Kiitos, herra Panda (suom. Jouko Ruokosenmäki, alkuteos Hodder and Stoughton), joka kertoo siitä, kuinka herra Panda haluaa ilahduttaa ystäviään lahjoilla, jotka eivät "osu ihan nappiin".

Steve Antony: Kiitos, herra Panda (Otava 2018)

Herra Panda näkee kovasti vaivaa toimittaessaan lahjoja ystävilleen, se jopa lentää kuumailmapallolla korkelle vuoren huipulle ja sukeltaa veden alle toimittaakseen lahjat perille. Valitettavasti herra Pandan antamat lahjat ovat kaikki hieman vääränlaisia: isoja, pieniä, painavia, kummallisia tai muuten vajaita.

Steve Antony: Kiitos, herra Panda (Otava 2018)

Pandan touhuja seuraa sen perässä kulkeva pieni kummituseläin(?), joka aina muistuttaa hämmästynyttä lahjan saajaa siitä, että Kaunis ajatus on tärkein. Sitten tuleekin kummituseläimen itsensä vuoro vastaanottaa paketti, jonka sisältö ei ehkä ole aivan sitä, mitä kummituseläin olisi itse toivonut... Nyt on herra Pandan vuoro muistuttaa kummituseläintä kauniin ajatuksen tärkeydestä. :)

Steve Antony: Kiitos, herra Panda (Otava 2018)

Antonyn edellinen suomennettu kuvakirja oli Herra Panda leipoo (Otava 2016), josta kirjoitin silloin näin: Herra Panda leipoo on hyvä esimerkki lastenkirjasta, jossa vähemmän todella on enemmän. Tarina ja kuvitus ovat melko yksinkertaisia, mutta eivät kuitenkaan tylsiä. Vaikka jokaisella aukeamalla on vain pari eläintä tyhjää sinistä tai valkoista taustaa vasten, on Antony luonut kuviin kiinnostavuutta erilaisilla leikkauksillä ja sijoittamalla tekstit lähes puhekuplamaisesti osaksi kuvia." Olin ihastunut Herra Panda leipoo -kirjan visuaaliseen ilmeeseen, ja voin sanoa, että tämän uuden kirja tyyli on aivan yhtä suloinen ja hauskan pelkistetty. Nuo repliikit me yleensä luemme muuttamalla ääntämme, mikä tuo tekstiin mukavasti syvyyttä.

Steve Antony: Kiitos, herra Panda (Otava 2018)

Kiitos, herra Panda -kirja on paitis suloinen, myös selvästi salaa onnistui opettamaan lapsilleni jotain tärkeää. Se tuli todistettua aivan hiljattain, kun lapseni saivat lahjaksi käsiporan ja siihen poranterän (toivottu lahja, uskokaa tai älkää!). Terä katkesi, ja mieheni etsi kätköistään uuden. Tämä uusi terä ei kuitenkaan sopinut lahjan mukana tulleisiin ruuveihin, minkä kuusivuotias esikoisemme harmikseen huomasi, kun isä oli jo lähtenyt töihin. Lapsi pahoitteli hetken asiaa, mutta totesi sitten: "Noh, ei se mitään. Tärkeintä on kuitenkin, että iskä halusi ilahduttaa meitä. Kaunis ajatus on tärkeintä!"