Kirjoja huvipuistoista: kuvakirja Virtaset huvipuistossa ja tietokirja Housuvaaran huvipuisto

Meidän lapsemme ovat hinkuneet jo talvesta asti Linnanmäelle. He ovat keränneet ahkerasti tsemppipisteitä tavoitteenaan päästä huvittelemaan, kun niitä kertyy tarpeeksi. Isoihin laitteisiin kumpikaan vanhemmista lapsistamme (4v. ja 6v.) eivät ole vielä päässeet, mutta katsotaan nyt, mihin etenkin esikoisen pituus tänä kesänä riittää.



Vähintään yhtä innokkaasti huvipuistoreissua ovat odottaneet Virtasen perheen lapset Anneli Kannon kirjoittamassa kuvakirjassa Virtaset huvipuistossa (Karisto 2018), joka on Viisi villiä Virtasta sarjan kymmenes kirja. Tämänkin Virtaset-kirjan kuvituksen on tehnyt Noora Katto, ja ainakin minun mielestäni hänen värikäs, vaihdikas ja ilmeikäs kuvituksensa sopii näihin lasten arkea humoristisella ja tarkkanäköisellä tavalla kuvaaviin kuvakirjoihin aivan loistavasti.

Anneli Kanto ja Noora Katto: Virtaset huvipuistossa (Karisto 2018)

Virtasen perheen lapsilla on siis ollut ahkeruus ja kiltteysviikot, joiden aikana lapset hoitavat askareita ja ovat oikein kilttejä, minkä ansiosta koko perhe lähtee huvipuistoon. Kastehelmi Virtanen on perheen kolmevuotias kuopus, ja kilttinä olo on hänelle ilmeisesti hieman haastavaa. Pikkuinen on kuitenkin onnistunut siinä ja odottaa innolla, että pääsee kaikkein hurjimpiin härveleihin kuten isosisaruksensa. Voitte siis uskoa, että Kastehelmin (kirjassa taivutus virheellisesti Kastehelmen) pettymys on suuri, kun hän huomaa huvipuistossa olevansa vielä liian pieni isoihin laitteisiin.

Anneli Kanto ja Noora Katto: Virtaset huvipuistossa (Karisto 2018)
Kiukkuinen Kastehelmi karkaa isosiskoltaan Veeralta, jonka on pitänyt vahtia pikkusiskoaan. Tunnollinen ja kunnollinen Veera on tietysti kauhuissaa ja epäilee pikkusiskonsa jo pudonneen veteenkin. Lopulta koko Virtasen perhe etsii Kastehelmiä, joka lopulta itse löytää tiensä Veeran luo.

Anneli Kanto ja Noora Katto: Virtaset huvipuistossa (Karisto 2018)
Perinteisesti Viisi villiä Virtasta -kirjoissa aikuiset on häivytetty taka-alalle, ja samoin on laita tämän uusimmankin kirjan kohdalla. Lapset ovat itsenäisiä ja ottavat vastuuta pienemmistään. Tässäkin kirjassa esikoinen syyttelee itseään, kun pikkusisko on hävinnyt, mutta onneksi perheen vanhemmat muistuttavat, että kyllä se on vanhempien tehtävä huolehtia lapsistaan. Veeraa ei toruta siitä, että Kastehelmi hävisi, mutta Kastehelmi kyllä joutuu selittelemään, miksi karkasi. Syy on yksinkertainen: Hän oli ollut kovin kiltti, mutta ei silti päässyt laitteisiin, joten hän päätti ryhtyä tuhmaksi ja karata. Ihan ymmärrettävää kyllä, olihan hän odottanut huvipuistolta jotain muuta kuin niitä lastenlaitteita. Onneksi asia selviää, ja perhe viettää loppujen lopuksi oikein hauskan päivän huvitellen eri laitteissa aina siihen asti, että vatsatkin menevät kieputuksesta ja herkuttelusta sekaisin!

Anneli Kanto ja Noora Katto: Virtaset huvipuistossa (Karisto 2018)
Toinen uusi huvipuistoista kertova kirja on Vuokko Hurmeen kirjoittama ja Väinö Heinosen kuvittama tarinallinen tietokirja Housuvaaran huvipuisto (Into Kustannus Oy 2018), jonka saimme mukavana yllätyksenä kustantajalta. Erityisesti tietokirjoista tykkäävä esikoiseni innostui tästä kirjasta ja on lueskellut sitä myös itsekseen.



Kirjassa on siis sekä tarina että tietotekstejä, jotka käsittelevät huvipuisto-teemaa eri näkökulmista. Tietoteksteistä voi esimerkiksi lukea huvipuistojen ja laitteiden historiasta, ennätyksellisistä laitteista, huvipuistoherkuista ja jopa niistä seikoista, jotka tekevät jostain laitteesta erityisen hurjan tai jotka vaikuttavat siihen, että huvittelussa saattaa tulla paha olo. Meidän esikoisemme tykkäsi tutkia karttakuvia Suomen ja maailman huvipuistoista. Harmi, että maailman karttaan ei oltu saatu mahtumaan useampaakin puistoa. Ehkä maailman kartan sijaan olisi voinut olla vaikka maanosakartat?

Tarina- ja tieto-osuus vuorottelevat
Vuokko Hurme ja Väinö Heinonen: Housuvaaran huvipuisto (Into Kustannus 2018)
Kirjan tietotekstit käsittelevät siis kiinnostavia aiheita ja ovat kiitettävän kattaviakin. Kuvitus tukee tekstiä hyvin, mutta paikoin tuntui, että teksti oli hieman haastavaa tuollaisille alle kouluikäisille ja ehkä myös pienimmille koululaisille. Ymmärrän tietysti, että tietokirjat kiinnostavat isompiakin lapsia, mutta toisaalta kirjan tarina ja kuvitus taas kiinnostavat myös nuorempaa kohdeyleisöä, joten ehkä tietotekstejäkin olisi voinut hieman yksinkertaistaa. Alla olevaa pätkää esimerkiksi jouduin itsekin tavaamaan tovin, ja vasta kuva selkeytti tekstiä niin, että pystyin avaamaan sen kuusivuotiaalle.

Tasapainoaistin avulla ihminen pysyy pystyssä liikkuessaan ja vaihtaessaan asentoa. Lihakset, näköaisti ja sisäkorvassa sijaitseva nestettä sisältävä tasapainoelin kertovat kaikki tietojaan kehon asennosta aivoille. Aivot yhdistelevät jatkuvasti järjestelmien antamia tietoja keskenään ja tekevät päätelmiä maan vetovoiman ja kehon asennon suunnasta. Kieputuksesta johtuva paha olo syntyy, kun eri järjestelmien antamat tiedot eivät sovi yhteen vaan ovat keskenään ristiriidassa.

Tarina- ja tieto-osuus vuorottelevat
Vuokko Hurme ja Väinö Heinonen: Housuvaaran huvipuisto (Into Kustannus 2018)
Tarinassa Muhosen sisarukset Tilda ja Matti viettävät kotonaan kesälomaa ja ovat jo todella tylsistyneitä. He haluaisivat huvittelemaan eri huvipuistoihin, mutta eihän se ihan helposti onnistu, kun asuu kaukana kaikesta. Heitä kuitenkin onnistaa, kun heidän kotikaupunkiinsa, aivan heidän takapihalleen, rakennetaan yllättäen uusi huvipuisto, jonka testiasiakkaiksi he pääsevät isänsä kanssa. Lasten ja isän tehtävä on kokeilla kaikkia huvipuistohärveleitä, kojuja ja vempeleitä ja raportoida sitten kokemuksistaan ja esittää kehitysehdotuksia. Lapset ovat tietysti aivan innoissaan varsinkin, kun Housuvaaran huvipuistossa kaikki lapset pääsevät aivan kaikkiin laitteisiin, ja laitteiden suunnittelussa vain taivas tuntuu olevan rajana. Testaajat viettävätkin huvipuistossa aivan mahtavat kolme päivää ja saavat palkaksi elinikäiset rannekkeet huvipuistoon. Kumma kyllä he eivät testipäivien päätteeksi kuitenkaan hingu takaisin puistoon, vaan ovat ihan tyytyväisiä hieman hiljaisempaan ja rauhallisempaankin puuhasteluun kotona!

Tarina- ja tieto-osuus vuorottelevat
Vuokko Hurme ja Väinö Heinonen: Housuvaaran huvipuisto (Into Kustannus 2018)

Muita huvi- ja teemapuisto-aiheisia kirjoja: Päivä Korkeasaaressa (Tammi 2015) ja Päivä Kansallismuseossa (Tammi 2016), Päivä Muumimaailmassa (Tammi 2014) ja Päivä Linnanmäellä (Tammi 2015).

2 kommenttia:

  1. Vauhdikkaalta ja vetovoimaiselta vaikuttaa Virtasien huvipuistoreissu eikä ole hassumpi tuo tietokirjakaan 🌹

    Minua ei kukaan saa sanomaan Kastehelmin, vaikka olen suomen ope ja vaikka tiedän säännön 😀 Helmi, Helmin, Helmille ei tuota vaikeuksia. Aika vaativia jotkut nimet taivutukseltaan. Olen tuntenut Klausin... öh Klauksen... Klaun... Onneksi kaikki kutsuivat häntä Klasuksi. Toinen tuttuni oli Sointu. Siitäkin tuli joskus tenkkapoo.

    Hah hah; Housuvaara 😀 Eräs tuttuni nimitti aikanaan lasten liukumäkeä "housuhöyläksi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo nimien taivutukset ovat kyllä hankalia, vaikka sääntö olisikin hallussa. :D Helmi - Helmin on tosiaan helpompi kuin Kastehelmi - Kastehelmin, mutta kyllä se käsittääkseni niin taipuu. Toki, jos olen väärässä, niin saa korjata! Ja tuo Klaus....jaiks. Jäin oikein miettimään, miten se nyt taipuisikaan.

      Tuo housuhöylä-nimitys on muuten aivan paras (ja osuva!).

      Poista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.