Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa - Kuvakirja kertoo, ettei vieraan kielen oppiminen ole aina helppoa

Kirjailija Johanna Venho voitti noin vuosi sitten tekstillään Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa Kariston Rohkeus-aiheisen kirjoituskilpailun. Tekstin kuvittajaksi valikoitui Hanneriina Moisseinen, joka onkin osannut todella hienosti tulkita Venhon tekstiä ja kuvittaa sen, mikä tekstissä on oleellista. Kirja kertoo pienestä Amirista ja eräästä oppitunnista, joka ahdistaa Amiria kovasti. Poika on maahanmuuttaja, eikä osaa vielä kunnolla suomea. Nyt Amirin pitäisi kirjoittaa runo, jossa on riimit.

"En osaa suomea, en osaa runoa", Amira ajattelee. Siinä, missä Amirin oma kieli on täynnä pehmeitä kurkkuäänteitä, juuttuvat suomenkieliset sanat kurkkuun kulmikkaina ja jäävät kuivina kielelle. Opettaja lukee oppilaille tunnin aluksi Onnimanni-runon, mutta runon sanat ovat Amirille käsittämättömiä: matikka, pytikkä, maitopyörä...

Johanna Venho & Hanneriina Moisseinen: Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa
(Karisto 2018)

Amirin ahdistus kasvaa, mutta hän tarttuu opettajan kehotuksesta kynään ja ryhtyy piirtämään runoa varten vaadittavaa otusta. Syntyy Hauf, jolla on korvat, luutamainen häntä, mustat siivet, kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa. Hauf on ollut Amirin sängyn alla illalla, se asuu myös Amirin pulpetissa ja syö kyniä. Sen hengitys on kuuma ja rahisee. Hyvää tarkoittava, mutta oikeasti aika ymmärtämätön opettaja yrittää kannustaa Amiria, kehuu piirustusta ja Hauta. Opettaja ei kuule viimeistä f-kirjainta, eikä ymmärrä, että Amirin paperille syntyy hauf, eli pelko hänen omalla kielellään, sillä, jolla Amir osaisi kirjoittaa runon.

Johanna Venho & Hanneriina Moisseinen: Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa
(Karisto 2018)

Paperin yläreunaan Amir saa kirjoitettua: Luletko etä Hau on kilti. Se on. Kello käy, eikä Amir pysty eikä osaa kirjoittaa muuta. Kun tulee aika lukea runot luokalle, opettaja katsoo pojan paperia ja vihdoin onneksi ymmärtää:

-Kuule, luulen, että sinulla on runo valmiina mielessä. Onko? 
Amir nyökkää. -Lyhyt runo.
-Tulisitko lukemaan sen kaikille ääneen?

Johanna Venho & Hanneriina Moisseinen: Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa
(Karisto 2018)

Vaikka Amiria pelottaa edelleen, hän saa luettua runonsa omasta päästään, ja kaikki taputtavat sille. Lopulta Amir onnistuu myös kuiskaamaan opettajalle, että otus on Hauf - pelko. Sen jälkeen poika työntää paparin pulpettiinsa, jossa Hauf on ja pysyy. Mutta hän voi työntää käden pulpettiin ja rapsuttaa sen niskaa. Hän voi napata kynän sen suusta ja kirjoittaa kirjaimia, joista vähitellen tulee myös oikeita suomenkielisiä sanoja.

Johanna Venho & Hanneriina Moisseinen: Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa
(Karisto 2018)

Vieraan kielen oppiminen keskellä vieraskielistä ympäristöä ei varmasti ole helppoa. Amirinkin hyvää tarkoittavalla opettajalla meinasi kokonaan mennä ohi, että hän vaati pojalta aivan liikaa. Se meidän itse kunkin olisi hyvä muistaa, ja tämä Venhon kirjoittama hieno kuvakirja auttaa sekä kantasuomalaisia että maahanmuuttajia, aikusia ja lapsia ymmärtämään, millaista on, kun ei vielä osaa tai ei ihan ymmärrä. Toisaalta kirjan sanoma myös kannustaa: aina voi oppia ja pelon voi voittaa!

Tänään 21. heinäkuuta vietetään Johannan nimipäivää, joten paljon onnea Johanna Venholle sekä muille nimpparisankareille!