Taiteellinen kuvakirja yksinäisyydestä ja lapsen näkymättömyydestä: Olematon Olga

Näkymöttämyys, yksinäisyys, yksin jääminen... Kaikki nuo ovat sanoja, joilla on surullinen kaiku eikä suotta. On raadollista kokea itsensä näkymättömäksi ja olemattomaksi toisten joukossa.

Luin keväällä Meidän Perhe -lehdestä artikkelin, jossa oli selvitetty miksi ja miten ihmisestä tulee näkymätön. Selvitys oli tehty nettikyselyn avulla, ja siihen oli tullut kaikkiaan 690 vastausta. Tulokset olivat analysoineet kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila Turun yliopistosta ja sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta. Tulosten perusteella tutkijat listasivat kuusi tekijää, jotka vaikuttavat siihen, että ihminen jää yksin. Kuudes tekijä on pysäyttävä: sattuma. Artikkeli on tarjolla netissä vain tilaajille, mutta tiivistelmän voi käydä lukemassa täältä. Nuorimmat kyselyyn vastanneista olivat 11 - 15 -vuotiaita, ja koulu oli vastauksissa hyvin keskeisessä roolissa, eikä ihme, sillä lapset viettävät ison osan ajastaan koulussa, jossa joku on valitettavan "helppo" jättää porukasta ulkopuolelle. Tämä taas tarkoittaa sitä, että meidän aikuisten pitäisi olla erityisen herkkänä ja pyrkiä tekemään kaikkensa, jotta kukaan ei kokisi olevansa olematon.

Kirjailija Inka Nousiainen ja kuvittaja Satu Kettunen ovat tarttuneet tähän tärkeään aiheeseen ja tehneet yhdessä kuvakirjan Olematon Olga (Otava 2018, arvostelukappale kustantajalta), jossa Olga on useimmille ihmisille nimensä mukaan olematon. Olga on se tyttö, joka on saattanut pukeutua kukkahaalariin juuri silloin kun on istahtanut kukalliseen nojatuoliin tai keltaiseen takkiin juuri sillä hetkellä kun tuulenpuuska on tempaissut ilmaan kasan vaahteranlehtiä. 

Inka Nousiainen ja Satu Kettunen: Olematon Olga
(Otava 2018)

Olga on tyttö, joka unohtuu helposti, mutta kirjan kertoja eli eräs aikuinen täti tahtoo esitellä Olgan pienelle pojalle. Hän sanoo:

Mutta eipä unohdeta Olgaa. Se on meidän tehtävämme nyt. Olla unohtamatta Olgaa. On liian paljon ihmisiä, jotka unohtuvat tai ainakin melkein unohtuvat, muistuvat mieleen viime hetkellä, ...

Ja kuitenkin täti keskittyy Olgasta kertoessaan höpöttämään niin paljon itsestään ja hyppii hyvää tarkoittaen sivupoluille, että ei muista kuitenkaan esitellä Olgaa pojalle, ennen kun Olga on jo lähtenyt. Sen hän kuitenkin ehtii kertoa, että Olgalla on hieno kyky, nimittäin kyky olla muilla ystävällinen. Kuten täti kertoo, jokainen meistä on ainutlaatuinen ja kokee asiat omalla tavallaan. Jokainen meistä kertoisi itsestään eri asioita, kun me kertoisimme toisistamme.

Inka Nousiainen ja Satu Kettunen: Olematon Olga
(Otava 2018)

Ja niin tätikin taas kertoo vaikka mitä itsestään. Ja on tietysti tavattoman pahoillaan, kun ei ehtinyt esitellä Olgaa ja poikaa toisilleen:

Lupaathan että katselet ja kuuntelet tarkemmin kuin minä, ja kun näet Olgan voit vaikka hymyillä hänelle. Silloin hän ei luule olevansa olematon. Sillä jos ihminen luulee olevansa olematon, se tekee hänet kovin surulliseksi.

Ja juuri se on tärkeää: tulla huomatuksi, tulla kohdatuksi, tulla näkyväksi! Onneksi kirjan viimeinen kuva on varsin toiveikas. Poika onnistuu löytämään Olgan!

Inka Nousiainen ja Satu Kettunen: Olematon Olga
(Otava 2018)

Pidin kovasti Inka Nousiaisen ja Satu Kettusen edellisestä yhteisestä lastenkirjasta Yökirja (Tammi 2015), ja sekin käsitteli eräällä tavalla yksinäisyyttä ja ystävän tärkeyttä. Myös Olematon Olga on hieno kirja, jonka kuvitus on hyvin persoonallista ja taiteellista. Aluksi lapseni hieman vierastivat tämän kirjan kuvitustyyliä, eikä tekstikään ole kaikkein helpoimmasta päästä. Kuitenkin Olematonta Olgaa voikin lukea useamman kerran, keskustellen sekä kuvia tutkien ja ihmetellen.

Tänään nimipäiviään viettävät Olga ja Oili. Hyvää nimipäivää kaikille nimiäiväsankareille!