sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kiehtova kirja yöstä

Yössä on jotain kiehtovaa ehkä pelottavaakin. Etenkin kirjallisuudessa yöhön on totuttu liittämään sellaisia sanoja kuin sysipimeä, tumma, salaperäinen, sysipimeä ja mystinen. Useimmat näistä adjektiiveista voisin ainakin itse liittää Laura Ertimon ja Satu Kontisen kerrassaan upeaan uutuuskirjaan Yö. Kirja unesta ja pimeän salaisuuksista (Myllylahti 2016, arvostelukappale). Pelkästään kirjan ihastuttava ulkonäkö ja Konttisen upeat kuvat ylläpitävät omalta osaltaan yöhön liittyvää salaperäisyyden myyttiä.



Yö. Kirja unesta ja pimeän salaisuuksista on koko perheelle sopiva tietokirja, joka nimensä mukaan käsittelee yötä ja siihen liittyviä asioita hyvin laajasti. Teoksessa on paljon asiatietoa, mutta sopivana lisänä mukana on myös eri kansojen yöhön ja esimerkiksi unien näkemiseen liittyviä uskomuksia sekä myyttejä. Kirjan alussa esitellään kaavakuvien avulla, mistä päivän ja yön vaihtelut johtuvat ja miksi toisinaan pohjoisessa on kaamos, toisinaan yötön yö. Tämän jälkeen esitellään myös yötaivaalla auringon valoa kelmeästi heijastava kuu ja taivaankannella tuikkivat tähdet. Kirjan toinen osuus käsittelee pimeää luontoa, ja lukija saa tutustua niihin lukuisiin kasveihin ja eläimiin, jotka ovat aktiivisimmillaan öisin. Kolmannessa kappaleessa keskitytään nukkumiseen ihmisten ja eri eläinlajien kautta. Lopuksi vielä syvennytään uneen ja unien näkemiseen.

Laura Ertimon tekstit ja Satu Kontisen kuvitus muodostavat ehyen kokonaisuuden.

Minä odotin, että kirjassa olisi käsitelty hieman enemmän unen saamiseen liittyviä ongelmia sekä painjaisunia ja pimeään liittyviä pelkoja. Ne ovat kuitenkin niitä asioita, joista monissa lapsiperheissä usein kärsitään. Nyt nämä asiat sivuutetaan aika lyhyesti. Voisin kuitenkin uskoa, että jo tämän kirjan lukeminen saattaa vaikuttaa lapsiin siten, että yö ei vaikutakaan enään niin pelottavalta. On lohdullista tietää, että vaikka me itse nukumme, moni muu eläinlaji valvoo. Ja sitäpaitsi - toisella puolella maapalloa on jo päivä!

Satu Kontisen kuvitusta kirjassa Yö. Kirja unesta ja pimeän salaisuuksista.

Yö. Kirja unesta ja pimeän salaisuuksista on kirjoitettu siten, että sen voi lukea joko kannesta kanteen tai valikoida sieltä kulloinkin itseään tai lapsia kiinnostavat osiot. Ihan pienempien lasten kirja tämä ei ehkä ole, mutta kouluikäinen saa tästä varmasti jo paljon irti, kun siihen syvennytään yhdessä aikuisen kanssa. Minä en oikein edes tiennyt, mitä tältä kirjalta odottaa, mutta jo pelkkä kirjan ulkonäkö teki minuun vaikutuksen. Tutustuttani tekstiin, en halunnut laskea kirjaa käsistäni, vaikka päiväunetkin jo kutsuivat. Tästä kirjasta voin rehellisesti sanoa, että se on mielestäni ihana!

Kirjaan on lisäkseni ihastunut myös Lumiomena-blogin Katja.

7 kommenttia:

  1. Kylläpä todellakin kuulostaa kiehtovalta. Luin kerran yhden lapsikaverini kanssa kirjan jossa joku kuoli, ja saimme siitä mitä mielenkiintoisimmat keskustelut ja filosofiset pohdinnat vaikka pikkukaverini taisi olla vain 4-vuotias. Lapset ovatkin hyviä filosofoimaan, ennen kuin aikuisina muuttuvat asiallisiksi.

    Hyvä pointti että yö tulee vähemmän pelottavammaksi lapselle kun siitä puhuu aikuisen kanssa kirjan pohjalta.

    Painajaisunista olen lukenut että ne ovat ihmiselle hyödyllinen juttu, koska ne ovat alitajunnan keino käsitellä meille pelottavia asioita.

    Kiva esittely. Kiitti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo, mitä kirjoitat lasten filosofioimisesta on varmasti totta. Itse en ole siihen aiheeseen niin perehtynyt, mutta esimerkiksi Leluteekki-blogin Emilia pitää lapsille suunnattuja filosofiakahviloita. Huippua!

      Painajaiset ovat hirveitä, mutta ehkä vähän lohduttaa tuo tieto, että alitajuntani koettaa vain saada kammottavia asioita "ulos systeemistäni".

      Poista
  2. Tämä on kyllä visuaalisesti yksi upeimmista koko perheelle suunnatuista kotimaisista tietokirjoista aikoihin. Jos jotain olisin kaivannut, niin samoin enemmän tietoa painajaisista ja pelosta mennä nukkumaan. Meillä ainakin lapset pelkäävät, että jos yöllä näkeekin painajaisia.

    Mutta siis, huikea kokonaisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä lapset eivät vielä pelkää nukkumaan menemistä. Ei edes nelivuotias esikoinen. Ehkä hän ei vielä ole nähnyt painajaisia? Minä muistan edelleen yhden kamalan painajaisen, jonka näin viisivuotiaana.

      Mutta kyllä, huikea kokonaisuus ja ehdottomasti yksi kauneimmista tänä vuonna ilmestyneistä (ja ilmestyvistä) kirjoista.

      Poista
  3. Yön kirjoittaja täällä hei! Suurkiitokset Lumiomenan Katjalle ja Luetaanko tämä -Kialle kirjamme saamasta huomiosta ja kauniista sanoista, ne todella lämmittävät mieltä.

    Tuo että painajaisia ja yöllisiä ikävyyksiä ei Yössä juurikaan käsitellä, on tietoinen valinta, jota mielin vähän perustella. Me alettiin kuvittajan kanssa tehdä Yötä tosiperustaiseksi iltalukukirjaksi omille lapsillemme (7-, 4- ja 2-v.); siitä lähtökohdasta muuten kumpuaa sekin, että jokaisella aukeamalla on itsenäinen tekstikokonaisuus (jotta voi lukea juuri sopivan pituisen kokonaisuuden). Ihan siinä sängynlaidalla taas ei oikein haluta tarjoilla mahdollisuutta nähdä painajaisia.

    Siinä tapauksessa, että lapsi itse keksii pelätä painajaisten näkemistä, vieritän siis vastuuta vanhemmille päin - Yö-kirjassa kerrotaan unien logiikasta ja siitä voi sitten johtaa painajaistenkin logiikan. Mutta nyt kun asia on noussut esiin, huomaan että tämä ratkaisu on vähän ontuva; voisihan hypoteettisen painajaisaukeaman hypätä yli, jos asia ei ole ajankohtainen! Toisaalta iloitsen tekemästämme ratkaisusta tarkastella yötä ja unta kiinnostavana ja mahdollisimman myönteisenä ilmiöinä.

    Unien näkemisestä tehdään muuten Turussa todella mielenkiintoista tutkimusta: https://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Artikkelit/Sivut/unitodellisuudessa-opetellaan-selviytymistaitoja.aspx

    Kiitos vielä kommenteista ja kauniita sunnuntaipäiväunia niille, joille sellaiset suodaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Laura ja kiitos viestistäsi. Se todella avaa tuota, miksi painajaisia on käsiitelty kirjassanne niin vähän. Lapseni (vajaa 2v. ja 4v.) eivät vielä pelkää painajaisia tai mörköjä, mutta olen toistaiseksi tehnyt ratkaisun, että en luekaan hirveästi kirjoja, joissa mörköpelkoa käsitellään. Miksi lukea sellaista, mikä saattaisi lietsoa pelkoa? Siispä, jos Yö-kirjassanne olisi ollut painajaisunista kertova kappale, hyppäisin sen yli lapsen kanssa. Toisille se voisi olla hyvinkin ajankohtainen aihe.

      Ihanan myönteisen kirjan kirjoititte! Ja kuten tuolla aikaisemminkin kirjoitin, mahdollisia yöpelkoja voi vähentää jo tällaisen kirjan lukeminen yhdessä lapsen kanssa. Kirjan luettuaan lapsi toivottavasti huomaa, että yön aikana tapahtuukin yllättävän paljon kaikkea hauskaa ja positiivisella tavalla yllättävää.

      Poista
  4. Hienon oloinen kirja! Täytyy tutustua!
    Meillä on tykätty Satu Kontisen Mokomaki-kirjoista kovasti, ja hienoa työtä näyttää tehneen tämänkin kanssa.

    VastaaPoista