Mukaansatempaava nuortenromaani: Auringon pimeä puoli

Luin Marisha Rasi-Koskisen kirjoittaman nuortenromaanin Auringon pimeä puoli (WSOY 2019) reilu viikko sitten ja olen siitä asti pyöritellyt kirjan tapahtumia päässäni ja miettinyt, mitä niistä tänne blogiin kirjoittaisin. Toisaalta kirjassa tuntui tapahtuvan hengästyttävän paljon, toisaalta tapahtumat etenivät välillä hyvin verkkaan ja jopa unenomaisesti. Välillä minusta taas tuntui, että tipahdin niin sanotusti kärryiltä ja jouduin pähkimään toden teolla, että ymmärsin tapahtumien kulun oikein (tästä ehkä saa syyttää sitä, että luin kirjaa kuumeessa..). Ja vaikka viikon verran kelasinkin kirjan tapahtumia mielessäni, en luultavasti silti osaa kuvata niitä ja tätä kirjaa kunnollisella tavalla!

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

Kirjan tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen sekä lähimenneisyyteen, ne hyppelehtivät ajassa ja kiertävät kirjaimellisesti kehää. Kirjan päähenkilö on Emilia, joka asuu Voiton Kaivoksen kaupungissa, eräänlaisessa suljetussa, autonomisessa pienoisyhteiskunnassa, jota hallitsee palvottu yksinvaltias eli Johtaja. Johtajan käskyjä ja päähänpistoja noudateteaan tiukasti, kaupungin asukkaat kutsuvat itseään hänen valituikseen ja tervehtivät tätä pelottavan tutulla tervehdyksellä: nostamalla oikean kätensä ilmaan.

Emilia ja hänen isänsä elävät vanhassa mökissään keskellä Valon Kaivoksen rakennuttamia talokomplekseja ja yrittävät pitäytyä niin erossa valituista kuin mahdollista. Isoisä on kertonut kertoa Emilialle ajasta, jolloin Valon Kaivosta ei vielä ollut, lähistöllä kasvoi vielä sankka metsä, joki kuohusi vapaana uomassaan ja vanha kaivos oli toiminnassa. Kun Voiton Kaivos rakennettiin, metsä tuhottiin ja joki ohjattiin uusille reiteille, eikä mikään ollut enää kuin ennen.

Vanhempiaan Emilia ei ole koskaan tavannut, sillä Emilian isä on kadonnut ja äiti ja kuoli tämän syntymän hetkellä kaivosonnettomuudessa - tai niin Emilian on annettu ymmärtää. Hän tajuaa kyllä, että isoisä tuntuu salaavan jotain, sillä isoisän versio äidin kuolemaan johtaneista tapahtumista on erilainen kuin Emilian kummitädin Miiman kertoma versio. Miima itsekin on vähintään yhtä salaperäinen tapaus, kuin Emilian äitiä kohdannut onnettomuus. Miima tulee ja menee miten mielii, eikä suljetun kaupungin lait kosketa häntä. Miima opettaa Emiliaa ja tämän parasta ystävää Mitekiä sukeltamaan ja pidättämään hengitystään veden alla minuuttitolkulla, ja vaikuttaa siltä kuin Miimalla olisi jokin salattu syy tehdä niin.

Tapahtumat alkavat toden teolla muuttua kummallisiksi, kun Emilia löytää äitinsä jäämistöstä piirustuksen, joka esittää selvästi häntä itseään. Kuka on voinut nähdä tulevaisuuteen ja piirtää kuvan silloin, kun Emilia oli vielä sikiö äitinsä kohdussa? Mitekillä on teoria, jonka mukaan aika olisi vain neljäs ulottuvuus leveyden, pituuden ja korkeuden rinnalla, ja toisilla ihmisillä on kyky nähdä aika.

Samoihin aikoihin piirustuksen löytymisen kanssa Miima alkaa käyttäytyä entistä kummallisemmin, vaikuttaa olevan pulassa ja pakoilevan jotain. Emilia lähtee Mitekin kanssa pelastamaan Miimaa ja joutuu sitä tehdessään vanhan kaivoksen uumeniin. Siellä Emilia tempautuu ihmeellisellä tavalla ajan läpi, matkustaa omaan menneisyyteensä ja alkaa ymmärtää omaa nykyisyyttää aivan toisella tavalla. Hän päättää ottaa tehtäväkseen oman äitinsä hengen pelastamisen ja siinä sivussa Johtajan valtaannousun estämisen, mutta tajuaa, että sekä äidin, Miiman, Mitekin, Johtajan ja jopa hänen oma elämänsä kytkeytyvät monimutkaisella tavalla toisiinsa. Emilia joutuu miettimään, mistä hänen muistonsa ovat syntyneet, mitkä tapahtumat vaikuttavat tulevaisuuteen ja kuinka kaikki kiertää loputonta kehää. Voiko mitään oikeastaan muuttaa ja kuka lakkaa olemasta jos menneisyyteen kajotaan?

Tämä romaani on kiehtova kertomus maailmasta, jossa fysiikan lait eivät olekaan aivan sellaisia kuin millaisina me olemme ne tottuneet tuntemaan. Tarinan keskiössä on nuoren tytön kaipuu tietää omista juuristaan ja selvittää elämäntarinaansa varjostaneet salaisuudet. Tässä kirjassa oikeastaan mikään ei ole, miltä näyttää, enkä totta osannut ennustaa tarinan loppuratkaisua!