Mistä joulutunnelma syntyy?

Kun ulkona sataa vettä, ankea harmaus on laskeutunut sumuisen maiseman ylle ja päiväkodin ovessa lappu "vatsatautia liikkeellä", on itseni hieman hankala päästä joulutunnelmaan... Lapsille se onneksi tuntuu olevan hieman helpompaa, sillä tontut ja joulupukin odotus ovat heille tärkeä osa joulun taikaa. Kuitenkin esikoiseni totesi toissailtana: "Äiti ei tunnu yhtään jouluiselta..." Tähän en voinut kuin todeta, että kyllä se siitä, jahka saadaan kuusi sisälle, hyasintit avautuvat ja joulukoristeet otetaan esille. Ja oikeassa olin - onneksi. Nyt täällä meilläkin, kuusen kynttilöiden valossa ja joululaulujen soidessa tuntuu jo lämpimän jouluiselta, vaikka ulkona onkin vielä kovin syksyistä.

Hilja ja operaatio joulun taika on sarjan neljäs osa. Ensimmäisestä kirjasta kirjoittamani esittelyn
löydät klikkaamalla tätä linkkiä.

Myös lastenromaanissa Hilja ja operaatio joulun taika (Kustannus-Mäkelä 2019, arvostelukappale kustantajalta), kirjan päähenkilö ja minäkertoja Hilja etsii joulun taikaa. Hän on päättänyt selvittää, onko tonttuja ja joulupukkia olemassa ja todistaa yläkoululaiselle isosiskolleen Veinille, että joulu ei ole vain amerikkalaisen limsayhtiön lobbaamaa hapatusta. Aikaa joulun taian metsästykseen on joulukuu. Hiljan apurina toimii hänen pikkusiskonsa Taimi, ja yhdessä tytöt keksivätkin kaikenlaista jouluista puuhaa. Heidän perheensä touhuissa ovat mukana myös lähistöllä asuva vaari sekä kolme naapurintätiä. Näiden kanssa tytön muun muassa rakentavat leipovat pipareita, perustavat oman Lucia-kulkueen (koska tummatukkaista Hiljaa ei hyväksytä koulun Luciaksi) ja rakentavat pulkkamäen sisälle, kun ulkona ei ole lumesta vielä tietoakaan.

Hiljan hartain toive on nähdä ilmielävä tonttu, mutta kaikista yrityksista huolimatta tuntuu, ettei punanutuista näy edes parran haiventa. Tytöt kyllä yrittävät itse ryhtyä tontuiksi, ja vakoilevat läheisiään ja tarkkailevat, ovatko nämä kilttejä vai tuhmia. Toki he myös kirjoittavat joulupukille ja käyvät kuusimetsällä. Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää piparintuoksua ja tilulilua, vaan kyllä Hiljankin perheen elämään kuuluvat kiire, kinastelu ja vanhempien riitely.

Hiljalla on hauska tapa suhtautua ympäristöönsä, ja hän esimerkiksi kirjoittaa koulun jouluevankeliumin kokonaan uusiksi. Hiljan versiossa Maria ja Joosef eivät esimerkiksi meni aasin kyydissä talliin synnyttämään, vaan autokyydillä tienposkeen, josta anbulanssimiehet heidän ottavat hoiteisiinsa. Autokatokseen lepäämään laitettua pariskuntaa ja vastasyntynyttä tulee paimenten sijasta tervehtimään joukko lähistöllä skeitanneita poikia.

Kirjailija Heidin Viherjuuri onkin onnistunut humoristisella otteella kuvailemaan perhe-elämää ja kaikkia niitä perinteisiä jouluvalmisteluja, joita monet suomalaiset lapsiperheet tekevät pitkin joulukuuta. Tässä lastenromaanissa on myös jonkin verran Nadja Sarellin piirtämiä kuvia, ja toivoisinkin, että näitä olisi kirjassa enemmänkin. Olen huomannut, että noin 1. - 2.-luokkalaisille on positiivinen asia, jos kirjassa on runsas kuvitus, ja tuonikäiset lukijat lienevät näiden Hilja kirjojen päälukijakuntaa. Sarellin piirtämät kuvat ovat tekstin tapaan iloisia ja välittävät Hiljan ja hänen perheensä joulunvietosta hauskan kuvan.

Hilja ja joulun taika tarjoaa mukavia lukuhetkiä joulukuun ajaksi, ja me olemme lukeneet tätä kirjaa viisivuotiaan kanssa iltasatukirjana. Hieman tosin sensuroin tekstiä lukiessani, sillä Hiljasta ja Veinistä poiketen keskimmäisemme ei vielä ainakaan ääneen epäile joulupukin olemassaoloa, enkä halunnut herättää hänessä epäilyjä nytkään. Kirjan lopussa se joulun taikakin selviää:

 -Minä en ole varma joulupukista, minä sanon ja vilkaisen varovasti Taimia. -Mutta joulussa on taikaa, ja se syntyy ihmisistä, yhteisistä jutuista, joulukuusesta - ja sydämessä.

Tämän postauksen myötä haluankin toivottaa teille paljon taikaa jouluunne!