Hilja ja vihreän talon kesä

Hilja ja vihreän talon kesä (Kustannus-Mäkelä Oy 2017, arvostelukappale kustantajalta) on esikoiskirjailija Heidi Viherjuuren kirjoittama teos, joka aloittaa uuden kotimaisen lastenkirjasarjan. Kirja on suunnattu nuoremmille alakoululaisille, se on melko lyhyt (75 sivua) ja fontti isohkoa. Aivan hiljattain lukemaan oppineille Hilja ja vihreän talon kesä on vielä hieman haastava kirja, sillä tekstiä on kuitenkin aika paljon ja sisältö vaatii jo kohtalaista kykyä ymmärtää lukemaansa. Kirjassa kulkeekin koko ajan kaksi tasoa: aikuisten ja lasten taso, ja moni asia aukenee aikuislukijalle eri tavalla kuin pienimmille lapsille. Hykertelin moneen kertaan äänettömästi kirjan ääressä, ja uskon, että tämä on monesta muustakin aikuislukijasta viihdyttävä kirja, joka sopii kivasti vanhemman ja lapsen yhteisiin ääneenlukuhetkiin.

Kirjassa on runsaasti hauskaa kuvitusta, jonka on piirtänyt Nadja Sarell

Kirjan päähenkilö on seitsemänvuotias Hilja, jolla on kaksi siskoa: viisivuotias Taimi ja 12-vuotias Veini. Tytöt leikkivät yhdessä, nahistelevat keskenään ja sitten taas tykkäävät toisistaan. Veinillä on eri biologinen isä kuin kahdella nuoremmalla siskollaan, mutta hänen isästään ei vihreässä talossa ole tapana puhua. Hiljan perhe asuu siis maalla vanhassa, vihreässä talossa, jonka tyttöjen isä on luvannut korjata ja kunnostaa. Tämä on kuitenkin keikkaileva muusikko, jonka harvat kotivapaapäivät kuluvat sävellystyön tai lepäämisen parissa. Tyttöjen äiti pitää kampaamoa talon alakerrassa, eikä aina jaksa katsella taiteilijamiehensä inspiraatiopuuskia - varsinkaan silloin, kun tältä on jäänyt joku lukuisista kunnostushommista kesken.

Onneksi perheen elämään kuuluu kiinteästi myös lähellä asuva, tarkkanäköinen vaari, naapurinsetä sekä kolme vanhaa täti ihmistä: Mansikkatäti, Valkoherukkamummo ja Sadetakkimummo. Kaikki auttavat mielellään vihreän talon asukkaita, hoitavat tyttöjä ja tulevat tarvittaessa tuomaan kakkua ja remonttiapua. Vaari esimerkiksi pistää äidin ja isän selvittämään parisuhdettaan kesämökille ja hoitaa mummojen kanssa vihreän talon paraatikuntoon.

Kirjassa vietetään myös kissanristiäisiä.

Vihreä talon ympäristö ja maalaismiljöö tarjoavat monta mahdottoman hauskaa seikkailupaikkaa vauhdikkaille lapsille, ja Hilja osaa toden totta ottaa kaiken irti ympäristöstään. Hän kiipeilee puihin, leikkii salaista agenttia ja vakoilee sekä siskoaan että naapurin tätejä. Tarina on kerrottu Hiljan näkökulmasta, ja hänestä välittyy lukijalle reipas ja kekseliäs kuva. Hilja ei tykkää mekoista, ja leikkii kotileikissä mieluiten parrakasta isää. Hilja onkin oikein mukava uusi tuttavuus, ja on hauska tietää, että näitä kirjoja on tulossa lisää!