Kun yksinäisyys pelottaa eli lastenkirja "Mörköjuhlat"

Satu Kettusen kirjoittama ja kuvittama kirja Mörköjuhlat (Tammi 2019) on upea kuvakirja, jossa lapsen yksinäisyyttä ja pelkoa käsitellään taitavasti ja lapsilukijoita kiinnostavalla tavalla. Tämä kirja vangitsi tokaluokkalaiset oppilaani kuuntelemaan hiiren hiljaa, ja onkin hyvä esimerkki kuvakirjoista, jotka jaksavat kiinnostaa isompiakin lapsia. Itse asiassa tämä kirja ei olekaan mikään aivan pienten lasten kirja, sillä sivuilta tihkuu paljon jännitystä ja tunnetta. Myös kollasitekniikalla toteutettu kuvitus on vaikuttavaa ja jännittävää, eikä noudattele hempeää ja kirjavaa, perinteisempaa kuvitustyyliä, joita lastenkirjoissa monesti nähdään.

Kirjan päähenkilö on kouluikäinen tyttö, joka muuttaa isänsä ja äitinsä kanssa uuteen kotiin. Hän ei tunne uudesta paikasta ketään, ja uusi koti on kamalan iso ja outo. Aika pian muuton jälkeen tytöstä alkaa tuntua, että pölyltä ja tyhjältä haisevassa talossa varjot liikahtelevat ja joku tuijottaa tyttöä juosten sitten karkuun. Myös ulkona ne jotkut jättävät merkkejä, pitävät outoja ääniä ja ikään kuin ilmoittavat, että tämä on niiden aluetta.

Kun tyttö puhuu möröistä vanhemmilleen, nämä arvelevat, että tyttöä vaan jännittää uusi talo. Vanhemmat kyllä ihanasti tarjoavat tytölle keinoja mörköjen karkoittamiseen (jalkojen tömistely, karjuminen ja isän antamien taikapommikivien heittäminen), mutta tyttö epäilee, etteivät keinot taida toimia. Ja kun tyttö sitten taas tuntee mörköjen olevan lähellä, hän kyllä yrittää vanhempiensa keinoja, mutteivät ne auta. On hankala olla rohkea, kun asui kaukana ystävistä.

Yksinäisyys on pelottavaa, yksin tuntuu vaikealta olla rohkea ja yksinäisyys saa möröt liikkeelle. Tyttö huomaa, miten hänen vanhempansa tutustuvat uusiin ihmisiin helposti äidin järjestämissä juhlissa, ja päättää itsekin järjestää juhlat möröille. Kun hän juhlisi mörköjen kanssa ystävinä, ei niitä tarvitsisi enää pelätä, tyttö päättelee ja ryhtyy tuumasta toimeen. Juhlia varten pitää valmistaa soittolistat, laatia menu ja koristella huolella valittu juhlapaikka- Tärkeää on tietysti myös kutsujen laatiminen ja toimittaminen sellaisiin paikkoihin, joissa mörköihin törmää kuten esimerkiksi, pelottavan kirjan väliin, takapihan suureen vesilätäkköön ja metsään.

Juhlapäivänä tyttöä tietysti jännittää, mutta hän rohkaisee itseään peilin edessä: Voimia! Kun möröt huomaisivat hänen olevan voimakas, niistä tulisi hänen ystäviään.

Vaan kuinka juhlissa sitten käy?

Vaikka tyttö odottaa todella pitkään, eivät möröt näytä tulevan juhliin. Kun hän on syönyt jo lähes kaikki lakuhämähäkit kuuluu ovelta koputus ja tytön mittainen mörkä astuu sisään. Aluksi tyttö ja mörkö vain mittailevat toisiaan katseilla, mutta lopulta tyttö tajuaa tarjota mörölle mehua. Ja kuinka ollakaan, mörkö nostaa naamarinsa, jonka alta paljastuu Ilmari-poika. Ja niin vauhdikkaat juhlat lapset pitävät kaksin, että kaikki möröt kaikkoavat, sillä sen koommin niitä ei enää näy, ja tytöstä ja Ilmarista tulee parhaat ystävät!

Keskustelimme tarinasti oppilaitteni kanssa, ja kirja tarjosi meille paljon pohdittavaa. Loppujen lopuksi oppilaani viisaista ajatuksista saattoi tehdä seuraavan yhteenvedon: yksin on pelottavaa olla, yksinäisyys on mörkö ja uudet asiat voivat tuntua pelottavilta, varsinkin ilman ystävän tukea.
Kyllä tämäkin kuvakirja osoittaa sen, kuinka tärkeää on löytää itselleen ystävä, ja juttelimme oppilaitteni kanssa siitäkin, että ketään ei saa jättää yksin ja kuinka tärkeää on, että jokaiselle löytyisi hyvä kaveri.