Fantasiaa alakouluikäisille: Lumottu lelutehdas

Juha-Pekka Koskisen kirjoittama Lumottu lelutehdas (Karisto 2014) kiinnitti huomioni kirjastossa mielenkiintoisen kantensa takia. Kannen ja esilehtien kuvitus on Miranda Koskisen tuttua käsialaa, ja kannen kuva varsinkin lupailee kirjan sisältävän salaperäisiä ja maagisia asioita.

Kirjan nimestä tulee tietysti mieleeni tulee Roald Dahlin kirjoittama Jali ja suklaatehdas. Tuttuuden tunne oli myös läsnä tarinaa lukiessani, mutta ei kuitenkaan häiritsevässä määrin. Lumotun lelutehtaan päähenkilö on Sami, ja tärkeä rooli on myös hänen siskollaan Liisalla, heidän serkullaan Jonilla ja tämän pikkuserkulla Urpulla. Nelikko päättää nimittäin yhdessä selvittää suljettuun lelutehtaaseen liittyvän arvoituksen ennen, kun lelutehtaan uusi omistaja toteuttaa aikeensa ja räjäyttää koko tehtaan ilmaan.

Varsinkin Samilla on paljon positiivisia tunteita lelutehdasta ja sen entistä omistajaa Nalle Valassaarta kohtaan. Nalle on kadonnut teille tietämättömille, kun hän jäi kilpailijasa ilmiantamana kiinni kultamaatuskahuijauksesta. Sami on vakuuttunut, että Nalle on syytön, ja kokee, että on hänen tehtävänsä löytää todisteet entisen tehtailijan syyttömyydestä.

Ystävykset lähtevät öiselle tutkimusretkelle salaperäiseen lelutehtaaseen, mutta pian he huomaavat, että mikään lumotussa lelutehtaassa ei olekaan sitä miltä näyttää. Paikalle sattuu vielä kaupan päälle tupsahtamaan Nallen pahamaineinen kilpailija parin kätyrinsä kanssa, ja heistä yksi on Samille valitettavan tuttu henkilö hänen edellisestä seikkailustaan kirjassa Haavekauppias (Karosto 2013).

Tässä vaiheessa tarinaa minä hieman putosin kärryiltä, sillä siinä viitataan monesti tuohon edelliseen kirjaan ja oletetaan, että lukija tuntee sen tapahtumat ja henkilöt. Ymmärsin, että vaikka Lumottu lelutehdas on sarjan ns. itsenäinen jatko-osa, olisi minun kannattanut lukea ensin sarjan ensimmäinen osa. Tietämättömyys todella häiritsi lukukokemustani.

Muutenkin kirjan tapahtumat mielestäni hieman lässähtivät loppua kohti oikein lupaavan tuntuisen alun jälkeen. Päähenkilö Sami esimerkiksi jäi odottelemaan yksin tehdashalliin, kun muut kaverukset lähtivät seikkailemaan lulutehtaan syövereihin. Tarina olisi ollut luultavasti jännittävämpi, jos sitä olisi saanut seurata Liisan, Jonin ja Urpun näkökulmasta.

Vaikka nyt hieman purnasinkin juonen hienoisesta lässähtämisestä, voin rehellisesti todeta, että Lumottu lelutehdas on kuitenkin kelpo fantasiakirja alakouluikäisille lapsille. Pidän näistä kirjoista, jotka sisältävät sopivassa määrin magiaa ja salaperäisyyksiä.