maanantai 14. syyskuuta 2015

Suomalaisia lohikäärmetarinoita

Osuuskumma-kustantamon julkaisema antologia Käärmeenliekit (toim. Erkka Leppänen & Hanna Matilainen, 2015) kiinnosti minua kovasti sen kiehtovan aiheen - lohikäärmeiden -  takia. Lohikäärmeet ovat minulle tuttuja lähinnä taruista ja fantasikirjoista. Niissä lohikäärmeet on yleensä kuvattu tultasyöksevinä hirviöinä, pahan ratsuina tai pahan toisena ruumiillistumana. Toisaalta lastenkirjallisuudessa ja kuvakirjoissa lohikäärmeet ovat usein niitä kilttejä, väärinymmärrettyjä jättejä, joiden tultasyöksevän kuoren alla asuu kiltti ja hyväntahtoinen otus.

Käärmeenliekkeihin oman lohikäärmetarinansa on kirjoittanut 17 eri kirjailijaa, ja tietysti heidän novelleissaan lohikäärmeet ovat keskenään hyvin erilaisia. Toiset kuvaavat lohikäärmeen sellaiseksi, jona suurin osa meistä on lohikäärmeen tottunut fantasiakirjallisuuden ja satujen perusteella pitämään. Toisten kirjailijoiden lohikäärmeet puolestaan ovat vain vaivoin tunnistettavissa lohikäärmeiksi. Osa antologian tarinoista sijoittuu meidän maailmaamme - nykyaikaan, menneisyyteen ja jopa tulevaisuuteen, ja osa kuljettaa lukijan rinnakkaisulottuvuuksiin ja toisille planeetoille asti. Muutamassa novellissa lohikäärmeet liittyvät hyvin vahvasti maailman/ maailmojen loppumiseen.

Kannen kuvan on tehnyt J.S. Meresmaa

Minä pidin eniten niistä tarinoista, joissa lohikäärmeitä eää meidän omassa maailmassamme. Yksi suosikkinovellini on J. S. Meresmaan kirjoittama Hyvä emo, jossa hän yhdistää Suomen tunnettua historiaa fantasiaan ja kirjoittaa Tampereen Finlaysonin tehtaalle ja von Nottbeckien suvulle hieman todellisuudesta poikkeavan, tulisen historian.

Muita suosikkejani ovat Minna Roinisen Tarina punaisesta naisesta, Hanna Morren Rakelin päätös ja Tarja Sipiläisen Asfalttiritari. Viimeksi mainitussa lohikäärme ilmestyy keskelle lähiötä ja pelastaa erään nuoren, koulukiusatun pojan olon ja tekee hänen elämästään helpompaa. Se sopisi luettavaksi esimerkiksi kuudesluokkalaisille ja yläkouluikäisille. Asfalttiritarin avulla voisi pohjustaa ja käsitellä kiusaamis-teemaa nuoria mitä luultavammin kiinnostavan tarinan kautta.

Myös kirjan ensimmäinen novelli, Mixu Laurosen kirjoittama, vajaan liuskan mittainen Empiiristä olisi mainio tunnin alussa luettava motivointi- ja pohjustuskertomus. Siinä kuvataan hyvin lyhyt episodi, jossa joukko miehiä mitä ilmeisemmin pyydystää lohikäärmeen. Lohikäärme ei kuitenkaan kelpaa ryhmän johtajalle, joka käskee viedä otuksen takaisin. Tästä novellista saisi mitä mainioimman lähtökohdan oppilaiden omille tarinoille, jotka voisivat kertoa, mitkä tapahtumat johtivat Empiiristä-novellin alkutilanteeseen, tai miten tarina tulee jatkumaan.

Osuuskumma julkaisi aivan hiljattain uuden antologian, jonka aiheena ovat tällä kertaa merirosvot. kirjassa Kristallimeri, Tarinoita merirosvoista (toim. Anni Nupponen & Christine Thorel) 15 eri kirjailijaa kertoo oman piraattitarinansa. Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan, mihin aiheeseen Osuuskummassa seuraavaksi tartutaan.

8 kommenttia:

  1. Kirja vetää puoleensa jo kansikuvallaan.
    Mietin kesällä lohikäärme-sanaa, se kun ei ole meillä saanut drake nimitystä. Onko Suomessa ollut jo entuudestaan oma samantyylinen taruolento, jolta nimi on lainattu. Vai muistuttiko se vaan lohen ja käärmeen risteytystä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielikello kertoo loikäärmeestä seuraavasti:

      "Uusin etymologinen sanakirja Suomen sanojen alkuperä (1995) kertoo, että lohikäärme on kansanetymologinen muodostelma, jonka lähtökohtana on ruotsin kielen vanha sana floghdragi. Siitä alkuosa on lainattu ja mukautettu suomeen yhdistämällä se erheellisesti sanaan lohi; loppuosa taas on käännetty suoraan. Sananmukaisesti floghdragi tarkoittaa ”lentokäärmettä”. Vanhassa kirjasuomessa esiintyykin myös sana lendokärme. Myös pelkkä draaki lohikäärmeen nimenä tavataan mm. vuoden 1642 Raamatussa. Sen rinnakkaismuoto traakki on tuttu huonekasvien ystäville: onhan lohikäärmepuu yhtä kuin traakkipuu. Agricolalla lohikäärme esiintyy myös muodossa louhikäärme, mutta sana louhi tässä yhteydessä lienee vain lohi-sanan rinnakkaismuoto."

      http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=360

      Poista
    2. Tämä selittääkin paljon. :) Kiitos Calendula!

      Poista
  2. Kirja vetää puoleensa jo kansikuvallaan.
    Mietin kesällä lohikäärme-sanaa, se kun ei ole meillä saanut drake nimitystä. Onko Suomessa ollut jo entuudestaan oma samantyylinen taruolento, jolta nimi on lainattu. Vai muistuttiko se vaan lohen ja käärmeen risteytystä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansikuva on tehokas. Iso silmä tosiaan kiinnittää lukijan huomion. Aika mielenkiintoista, että kansikuvan lohikäärmesilmä on sellainen perinteisen lohikäärmeen silmä. Juuri tuollaiseksi minä ainakin kuvittelen nuo isot, siivekkäät matelijat.

      Poista
  3. Minulla odottelee tämä lukulaitteessa. Lohikäärmeaihe tuntui niin jännältä ja erilaiselta että oli pakko hankkia tämä. Kuulostaa oikein hyvältä - enköhän ota tämän lukuun syksyn mittaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin oli tämä jo itse asiassa hyvän tovin hyllyssä. Lueskelin sitä aina sopivan tilaisuuden ja fiiliksen tullen. Ehkä tämä kirja sopikin paremmin syksyisiin tunnelmiin.

      Poista
  4. Hyvä postaus, itsellä onkin tämä kirja seuraavaksi lukulistalla. Täytyy tässä vinkata kirjaa lukeneille, että Atorox-palkinnon ehdokasasetteluun voi ilmoittaa 7.3. asti mieleenpainuvimmat novellit tästäkin antologiasta :)

    http://www.tsfs.fi/?toiminta/atorox/aeaenestys.html

    VastaaPoista