Aikamatkailua madonreikien kautta: Aikamadot. Hansaseikkailu

Blogiani seuranneet ovat ehka huomanneet, että historia on lähellä sydäntäni. Itse kiinnostuin historiasta varhaisteininä taitavan historianopettajamme kertomien tarinoiden ansiosta. Uskon yhä, että moni lapsi saadaan "koukutettua" historiaan taitavalla tarinankerronnalla. Moni suurempi kokonaisuus on sitä paitsi helpompi oppia ja omaksua mikrohistorian kautta. Kun arkeologi Andreas Koivisto otti minuun yhteyttä, ja tiedusteli, haluaisinko tutustua hänen kirjoittamaansa ja Elina Terävän kuvittamaan keskiajasta kertovaan kuva- ja tietokirjan Aikamadot. Hansaseikkailu (Kellastupa Oy 2015), kiinnostuin heti.



Aikamadot. Hansaseikkailu pääosassa ovat todellakin siis pienet, madonnäköiset ulkoavaruuden elävät, jotka pääsevät matkustamaan ajasta ja paikasta toiseen pienenpienien madonreikien kautta. Madonreikiin eivät oikeastaan mahdu muut kuin nämä aikamadot, eikä sama reikä ole auki välttämättä kovin pitkää aikaa tai ilmesty samaan paikkaan useasti. Tavallisista madoista poiketen aikamadot osaavat puhua, niillä on kädet sekä erittäin kehittynyt yhteiskuntajärjestelmä ja laitteita ja työkaluja. Täytyy tunnustaa heti näin alkuun, että aluksi kavahdin ajatusta madoista päähenkilöinä. Tarinaa lukiessa madot eivät kuitenkaan aiheuttaneet minulle kummempia inhonväristyksiä.

Koivisto & Terävä: Aikamadot. Hansaseikkailu (Kellastupa)

Kirjan keskeisimmät aikamadot ovat kapteeni Robus ja tiedonjanoinen pikkumato Glimma. Robukselle ja Glimmalle sattuu onnettomuus, jonka seurauksena ne päätyvät Maa-nimiselle planeetalle ja huomaavat, että madonreikägeneraattori ei enää toimikaan. Se ei suostu syömään Maan jätteitä, eivätkä madot siksi pääse pois Maasta. Eräänä päivänä Glimma-mato sattuu löytämään saviastian sirpaleen ja vie sen matojen tukikohtaan. Siellä he saavat selville kyseessä olevan yli 600 vuotta vanha ruukunpalanen. Kapteeni ei arvosta moista roskaa - toisin kuin tiedonjanoinen Glimma - ja syöttää sirpaleen madonreikägeneraattorille. Yllättäen laite alkaa toimia, ja kapteeni sekä Glimma matkaavat madonreiän läpi toiseen aikaan ja paikkaan.

Koivisto & Terävä: Aikamadot. Hansaseikkailu (Kellastupa)

Kuunnellessaan ympärillään olevien ihmisten puheita madot ymmärtävät, että he ovat siirtyneet aikaan, jolloin valmistettiin se saviruukku, jonka sirpaleen Glimma sattui löytämään. Onnekkaan sattuman seurauksena madot löytävät kyseisen ruukun ja tempautuvat sen mukana keskelle hansakauppiaiden Rääveliin suuntautuvaa kaupparetkeä. Sen aikana aikamadot oppivat yhtä ja toista 1300 - 1400-lukujen kauppakulttuurista. Tietysti matkaajat kohtaavat myös erinäisiä vaaroja, eikä madoille ole lainkaan selvää, päätyvätkö he enää koskaan takaisin siihen paikkaan, josta sattuivat aikamatkalle joutumaan.

Keskiajalla Itämeren kauppaa monopolisoi Hansaliitto, ja myös suomalaiset kauppiaat kävivät kauppaa hansakauppiaiden kanssa. Näiden kauppasuhteiden ansiosta myös kapteeni Robus ja Glimma päätyvät suomalaisten kauppiasveljesten kyytiin ja lopulta myös muinaiseen Helsingaan (nykyinen Vantaa), josta koko seikkailu sai alkunsa. Ennen paluutaan nyky-Vantaalle madot joutuvat kuitenkin pelastamaan koko kaupparetkikunnan Itämerta seilaavilta merirosvoilta!

Koivisto & Terävä: Aikamadot. Hansaseikkailu (Kellastupa)

Kirjan kirjoittaja Andreas Koivisto on kierrellyt paljon vantaalaisia alakouluja ja kertonut oppilaille heidän lähiseutunsa historiasta. Miehen historiallinen tietämys ja ammattiosaaminen on havaittavissa kirjaa lukiessa. Historiallisen romaanin tai lastenkirjan kirjoittaminen on varmasti haastellista - varsinkin, jos tarkoituksena on kirjoittaa tietokirjamainen kuvakirja. Ongelmaksi muodostuu, miten tarinan sekaan upottaa kaikki faktat ja avaa vieraat käsitteet ilman, että tarina kärsii tai kirja tuntuu raskaalta. Osassa lukemiani kirjoja tämä ongelma on ratkaistu sijoittamalla aukeamille ns. tietolaatikoita tai takasivulle asiasanahakemisto, joista asiasta kiinnostunut lukija voi selvittää aiheesta lisää. Tässä kirjassa ei ole käytetty faktaruutuja tai asiasanahakemistoa, vaan tärkeät käsitteet avataan tarinan lomassa lähinnä tiedonjanoisen Glimman selvityöstyön kautta. Tekstistä ei onneksi tule liian töksähtelevää tämän valinnan kautta. Tarinan loppuun Koivisto on vielä kirjoittanut sivun mittaisen osion, jossa avaa tarinansa taustalla olevat historialliset faktat tarkemmin. Tietokirjoissa kuvitus on tärkeässä osassa, ja minua ilahduttaa, miten hienosti Terävä loihtii kuvissaan esille tarinan historialliset tapahtumapaikat. Historialliset kaupungit, hansakoggit, ihmisten vaatetus ja muut pienet yksityiskohdat on kuvattu ainakin minun mielestäni onnistuneesti.

Koivisto & Terävä: Aikamadot. Hansaseikkailu (Kellastupa)

Aikamadot. Hansaseikkailu sopinee luettavaksi 6 - 12-vuotialle lapsille. Tekstiä on aika paljon, joten lapsen pitää olla tottunut kuuntelemaan pidempiä satuja. Pienimmille tämä on ehkä pikemminkin tavallinen seikkailukirja kuin historiallinen tietokirja, mutta isommat lapset oppivat kirjasta jo ihan oikeastikin paljon. Kirja huomio hienosti kaksikieliset lapset, sillä se on käännöskirja, jossa toisella puolella on ruotsinkielinen tarina, toisella suomenkielinen. Tarina loppuu sellaiseen kohtaan, että oletan aikamatojen seikkailujen saavan jatkoa.

4 kommenttia:

  1. Onpa lystikkäitä matoja ! Ja tietäväisiä.

    Minulla on yksi ystävä joka on tavattoman viehättynyt historiasta ja arkeologiasta.
    Hänestä on minuunkin tarttunut hiukan sitä viehätystä. Tuo kirja voisi opettaa
    minua, siinä kuin lapsiakin, tuntemaan historiaa. Tuopa hauska pikkutieto että
    Vantaan nimi on ollut Helsinga ! Pitääkin pistää meili mainitsemalleni ystävälle
    ja linkki sinun blogiisi. Hän asuu Vantaalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä voisi olla kyllä kirja, josta ystäväsi pitäisi. Jos hän siis ei vietasta kuvakirjoja. :) Vantaalainen saattaisi hyvin tietää minua paremmin kirjassa mainitun tilankin! Kiva, jos pistät linkkiä eteen päin.

      Poista
  2. Tämä kuulostaa tosi kiinnostavalta! Oliko tarina myös vetävä? Mitä omat lapsesi pitivät kirjasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omat lapseni ovat vasta reilut 2- ja 4v, eli etenkään kirjan historiallinen osuus ei vielä heille avaudu. Nelivuotias on nyt kesän aikana kiinnostunut pidemmistä tarinoista. Tässä kirjassa hän innostui varsinkin kuvista ja olemme toistaiseksi katselleet ja tutkineet niitä. Minusta tarina oli yllättävän vetävä.

      Poista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.