Arttu Tirttu herää henkiin - humoristinen lastenromaani ahmimisikäisille

Arttu Tirttu herää henkiin (Lasten Keskus 2017, arvostelukappale kustantajalta)  on uuden, ahmimisikäisille suunnatun kirjasarjan aloitusosa, ja sen ovat yhdessä kirjoittaneet sekä kuvittaneet Riina ja Sami Katajavuori. Tämä mainino ja hulvattoman kirja kertoja ja toinen päähenkilö alakoululaisesta Jimistä, joka auu pienessä talossa vanhuuttaan höperöityneen mummonsa kanssa. Toinen päähenkilö on Artun paras ystävä, joka on limutölkin kokoinen, kuminen ja vihreä lelu-ukkeli Arttu Tirttu. Tässä sarjan ensimmäisessä osassa Jimi kertoo lukijoille, kuinka Arttu päätyi hänen luokseen. Jimi kyllä varoittaa lukijaa, että tarinassa saattaa olla mukana keksittyjä kohtia, sillä tarinan hänelle on kertonut Arttu Tirttu, ja sillä on kuulemma tapana liiotella juttuja.

Arttu Tirttu on siis pieni kumilelu, jonka eräs poika saa hampurilaisaterian kylkiäisenä. Poika ei välitä Artusta ja paiskaa Artun ikkunasta, josta Arttu mutkien kautta joutuu kaatopaikalle. Siellä se lilluu vihreässä maalissa, kunnes kiukuissaan kiehahtaa niin, että herää henkiin ja lähtee etsimään itselleen kotia. Arttu Tirttu asuu hetken muun muassa erään pikkutytön leluna, vanhemman herran keräilykappaleena ja villin pojan potkupallona. Mikään näistä kodeista tai tehtävistä ei sitä miellytä, joten se jatkaa etsimistä, ja päätyy Jimin ja hänen mummonsa talolle.

Riina ja Sami Kaarla: Arttu Tirttu herää henkiin (Lasten Keskus 2017)

Jimi luulee Arttua hiireksi tai kenties rotaksi, ja kaksikko aloittaa ovelan jahtaamisleikin, jossa Arttu on näkymättömissä pysyttelevä jahdattava ja Jimi se jahtaaja, joka koettaa keksiä toinen toistaan ovelampia ansoja tarkoituksenaan saada kotonaan lymyileva pieni otus nalkkiin. Lopulta Jimi saa Artun haaviin ja Artusta ja Jimistä tulee ystävät. He viihtyvät hyvin yhdessä. Jimi kuljettaa Arttua paikasta toiseen hupussaan, eikä kauheasti edes pahastu, vaikka välillä Arttu järjestää hänet kiusallisiin tilanteisiin huutelemalla hupusta ohikulkijoille kaikkea noloa.

Jimi vaikuttaa minusta hieman yksinäiseltä pojalta, sillä ei varmasti ole helppoa asua dementoituneen mummon kanssa - varsinkaan, kun isästä ei ole tietoa ja äiti on hylännyt pienenä. Arttu Tirtun saapumisen jälkeen Jimin ei enää tarvitse olla yksin, vaikka ei voikaan kertoa Arttu Tirtun olemassaolosta kenellekään (tai voi, mutta silloin häntä luultaisiin kaheliksi).

Riina ja Sami Kaarla: Arttu Tirttu herää henkiin (Lasten Keskus 2017)

Arttu Tirttu herää henkiin jo ihanan sekopäinen, hauska ja veijarimainen lastenromaani, jonka vitsien uskon kyllä naurattavan lapsilukijoita (mukana myös pieruvitsejä!). Päähenkilöt ovat molemmat poikia, ja uskonkin, että tämä romaani kiinnostaisi nimenomaan juuri poikalukijoita. Kuvat ovat isoja ja niitä on runsaasti. Osa kuvista on värillisiä, ja osa mustavalkoisia, luonnosmaisia kuvia, joissa on hupaisia puhekuplia ja pieniä vitsejä. Kuvat ja tekstit muodostavat toimivan kokonaisuuden, josta myös minä aikuislukijana tykkäsin.