Kirjoja aloitteleville lukijoille

Aloitin tänä syksynä uuden ekaluokan opettajana ja saan taas seurata monen pienen lapsen lukutaidon kehittymistä hapuilevasta tavutunnistuksesta hiljalleen kasvavaan, santasoiseen alkeislukutaitoon, josta sitkeällä treenaamisella kehittyy lausetasoinen lukutaito ja mikä parasta, ymmärtävä ja sujuva lukutaito. Tuo viimeksi mainittu kehittyy tietysti vuosien ajan, ehkä jopa läpi elämän. Siksi myös ne pienet ekaluokkalaiset, jotka ovat oppineet lukemaan jo ennen kouluun tuloaan tarvitsevat paljon lukutreeniä. Sitä varten tarvitsemme paljon helppolukuisia kirjoja, sillä uskon, että lukemista oppii parhaiten oikeita kirjoja lukemalla - ainakin se innostus lukemiseen syttyy todennäköisemmin kiinnostavien ja oppilaan itse valitsemien kirjojen äärellä kuin opettajan valitsemia lukukirjan tekstejä alituiseen tavaamalla.

Olen jo aiemmin kirjoittanut WSOY:n julkaisemasta kotimaisesta Lukupalat-kirjasarjasta, jossa tasokkaat tarinat on yhdistetty yhtä laadukkaaseen ja runsaaseen kuvitukseen. Lukupalat-kirjojen tekstit eivät ole tavutettuja, joten aivan lukutaidon alkumetreillä oleville nämä kirjat eivät heti sovi, mutta lukutaidon jo vähän kattuttua luettavaa löytyy monenlaisen kirjallisuuden ystäville. Sarjasta on ilmestynyt jo 14 kirjaa, ja kolme uutta kirjaa ilmestyy keväällä 2019. Olemme lukeneet sarjan kirjoja yhdessä neljä ja kuusivuotiaiden lasteni kanssa ääneen, ja hekin ovat tykäneet kirjoista. Uusin suosikki on ollut Miina Supisen kirjoittama ja Anni Nykäsen kuvittama  kirja Kokkiklubi - Maailman paras pizza. (Lue lisää Lukupaloista myös täältä.)

Myös Karisto on tänä syksynä aloittanut aloitteleville lukijoille tarkoitetun Kirjakärpänen-kirjasarjan, josta on ilemstynyt kaksi kirjaa. Toinen on nuortenkirjailijana tunnetun Jyri Paretskoin kirjoittama ja Nadja Sarellin kuvittama humoristinen Elias ja sukkapallopommipuu. Toinen kirjoista on kirjailija Mila Teräksen kirjoittama ja Silja-Maria Wihersaaren kuvittama aavemainen Hotelli Hämärä ja kummituspurkki.

Paretskoin kirjoittamassa kirjassa päähenkilö on arviolta ekaluokkalainen Elias, jolla on vilkas mielikuvitus ja vauhdikkaat leikit. Hän naamioi itsensä Kauhistuttajaksi ja koiransa Hirmutiikeriksi. Sitten kaksikko lähtee sukkapallopommien, pullien, pillimehun, kutituspulverin, puhallusputken ja hajupommin kera puistoon metsästämään ilkeää Kurre. K. Oravaista. Paikalle saapuu myös rohkea Emma-tyttö, jota Elias yrittää ensin karkottaa, sillä tietää tytön levittävän tyttöbasilleja. Pian Elias ja Emma kuitenkin liittoutuvat yhteen ja yrittävät kaikin keinoin saada Oravaisen kiikiin. Tosipaikan tullen lapset onneksi kuitenkin päästävät Oravaisen menemään, ja Elias iloitsee kotona saaneensa uuden ystävän. Pidin tämän kirjan lyhyistä, napakoista lauseista sekä hulvattomasta huumorista kovasti. Hieman minua kuitenkin harmitti, että lapset (vaikkakin leikillään) heittelivät puussa olevaa oravaa tavaroilla, sillä itse olen aina opettanut lapsille, ettei eläimiä saa kiusata!

Yhtä onnistuneet, lyhyet lauseet on myös Teräksen kirjoittamassa ja aavemaisista aineksista koostuvassa Hotelli Hämärä -kirjassa. Kirja kertoo Teon ja Tuukan perheestä, joka on ostanut vanhan ränsistyneen hotellin (kirjassa muuten sivuhuomautuksena mainitaan, että Tuukka on kehitysvammainen, mutta siitä ei tehdä mitään numeroa). Vanhemmat ja isovanhemmat ovat päättäneet kunnostaa hotellin ja odottavat sinne innoissaan uusia vieraita. Perheen lapset tutustuvat naapurissa asuvaan tyttöön, joka kertoo, että hotellista näkyy yöllä valoja, vaikka se on ollut vuosikausia tyhjillään. Teo onkin varma, että on kuullut öisin hotellin käytäviltä omituisia ääniä. Ei mene aikaakaan, kun lapset törmäävät kammottavaan kummitussumuun, joka meinaa ahmaista heidät sisuksiinsa! Urheat lapset päättävät kuitenkin selvittää sumun salaisuuden, jotta hotelli saataisiin toimimaan... Kirja loppuu jännittävään käänteeseen, joka vihjaa, että toinen osa voisi olla myös tulossa.

Eritasoisia helppolukuisia kirjoja aloitteleville lukijoille on julkaisuut jo pitkään Kustannus-Mäkelä. Heillä on monta erilaista sarjaa (katso täältä), joista osassa kirjat on tavutettuja ja kirjoitettu suuraakkosin, osa pelkästään tavutettuja ja osa sitten isommalla fontilla, mutta ilman tavuja kirjoitettu. Kirjoissa on runsaasti kuvia, ja tekstien määrät vaihtelevat. Osassa sarjoista on hyödynnetty sarjakuvista tuttuja elementtejä, esimerkiksi puhekuplia, jotka tuovat vaihtelevuutta tekstiin. Kouluissa opetellaan nykyään lukemaan ekaluokalta tekstejä, joissa on sekä suur- että pienaakkosia, mutta olen huomannut, että erityisesti eskari-ikäiset ja sitä pienemmät lapset, jotka oppivat itsenäisetsi lukemaan, tarttuvat mieluummin suuraakkosilla kirjoitettuihin kirjoihin.

Oma eskarilaiseni harjoittelee lukemista, ja on hiljattain alkanut tavata Kustannus-Mäkelän julkaisemia Kirjatiikeri-sarjan kirjoja, joissa on sekä tavut että suuraakkoset. Ei hän vielä kovin pitkiä pätkiä jaksa lukea kerrallaan, mutta kirjojen aiheet ovat sellaisia, että ne kiinnostavat sanatasolla lukevaa lasta ja kannustavat häntä opettelemaan lisää. On hyvä, että kirjoissa on tavut, sillä se auttaa aloittelevaa lukijaa sitomaan kirjaimet ja tavut oikein. Moni itsenäisesti lukemaan oppinut lapsi, kun tavuttaa väärin tyyliin: Su-o-mi, e-tan-a, mikä vaikeuttaa sekä oikeinkirjoitusta että sujuvan lukutaidon saavuttamista.

Kirjatiikerit-sarjan kirjoista löytyy kirjoja monista eri aiheista, joista pienet lukijat voivat valita itseään kiinnostavia aiheita. Luettavaa löytyy muun muassa poneista, poliiseista, roboteista, noidista, kaveruudesta, seikkailuista ja dinosauruksista. Meidän lastemme suosikkeja vuonna 2018 julakistusita uutuuksista olivat kirjat Värikäs päivä poliisina (Henriette Wich, Lisa Althaus, suom. Seija Kukkonen), Jännittävä autokisa (Katja Richert, Michael Böhm, suom. Seija kukkonen) ja Fanni-noita ja kaamea katti (Katja Richert, Nina Dulleck, suom. Seija Kukkonen).

Myös Kustannus-Mäkelä julkaisee Lukupalojen ja Kirjakärpänen-sarjan tapaisia helppolukuisia, mutta jo hieman edistyneemmille lukijoille tarkoitettuja sarjoja, joista sain luettavaksi kaksi Minidinot-sarjan kirjaa. Nämä kirjat on kirjoittanut Katharine Wieker, kuvittanut Steffan Winkler ja suomentanut Seija Kukkonen. Minidinot-sarjan kirjoissa on iso fontti, mutta jo aika paljon tekstiä, joten kirjoja lukeakseen pitää omata jo aika hyvän lukutaidon. Toisaalta, nämä kirjat sopivat myös ääneenlukukirjoiksi. Ne kertovat nimensä mukaan minidinoista, jotka voivat näyttäytyä vain Juho-pojalle ja tämän isoisälle, jonka kavereita dinot olivat tämän ollessa pieni poika. Jos joku muu näkee dinot, ne katoavat. Tämä aiheuttaa tietysti monta kommellusta, sillä pikkuiset dinot ovat hirveän uteliaita ja haluavat osallistau kaikkeen, mitä Juho tekee. Ne joutuvat kuitenkin erilaisiin kommelluksiin ja monta läheltäpiti-tilannetta tulee jatkuavsti vastaan. 

Kirjassa Minidiot eläintarhassa dinot pääsevät Juhon ja isoisän kanssa eläintarhaan, jossa ne ihmettelvät häkkiin suljettuja eläimiä. Niitä harmittaa, kuinka nälkäisiltä eläimet vaikuttavat ja iloitsevat päästessään kotieläinpuolelle tapaamaan eläimiä, joita kävijät voivat itse ruokkia. Siellä dinot kuitenkin katoavat mystiseen kanikoppiin ja näyttävät muuttuneen kaneiksi itsekin! Kaiken huipuksi yksi dinoista meinaa joutua suuren krokotiilin hampaisiin....

Minidinot ostoksilla tarinassa sympaattiset pikkudiot lähtevät Juhon kanssa ostoksille ja ovat niin suloisen avuliaita, että päättävät ryhtyä auttamaan Juhoa ostosten keräämisessä. Arvaahan sen, mitä siitä seuraa, ja lopulta Juho joutuu epätoivoisena etsimään karkureita lukuisten hyllyjen ja tavaroiden seasta. Voitte uskoa, että dinot meinaavat silläkin kertaa paljastua monta kertaa ennen, kun reissu on kunniallisesti loppu! Mitään kovin jännittäviä nämä Minidinot-kirjat eivät ole, mutta sopivat hellyttävistä eläinkirjoista pitäville.

Kurkkaa muut kirjoittamani helppolukuisten kirjojen esittelyt tästä linkistä.