Uusi kirjasarja lukemaan oppineille: Lukupalat

Kirjoitin jo kesällä WSOY:n uudesta kirjasarjasta Lukupalat, joka on suunnattu erityisesti niille lapsille, jotka ovat hiljattain oppineet lukemaan. Tarkoituksena on tarjota lapsille laadukkaita kirjoja neljästä erilaisesta kategoriasta: Mukavan makeaa, Huvittavan hyvää, Jäätävän jännää ja Mehevään makuun. Karkkisymbolein varustetuista kirjoista lapset voivat sitten poimia itselleen parhaiten maistuvia lukupaloja.

Odotin kovasti tämän sarjan avauskirjoja, sillä sekä kuvituksen että tekstin puolesta laadukkaita helppolukuisia kirjoja ei voi olla liikaa. Sain sarjan nejä ensimmäistä osaa luettavaksi WSOY:ltä ja ilahduin siitä, kuinka viimeisteltyjä ja visuaalisesti kutsuvia kirjoja sarjan ensimmäiset kirjat ovat. Kirjailijoiksi ja kuvttajiksi on saatu "kovia nimiä" muun muassa Tapani Bagge, Carlos da Cruz ja Paula Noronen, joila tietysti voikin odottaa soljuvaa tekstiä, kiinnostavia juonikuvioita ja ilmeikkäitä kuvia. Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka olin iloinen kirjojen laadukkuudesta ja sisällöistäkin, olin myös ihan pikkiriikkisen pettynyt. Minä nimittäin toivoin, että kirjat olisivat vielä helppolukuisempia kuin ne nyt ovat. Oletin, että sarjan kirjoja voisi tarjota luettavaksi juuri lukemaan oppineille, mutta aivan niin helppilukuisia ne eivät kuitenkaan ole. Ne sopivat nimittäin parhaiten niille lapsille, joilla on jo kohtalaisen hyvä tekninen lukutaito.

Lapsen oppiessa lukemaan, hän oppii ensin lukemisen tekniikan (ns. tekninen lukutaito) ja sitten toivottavasti myös ymmärtämään lukemaansa (ns. ymmärtävä lukutaito). Kokemukseni on, että jos lapselle tarjoaa luettavaksi liian vaikeita kirjoja, joissa on liian paljon tekstiä, hankalia tai pitkiä sanoja ja monimutkaisia lauserakenteita, voi lapsen lukuinto hiipua, koska hän ei kykene vielä kunnolla ymmärtämään lukemaansa. Siksi juuri lukemaan oppineille tarjottavissa kirjoissa olisi hyvä olla aika yksinkertaiset lauseet, vähän tekstiä ja ainakin pisimmät/ vaativimmat sanat tavutettu. Lukupalojen kolmessa ensimmäisessä kirjassa tekstiä ei ole yhtä paljon kuin ns. tavallisessa lastenromaanissa, mutta sen verran kuitenkin, että aivan aloittelevalle lukijalle näiden lukemisessa olisi aika kova työ. Sanoja ei myöskään ole tavutettu, joten tavutuksestakaan ei ole tukea vasta-alkajalle. Sen sijaan kuvat ovat Lukupaloissa yhtä suuressa roolissa kuin teksti, mikä tietysti on aivan loistava juttu. Pieni lukija voi lukea kuvia samalla kuin tekstiä, mikä tietysti auttaa häntä myös ymmärtämään lukemaansa. Lukupalat ovatkin mainioita kirjoja sellaisille lapsille, joiden tekninen lukutaito on jo niin hyvällä mallilla, että hänen ei tarvitse enää lukiessaan keskittyä sanojen oikein lukemiseen, vaan saa rauhassa nauttia kirjan sisällöstä.

Lukupalojen kolme ensimmäistä kirjaa:

Tapani Bagge & Carlos da Cruz: Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita on vauhdikas ja humoristinen salapoliisitarina, jonka karkkiluokitus on huvittavan hyvää. Tämä kirja on meidän esikoisemme suosikki näistä kolmesta kirjasta.
Kaverukset Topi ja Atte viettävät lomapäivää paloasemalla. Paikalle tulee heidän kaverinsa Laila, jonka mummi on kauhuissaan, sillä Lailan pikkusisko Ariadne on kadonnut. Mummi on vakuuttunut, että Ariadne on joutunut lohikäärmeen kitaan! Topi ja Atte päättävät perustaa Ryhmä Z -nimisen pelastuspartion ja lähtevät yhdessä Lailan kanssa selvittämään kadonneen Ariadnen tapausta. Onko tyttö todella joutunut lohikäärmeen kitaan vai kenties Minotauruksen vangiksi. Kadoksissa on lisäksi Aatami-kissa, ja pelastuspartiolla on epäilys, että näiden kahden katoamiset liittyvät toisiinsa. Onneksi Ryhmä Z löytää johtolangan, jota seuraamalla koko mutkikas tapausvyyhti alkaa selvitä.

Tapani Bagge & Carlos da Cruz: Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita (WSOY 2016)

Paula Noronen & Kati Närhi: Yökoulu ja kadonnut opettaja on ihanan kammottava kummitustarina, jonka päähenkilöt ovat vampyyrityttö Martta ja zombiepoika Paavo. Kirjan luokitus on Jäätävän jännää. Eräänä kauhistuttavana kouluyönä he huomaavat, että heidän oma opettajansa neiti Kammonen on poissa ja tämän tilalla on luihun oloinen sijainen. Sijainen tettättää laosillä hyvin epäilyttäviä koulutehtäviä kuten esimerkiksi mustien naamioiden ompelemista. Vaikuttaa siltä, että sijainen suunnittelee jotain kieroa keikkaa, johon aikoo valjastaa Martan ja Paavon vastentahtoisiksi apureikseen. Martan ja Paavon epäilykset heröövätt, ja niinpä he päättävät estää sijaisen kierot suunnitelmat ja etsiä käsiinsä mystisesti kadonneen neiti Kammosen.

Paula Noronen & Kati Närhi: Yökoulu ja kadonnut opettaja (WSOY 2016)

Henna Helmi & Reetta Niemensivu: Bella saa pentuja on minun suosikkini näistä kolmesta kirjasta. Se kertoo ystävyydestä, ja uskon, että tämän kirjan tarinaan moni pieni lukija voi samastua. Kirjan luokitus on mukavan makeaa. Esikoululainen Julia ja ekaluokkalainen Anni ovat parhaita ystäviä. Anni on kuitenkin ekalle mentyään alkanut miettiä, voiko enää olla eskarilaisen kaveri, ja näyttää siltä, että Julia jää yksin... Tai ei ihan yksin, sillä Julialla on myös toinen ystävä eli hänen Bella koiransa. Tosin Bellallakin on parhaillaan  hieman muuta mietittävää, sillä se odottaa pentuja. Juliasta tuntuu, että Bellallakaan ei oikein ole sille enää aikaa, mutta onneksi käy ilmi, että niin ei suinkaan ole. Bella osoittaa Julialle ja Annille, että ystävät ovat aina toistensa tukena, eikä ystävyyteen vaikuta sellaiset turhanpäiväiset seikat kuin vaikka ikä.

Henna Helmi & Reetta Niemensivu: Bella saa pentuja (WSOY 2016)

Nämä kaikki kolme kirjaa ovat sellaisia, että ne sopivat pituutensa puolesta myös ääneenlukukirjoiksi. Lukupalat tarjoaa mukavaa luettavaa noin 5 - 8 -vuotialle lapsille.