Kalevalaa ekaluokkalaisille (Kalevala-projekti)

Meillä on ollut ekaluokkalaisteni kanssa parin viikon ajan meneillään Kalevala-projekti, joka jatkuu vielä alkavan hiihtolomaviikon jälkeen. Aloitimme Kalevalaan tutustumisen kertomuksella maailman synnystä. Kerroin oppilaille omin sanoin tarinan siitä, miten Kalevalan mukaan maailma on syntynyt sotkanmunista, joita Väinämöistä kohdussaan kantava Ilmatar kannatteli polvellaan ja jotka sitten hajosivat muodostaen maan, taivaan, kuun ja tähdet. Tämä osio (yksi oppitunti) linkittyi meillä uskontoon, jossa aiheena olivat sopivasti luomiskertomukset ja maailmankuva.

Nelosluokkalaisten kanssa olin jo aiemmin aloittanut kuvisprojektia, jossa he olivat pienissä ryhmissä tehneet valitsemastaan Kalevalan henkilöstä noin 130cm maalauksen ja kirjoittaneet siihen esittelytekstin. Tämän hahmogallerian laitoin koulumme seinälle, ja kävimme ekaluokkalaisteni kanssa tutustumassa hahmoihin.

Sen jälkeen aloin lukea oppilaille Mauri Kunnaksen tekemään hienoa Koirien Kalevalaa (Otava). Kävimme toki alkuun keskustelun siitä, että  Suomen kansalliseepos Kaleva on ollut Mauri Kunnaksen innoituksen lähteenä ja myös moni muu taiteilija, esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela on saanut inspiraation Kalevalasta. Puhuimme myös suullisesta tarinankerrontaperinteestä ja Elias Lönnrotista. Lukiessani oppilaille Koirien Kalevalaa pyrin samalla selittämään, mitä oikeassa Kalevalassa tapahtui toisin kuin Koirien Kalevalassa, ja oppilaani ovat jo itse oppineet kysymään, mitä oikeasti tapahtui. Etsimme kirjasta myös kuvia, joiden esikuvina ovat olleet Akseli Gallen-Kallelan maalaukset. (hahmot+aloitus yksi oppitunti)




Opetan luokassani osan äidinkielestä ateljee-periaatteella, jossa eräs tärkeistä tavoitteista on opettaa oppilaille talon-taitoja (= hyvän lukijan taitoja, eli luetun ymmärtämiseen liittyviä taitoja, keinoja oppia ymmärtämään lukemaansa), ja Koirien Kalevalan lukemiseen yhdistin sanavaraston avartamiseen liittyvän taidon: löydän mielenkiintoisia ja uusia sanoja. Luin oppilaille kirjaa ja pysähdyin liioitellun ihmettelevästi eriskummallisten sanojen kohdalle ja kyselin oppilailta, mitä mikäkin sana mahtaa tarkoittaa. Ohjasin heitä kuuntelemaan virkettä sanan ympärillä ja miettimään sanan merkitystä sitä kautta. Korostin, että hyvä lukija opettelee tunnistamaan ne sanat, joita ei tunne ja tulee vielä paremmaksi, kun oppii uusia sanoja ja sanontoja. Tämän jälkeen rohkaisin oppilaita viittaamaan aina, kun minun lukiessani vastaan tulee joku sana, joka on heille vieras. Tästä tuli oppilaille oikein mieluinen sananbongausleikki.

Talon-taidot löytyvät luokan seinältä. Jokainen oppilas saa tavoitteekseen opetella tietty, itselleen valittua taitoa.

Kirjaamme kaikki uudet sanat aakkostettuun taulukkoon, joka on luokan seinälle. Sitten oppilaat saivat harjoitella tätä käytännössä, eli annoin heille samanlaiset taulukot ja ohjeen lähteä lukemaan omaa kirjaansa ja etsiä sieltä ainakin yksi uusi tai mielenkiintoinen sana. Lopuksi kokoonnuimme vielä takaisin ateljee-piiriin (luku- ja opetustuokiopiiri), jossa jokainen halukas sai sanoa oman sanansa, ja mietimme yhdessä sen merkitystä. (Reilu yksi oppitunti)


Toisella ateljee-tunnilla jatkoimme uusien ja mielenkiintoisten sanojen tunnistamista ja otimme mukaan myös luovan kirjoittamisen. Oppilaani ovat vielä hyvin eritasoisia kirjoittajia, eli osa kirjoittaa vielä sanatasolla, osa lausetasolla ja osa jo tarinoita. Ateljee-menetelmässä on mahtavaa, että jokainen voi tehdä samaa tehtävää omalla tasollaan. Luin aluksi Koirien Kalevalasta Sammon takomisen, mallitin taas uusien sanojen tunnistamisen ja jaoin sitten oppilaat kahteen ateljeehen: itsenäiseen lukemiseen ja luovaan kirjoittamiseen. Itsenäisessä lukemisessa oppilaat jatkoivat oman kirjansa lukemista ja uusien sanojen etsimistä sekä niiden kirjaamista omaan listaansa. Luovassa kirjoittamisessa oppilaat saivat itselleen kirjoituspohjan, jossa yläosassa on tilaa kuvalle. Ohjeistin oppilaat seuraavasti:

Piirrä paperiin kuva omasta Sammostasi. Kuvittele, miltä se näyttää ja mitä se valmistaa. Jatka sitten näitä opettajan taululle kirjoittamia virkkeitä: "Minun Samponi on... Minun Samponi näyttää... Minun Samponi valmistaa..."



Tämä tehtävätyyppi, jossa oppilaat kirjoittavat antamani virkkeen alun ja jatkavat sitä, on heille tuttu jo aiemmilta tunneilta. Mietimme aina myös ääneen yhdessä muutaman vaihtoehdon, miten virkettä voi jatkaa. Osa oppilaista kirjoittaa virkkeiden lisäksi kokonaisen tarinan, ja nytkin muutama innokas keksi oman Sampo-tarinansa, jolla he osallistuvat koko koulussa järjestettävään Kalevala-kilpailuun. Kun oppilaat ovat tehneet 15 minuuttia yhtä ateljeeta, tehdään vaihto, eli lukijat alkavat kirjoittaa ja kirjoittajat lukea. Lopuksi kokoonnumme aina ateljee-piiriin, jossa halukkaiden tekstit tai virkkeet luetaan ja uusien sanojen merkitykset mietitään yhdessä. (Reilu yksi oppitunti - 1,5 oppituntia)



Ensin kirjoitetaan ainakin yksi virke, sitten saa piirtää kuvan.
Kuvaamataidon tunnilla kerroin oppilaille Kalevalassa esiintyvistä kummajaisista (löytyy Kirjakulkurin juhlat-teemapaketista 5. - 6.-luokkalaisille), ja oppilaat saivat valita, mistä kummajaisesta piirtävät kuvan. Harjoittelimme erityisesti taustan tekemistä, eli A4-paperiin piirretään kummajainen ja sille tehdään ja väritetään tausta. Käsitöissä meidän oli tarkoitus takoa omat Sammot jämäpuusta (muistan, että näitä teimme aikanaan oman opettajani kanssa tokaluokalla!), mutta valitettavasta puutyöluokan jämäpuulaatikko oli niin tyhjä, että emme päässeet taontahommiin.

Monille mieluinen luku- ja kirjoituspaikka löytyy pöydän alta. :)


Musiikissa oppilaiden musiikinopettaja laulattaa lapsille hiihtoloman jälkeen "Vaka vanha Väinämäinen"-laulua (mikäs sen nimi nyt oikeasti onkaan..?) Hiihtoloman jälkeen matematiikan tunnilla on luvassa vielä Sampojen kasaamista loogisilla paloilla Open ideat -blogin Anniina-open ideoimilla ohjeilla, Akseli-Gallen Kallelan maalauksien tutkailua ja lisää koirien Kalevalan lukemista sekä lyhyeen Elias Lönnrot-aiheiseen tietotekstiin tutustumista, tiedon etsimistä tietotekstistä ja pariin kysymykseen kirjallisesti vastaamista. Nämä mallitan ateljee-tunnilla.

Oma kirja, kirjoitusvihko ja sanataulukko löytyvät ateljee-kotelosta.

Vietetäänkö teidän koulussanne Kalevalan päivää?

4 kommenttia:

  1. Hieno bloggaus. Kun Koirien Kalevala aikoinaan julkaistiin luin sen, ja voin todeta, että lapsi, mutta melkein myös aikuinen saa paremman käsityksen sisällöstä sen kautta. Itse olen lukenut "täyden" Kalevalan pari kertaa läpi, ja selaillut sitä silloin tällöin muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Ja olen samaa mieltä, että Koirien Kalevalassa on hienosti oikea Kalevala tiivistettynä ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Siksi mekin käytämme sitä ekaluokkalaisten kanssa. Ensi vuonna sitten ehkä lasten Kalevala. :)

      Poista
  2. Koiramäki-sarja on lystikästä ja samalla opettavaista ja sivistävää luettavaa.

    Ihana postaus sinulta. Mukavaa lukea tuosta menetelmästä
    Huomaan että minullekin alkaa tulla siitä ideoita opetukseen. ❤️ Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maturi Kunnas on kyllä tehnyt monta upeaa kirjaa! Kiitos Rita, mahtavaa, että olet saanut vinkkejä opetukseesi. Kannattaa tutustua kirjoihin Daily five ja Daily Cafe, jos tämä menetelmä kiinnostaa. :)

      Poista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.