perjantai 10. huhtikuuta 2015

Miira ja karhu - kirja, jota käyttäisin myös äidinkielen opetuksessa


Miira ja Karhu (Kustannus-Mäkelä Oy, 2015) on Lars Rudebjerin kirjoittama ja kuvittama satukirja (suom. Raija Rintamäki), jonka tapahtumat sijittuvat Merkillisyyksien metsään. Tarinan päähenkilö on Miira, jonka isoisä osaa kertoa huimia tarinoita, joissa Miira itse seikkailee päähenkilönä. Tällä kertaa Miira kohtaa syksyisessä Merkillisyyksien metsässä ystävänsä Karhun, joka näyttää tavoistaan poiketen kovin huolestuneelta. Tyttö tiedustelee mesikämmeneltä, mikä tämän mieltä painaa, ja selviää, että Karhu tietää unohtaneensa jotain tärkeää. Ystävykset ryhtyvät puuhaamaan kaikenlaista, ja Miira koittaa keksiä aina uusia asioita, joiden tekemistä Karhu olisi voinut unohtaa. Karhun muistipulma ei kuitenkaan tunnu ratkeavan, ja kontiota alkaa kaiken huipuksi nukuttaa... Tässä vaiheessa vanhempi lukija jo luultavasti viimeistään keksii, mikä Karhulta on päässyt unohtumaan. :)


Kun isosisä saa kerrottua tarinansa loppuun, hän on aikeissa ryhtyä jatkamaan pienoismallinsa rakentamista. Miira kuitenkin hoksaa, että tarinassa piti tällä kertaa seikkailla myös hänen pikkuveljensä. Isoisä kuitenkin huomauttaa, että pikkuveli oli mukana metsässä, mutta tapojensa mukaan hän oli ollut piilosilla. Ja arvaahan sen, että isoisän on heti kerrottava tarina uudestaan, jotta Miira pääsee etsimään pikkuveljeään. Kirja loppuukin hauskasti:

" - Mutta vain yhden kerran enää. Kerron siis tositarinan sinusta, Miira, ja Karhusta. Kuuntelehan!"

Miira ja karhu onkin eräänlainen päättymätön tarina. Meilläkin tarina piti lukea heti uudestaan, ja tällä kertaa esikoisemme etsi kuvissa piileskelevää pikkuveljeä. Poika puuhaili kuvissa vaikka ja mitä hassua, ja hänenkin seikkailuistaan saisi varmasti kerrottua monta tarinaa. Tähän ajatukseen minä itseasissa tartunkin opettajana, ja kehittelin Miira ja Karhun ympärille ateljee-opetustunnit (niistä lisää tuonnenpana).

Merkillisyyksien metsä todella näyttää merkilliseltä.
Kirjan tarina on melko yksinkertainen ja juoneltaa aika perinteinen lastenkirja. Rudebjerin kuvitus on eläväistä, ja hän on osannut luoda metsään juuri sopivasti merkillisyyden tuntua. Puut, kivet ja eläimet ovat ilmeikkäitä, ja jokaisessa kuvassa tapahtuu paljon sellaista, mitä tarinassa ei kerrota. Meidän kolmevuotiaammekin tutkaili kuvia mielellään ja pohti muun muassa erään puun äkäisen ilmeen syytä. Kirja sopiikin luettavaksi yhtä lailla alle kouluikäisten kuin pikkukoululaistenkin kanssa. (Kukkahattutäti minussa kuitenkin heristeli sormea kuvalle, jossa lammessa polskutteleva sammakko polttelu tupakkaa. Miksi ihmeessä!? )

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuskokonaisuus perustuen teokseen Miira ja karhu

Tämä opetusjakso sopii hyvin toteutettavaksi alkuopetuksessa samaan aikaan, kun yllissä tutkitaan eläinten ja luonnon talvehtimista. Siihen on helppo integroida esimerkiksi kuvista ja käsitöitä niin halutessaan. Tavoitteena on siis vahvistaa oppilaiden luetunymmärtämisen taitoja ja ohjata heitä omaan luovaan kirjoittamiseen. Toteuttamiseen sopii parhaiten äidinkielen kaksoistunti tai kaksi peräkkäistä äikäntuntia.

1. Aloitetaan ateljee-piirissä opettajajohtoisella tuokiolla (noin 10-15min). Luetunymmärtämisen kannalta on keskeistä, että oppilas oppii ymmärtämään, mitä varten hänen lukemansa teksti on kirjoitettu. Siksi tämä tuokio aloitetaan pohtimalla, onko Miira ja Karhu tietokirja vai tarinakirja. Oppilaita autetaan löytämään perusteluja päätelmälleen. Kirjan kansikuvasta voikin hyvin päätellä, että kyseessä on tarina, sillä oikeasti ihmiset eivät ratsasta karhuilla metsässä eikä kasveilla ja eläimillä ole kasvoja. Keskutellaan, milloin tämä kirja kannattaisi lukea. Silloinko, kun haluaa tietoa karhuista? Vai olisiko parempi valita toisenlainen kirja? Tässä vaiheessa on tärkeää, että esillä on erilaisia eläinten talvehtimiseen liittyviä kirjoja, sekä tieto- että kuvakirjoja, joita voidaan tutkailla.

2. Opettaja lukee kirjasta siihen asti, kun Miira lupaa auttaa karhua keksimään, mitä se on unohtanut. Ennakoidaan tulevaa tekstiä, ja kysytään oppilailta, mitä karhu kenties on unohtanut. Opettaja voi antaa ensimmäisen esimerkin ja kirjoittaa taululle: Kar-hu on u-noh-ta-nut sii-vo-ta (tavuja ei tietenkään tarvita enää tokalla..)

3. Oppilaat saavat valita, mitä ateljeeta lähtevät itsenäisesti suorittamaan. Vaihtoehdot ovat itsenäinen lukeminen (oma ateljee-kirja, eli omalle tasolleen sopiva kuva- tai romaanikirja, sanalistat, tavulistat tms) tai luova kirjoittaminen. Opettaja on kirjoittanut virkkeen Kar-hu on u-noh-ta-nut... jo valmiiksi taululle, ja luovassa kirjoittamisessa oppilaiden tehtävä on jatkaa lausetta sopivalla, keksimällään tavalla. Tukea tarvitsevat voivat olla opettajan/ avustajan/ samanaikaisopettajan kanssa pienessä ryhmässä ja edistyneimmät voivat halutessaan kirjoittaa myös tarinaa. Tässä kohtaa opettaja voi eriyttää mielin määrin.

4. Noin 10-15 minuutin toiminnan jälkeen opettaja soittaa kelloa, ja oppilaat tietävät, että on aika vaihtaa ateljeeta. Kirjoittajat menevät lukemaan, lukijat kirjoittamaan. (10-15min)

Tähän väliin tulee välitunti tai kokoontuminen ateljee-piiriin, jossa muutama oppilas saa lukea, mitä lauseita on kirjoittanut.

5. Uusi opettajajohtoinen tuokio, jossa syvennetään luetunymmärtämisen taitoa ennakoiminen/ ennustaminen. Oppilaita ohjataa pohtimaan lukemaansa ja miettimään, mitä tulee tapahtumaan. Opettaja siis mallittaa lukemalla Miira ja Karhua lisää ja pohtimalla, mitä seuraavaksi tapahtuu. Luetaan ja tarkistetaan. (Tässä myös aktivoidaan oppilaiden ennakkotietoja, varsinkin, jos joku arvaa, että karhu on unohtanut valmistautua talviunille. - Mistä sinä niin päättelit? -Koska karhut nukkuvat talviunta.) Kirja luetaan loppuun.

6. Tutkitaan yhdessä parilta sivulta, mitä se pikkuveli oikein puuhailee. Lause taas malliksi taululle. Pikkuveli pomppii. Pikkuveli väijyy. 

7. Valitaan taas kahdesta ateljeesta: lukeminen ja luova kirjoittaminen. Opettaja tuntee ryhmänsä parhaiten ja tietää, kuinka paljon hän voi tässä seuraavassa taas eriyttää, mutta luovassa kirjoittamisessa lähdetään taas liikkeelle mallilauseen kautta. Ekaluokkalaisille: Pikkuveli pomppii/ kiipeää/ jne. Tokaluokkalaisille voidaan esim. opettaa lauseen lihottamista: Iloinen pikkuveli pomppii. jne. Taululle heijastetaan kuvia pikkuveljen touhuista ja oppilaat kirjoittavat, mitä tämä tekee. Taitavimmat voivat kirjoittaa vaikka tarinan halutessaan. 10-15min. jälkeen taas ateljeen vaihto.

8. Lukijat kirjoittamaan, kirjoittajat lukemaan. 10-15min kuluttua loppupiiriin, jossa luetaan taas halukkaiden lauseet/ tarinat.

Tässä oli suunnittelemani kokonaisuus, jota voisi jatkaa halutessaan helposti vaikka seuraavasti:

Minä jatkaisin tästä seuraavilla tunneilla oppilaiden kanssa työskentelyä tietotekstin lukemisella ja tuottamisella. Toki ryhmän taso taytyy huomioida, sillä se vaikuttaa siihen, miten seuraavan vaiheen toteuttaisin. Aloittaisin kuitenkin kartoittamalla oppilaiden ennakkotietoja karhujen talvehtimisesta ja kirjaisin ne näkyvästi ylös. Sitten yksin/ryhmässä (taas riippuu tavoitteesta ja luokasta) haettaisiin lisää tietoa erilaisista lähteistä. Tämä vaatii jo sitä, että luokasta suurin osa voi lukea. Jos pari ei osaa, avustaja/ opettaja/ resurssiopettaja voi olla heidän tukenaan tai muodostaisin ryhmät niin, että joku osaisi lukea muille ääneen. Lähteinä voisivat toimia erilaiset luontokirjat, yllinkirjat ja esim. Pikkumetsän aapisessa on aiheeseen liittyviä tekstipätkiä. Opeteltaisiin kirjoittamaan muistiinpanoja lukemastaan (opejohtoinen tuokio), kirjoitustaidottomat tekisivät muistiinpanot tukipiirroksin. Tietoja koottaisiin yhteen, tehtäisiin esityksiä, otettaisiin myös muiden eläinten talvehtiminen mukaan jne. Tapoja on monia... ;)

2 kommenttia:

  1. Hei,
    nyt kun tätä Daily-5-ajatusta on pyöritellyt päässään ja pohtinut mitä pientä menetelmän tiimoilta voisin tänä keväänä vielä kokeilla, edes vähäsen.. niin oli kiva lukea sinun ajatuksiasi toteutuksesta!
    Saatanpa etsiä Miira ja Karhu-kirjan ja kokeilla sinun ehdotuksiasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tekstini inspiroi sinua. Kokeile ihmeessä. :) Eihän sitä tarvitse niin puhdasoppisesti ottaa, jos tuntuu, että tänä keväänä ei syvällisesti enää ehdi siihen panostaa. Kannattaa katsoa tämän linkin takaa http://luetaankotama.blogspot.fi/2015/01/eras-vuoden-2014-luetuin-kuvakirja.html . Siinä on passeli kirja, jolla tiedän, että useat opet ovat ateljeen (Daily5) aloittaneet.

      Poista