Helppoja kirjoja lukemaan oppineille (ja kuinka meillä houkutellaan lapsi lukemaan)

Meidän eskarilaisemme on jo useamman kuukauden ajan harjoitellut lukemista. Hän on lukenut erittäin helppoja Kipinä-sarjan kirjoja ja tavaillut tekstejä muun muassa ruokapakkauksista ja mainoksista. Nyt saimme Kustannus-Mäkelältä ihanan paketin, jonka sisältö kannustikin lastamme ns. oikeiden kirjojen pariin - mitään kovin suurta intoa lukea kokonaista kirjaa hänellä ei ennen tätä ole ollut. Onhan se alku aika työlästä, kun lukeminen käy vielä hitaasti ja on siksi aika vaivalloista.

Paketista paljastui kolme kevään uutuuskirjaa, joista kaksi on erittäin helppolukuisia kirjoja: Lukumestari-sarjan Santeri karkuteillä -kirja sekä Pikku lukuavain -sarjan Löytäjä saa pitää -kirja. Kolmas kirja on tasoltaan hieman vaativampi Lukuavain-sarjan kirja Autiovajan arvoitus. Näistä lahjakirjoista eskarilainen on nyt lukenut jo kaksi, eli nuo kaksi helppolukuisempaa! Arvaatte varmaan, kuinka ylpeä hän oli luettuaan tuon Santeri karkuteillä -kirjan ja saatuaan siitä meiltä isot kehut.

Päätimme heti alkuun mieheni kanssa, että kannustamme lastamme lukemaan, mutta toivomme, että hän motivoituisi siihen hiljalleen itse. Jos sisäistä motivaatiota ei synny, tarjoamme pieniä "porkkanoita", jotta lukukokemusta kuitenkin karttuisi, sillä onhan lukemisen hyödyt kiistatta todistettu moneen otteeseen. Omassa työssäni luokanopettaja olen huomannut, että moni ekaluokkalainen kokee meidän lapsemme tavoin lukemisen aika työläänä asiana eikä siksi oikein viitsisi kasvattaa lukukestävyyttään ja treenata sujuvampaa lukemista sen jälkeen, kun lukutaito on opittu. Meidän lapsemme kyllä rakastavat kuunnella, kun me vanhemmat luemme heille, mutta tietysti toivomme, että he kaikki oppisivat nauttimaan lukemisesta ihan itse!

Esikoisemme myös pelaisi mielellään ipadilla Minecraftia ja Hay Day:ta, mutta olemme rajanneet hänen peliaikansa aika tiukasti. Niinpä lapsi oli kahta onnellisempi ensimmäisen kirjan luettuaan, kun lupasin hänelle siitä ilosta kolme kokonaista peliminuuttia lisää. ;) Kylläpä hän innokkaasti tarttui heti seuraavaankin kirjaan. Kerroin myös, että kokonaisen kirjan lukeminen kannesta kanteen on mielestämme niin hieno saavutus, että hän saa yhden kirjan lukemisesta yhden tarran/ leiman. Lapsen kanssa sitten ideoimme, että viidellä kerätyllä leimalla hän pääsee kanssani leffaan, 10 tarralla/ leimalla hän ansaitsee retken HopLoppiin ja 15 leimalla saa sitten jo Helsinkipäivän ja Mäkkärivierailun. Lapsi lähti heti innoissaan tavoittelemaan tuota viittä leimaa ja seuraavaksi aikoo kuulemma alkaa kerätä täyttä kymmentä (Kun viisi ensimmäistä on käytetty elokuviin, alkaa laskeminen tietysti alusta). Ja nyt esikoinen on lukenut kolmessa päivässä jo kolme kirjaa! Kaapista kaivettiin esiin myös kaikki ne muutkin helppolukuiset kirjat, jotka olen sinne lapsia varten jemmannut.

Tässä vielä lyhyet esittelyt noista Kustannus-Mäkelän uusista kirjoista, jotka me saimme. Nämä kaikki ovat siis uusien sarjojen osia, ja meinaammekin mennä kirjastoon ensi viikolla kyselemään, olisiko heillä lisää näitä Pikku lukuavain- ja Lukumestari-kirjoja, joissa tekstit on tavutettu pienaakkosin ja jokaisella sivulla on vain noin 1 - 4 virkettä - siis juuri parhaita kirjoja juuri lukemaan oppineelle lapselle!

Jackie Walter & Spike Maguire: Santeri karkuteillä -kirja, suom. Terhi Leskinen
Miia-tytöllä on terraariossa Santeri-hiiri, jota hän rakastaa kovasti. Miialla on myös lemmikkikissa, joka tahtoisi leikkiä Santerin kanssa. Miia nauraa, ettei se onnistu, mutta pyytää kissaa vahtimaan hiirtä sen aikaa, kun Miia itse on koulussa. Santeripa on kuitenkin ovela hiiri ja karkaa terraariostaan. Kissa-poloinen ravaa hiiren perässä ja yrittää turhaan käskeä sitä takaisin terraarioon. "Höpö, höpö!" Santeri aina vastaa, mikä nauratti meidän lastamme. Kun Miia tulee kotiin, on Santeri kuitenkin turvallisesti takaisin terraariossaan, mutta leipälaatikon leivästä on mystisesti kadonnut hiiren suupalan kokoinen pala...

Kirjan lopusta löytyy juonikaavio ja vanhempia varten laadittuja
 vinkkejä lapsen lukutaidon tukemiseen vanhempia varten.

Helena Bross & Kadri Ilves: Löytäjä saa pitää -kirja, suom. Raija Rintamäki
Eeli ja Omar asuvat samassa kerrostalossa ja ovat hyvät ystävät. Eräänä päivänä he löytävät pihalta 10 euroa ja miettivät, mitä sille kuuluu tehdä. Pitääkö se viedä poliisille? Samassa taloyhtiössä asuva aikuinen selittää pojille, ettei poliisi kuitenkaan löytäisi rahan omistajaa ja kehottaa poikia pitämään sen itse. Pojat ovat riemuissaan ja miettivät, mitä kaikkea voivat rahalla ostaa! Kaupassa he kuitenkin huomaavat, että naapurissa asuva Niemisen täti joutuu palauttamaan osan ostoksistaan hyllyyn, koska hänellä ei ole tarpeeksi rahaa maksaa kaikkia ostoksiaan. Pojat päättävät tehdä hyvän teon ja keksivät rahalleen parempaa käyttöä kuin limuihin törsääminen. :)

 

Helena Bross ja Mattias Olsson: Autiovajan arvoitus, suom. Raija Rintämäki, Lukuavaimen Minimysteeri -sarja
Minimysteeri-kirjat ovat sopivan jännittäviä ja hauskoja kirjoja lapsille, jotka eivät enää tarvitse tavutettua tekstiä, jaksavat jo lukea hieman pidemmän kirjan ja ymmärtävät aika hyvin lukemansa. Sarjan päähenkilöt ovat kaverukset Lenni ja Dina. Autiovajan arvoitus-kirjassa Lennin ja Dinan naapurilta varastetaan hieno pyörä, vaikka se on kytketty järeällä lukolla telineeseen. Lenni ja Dina sattuvat pyräretkellä löytämään ränsistyneen autioladon, jonka ovi on lukittu ihan uudella lukolla, vaikka talo näyttää muuten täysin hylätyltä. Kaksikon uteliaisuus herää, ja he menevät tutkimaan latoa tarkemmin. Se on täynnä polkupyöriä, ja pian paikalle tulee kaksi miestä tavattoman tutun näköinen pyörä mukanaan. Lennillä ja Dinalla ei meni sormi suuhun tai pupu pöksyyn, ja heidän neuvokkuutensa ansiosta pyörävarkaat saadaan kiinni ja naapuri saa pyöränsä takaisin!