Tunnetaitojen opettelemista Fanni-tunnetaitokirjojen avulla #tunnetaitotalkoot

Eilen julkistettiin Julia Pöyhösen ja Heidi Livingstonin yhdessä kirjoittamat ja ideoimat Fanni-tunnetaitokirjat (Kumma-kustannus 2019), joiden ihastuttavan ja hellyttävän kuvituksen on tehnyt Linnea Bellamine. Pöyhönen ja Livingdtone ovat lasten kehitykseen ja vanhmmuuteen erikoistuneita psykologeja, jotka ovat aiemmin kehittäneet muun muassa lasten tunnetaitoja kehittäviä valmennuksia ja perustaneet FamilyBoost-nimisen verkkosivuston, joka tarjoaa digitaalisia psykologipalveluita lapsiperheille. Voisi siis sanoa, että näiden tunnetaitokirjojen takana on paljon ammattitaitoa ja kokemusta tunnekasvatuksesta, mikä näkyy erityisesti kirjojen lopussa olevissa tieto-osuuksissa sekä lapsille ja aikuisille suunnatuissa tehtävissä.

Kuten tekijätkin eilen totesivat, on tunnekasvatus ja sen tärkeys ollut viime aikoina paljon esillä. Heillä on kuitenkin ollut tunne, että vaikka tunnekasvatuksen tärkeys tunnistetaan, eivät aikuiset kuitenkaan oikein ymmärrä, miten sitä toteutetaan ja mitä sillä tarkoitetaan. Siksi kaksikko halusi tehdä aikuisille materiaalin, joka olisi helpostti omaksuttava ja lähetyttävä. Lastenkirja on juuri tällainen väline, johon on helppo tarttua ja jota on helppo tutkailla yhdessä lapsen kanssa. Siksi kaksikko päätyi kirjoittamaan Fanni-norsun ja tämän ystävien seikkailuista kirjasarjan.

Kirjoja on ilmestynyt nyt kolme: Fanni ja suuri tunnemöykky, Fanni ja ihmeellinen tunnelämpömittari ja Fanni ja rento laiskiainen. Jokaisessa kirjassa on oma teemansa ja siihen sopiva tarina. Bellamine valikoitui kirjojen kuvittajaksi, koska hän oli jo aikaisemmin tehnyt Tunteiden kirjasto -värityskirjan, jossa pääroolissa ovat erilaisia tunteita kokevat suloiset eläimet. Bellaminen kuvitus onkin ihastuttavaa ja hänen eläinhahmonsa Fanni-kirjoissa ovat todella ilmeikkäitä. Toki niin pitää ollakin, jotta kirjojen lapsilukijat voivat lukea kuvista hahmojen tunnetiloja.

Ensimmäisessä osassa Fanni ja suuri tunnemöykky Fanni-norsun sisällä on valtava tunnemöykky, mikä aiheutuu huvipuistossa koetusta pettymyksestä. Aluksi Fanni häpeää ja inhoaa tunteitaan, mutta oppii äitinsä avulla ymmärtämään, että kaikilla on erilaisia tunteita, ne ovat oikein tärkeitä ja kuuluvat elämään. Ensimmäisessä kirjassa harjoitellaan erityisesti tunteiden tunnistamista ja nimeämistä.

Toisessa osassa Fanni ja ihmeellinen tunnelämpömittari Fanni ja hänen ystävänsä löytävät kukkakedon, joiden kukat voivat huonosti, koska ne reagoivat ympärillään oleviin tunteisiin. Voimakas tunne (sekä ns. positiiv. että negatiiv. tunteet) kuihduttaa kukat, ja nyt kukkien lähellä oleva tunnelämpömittari näyttää huolestuttavasti punaista. Kukkien lähellä on eläimiä, jotka ovat voimakkaiden tunteiden vallassa. Fanni ja sen ystävät tajuavat, etteivät nämä eläimet sillä hetkellä osaa itse säädellä tunnettaan ja ryhtyvät apusäätelijöiksi pelastaakseen kukat. Toisessa kirjassa harjoitellaan siis tunnesäätelyä ja aikuista opetetaan huomioimaan, että voimakas fyysinen tila (nälkä, väsymys yms.) vahvistavat tunnereaktiota. Kirjassa myös muistutetaan, että edes voimakkaan (negatiivisen) tunteen vallassa ei saa vahingoittaa itseä tai muita, mutta usein hyökkääminen voi olla seurausta vaikkapa voimakkaasta vihan tunteesta, ja lasta pitää opettaa löytämään keinoja säädellä tunnetta ja kohdata se rakentavasti.

Kolmannessa kirjassa Fanni ja rento laiskiainen Fanni ja sen ystävät järjestävät innoissaan kauan odottamiaan tanssiaisia. Kaikki valmistautuminen kuitenkin aiheuttaa lapsissa ison stressin ja lopulta he ovatkin sitten vihaisia, jännittyneitä ja kärttyisiä sekä väsyneitä. Aikuiset tunnistavat lasten stressin, lupaavat hoitaa valmistelut ja ohjaavat lapset rentoutumaan. Tässä kohtaa oli muuten aika mielenkiintoista, että aikuiset eivät neuvoneet lapsille rentoutumista auttavia keinoja, vaan sen homman teki lasten tapaama laiskiainen, jolta lapset itse keksivät kysyä apua. Tässä kolmannessa kirjassa keskitytäänkin stressinhallintaan, stressaavien tilanteiden tunnistamiseen ja stressin ennaltaehkäisyyn.

Eilisessä juhlatilaisuudessa pääsimme testaamaan muutamaa Fanni-kirjoissa esiteltyä tehtävää, eli miettimään omia mielipuuhiamme ja rakentamaan niistä seinäkukan, tekemään stressipallon muovailuvahasta, riisistä, sokerista ja ilmapalloista sekä pohtimaan, millaisia tunteita tietyt tilanteet voisivat Fanni-norsussa herättää ja miltä Fanni näyttäisi näitä tunetita kokiessaan. Tehtävät olivat sellaisia, että en olisi helppo toteuttaa lapsiryhmässä, ja minä pidinkin erityisesti kirjojen tieto- ja tehtäväosuuksista. Mietin heti, että voisin tehdä niitä jopa tokaluokkalaisten oppilaideni kanssa, vaikka Fanni-kirjasarja onkin ensisijaisesti suunnattu 4 - 7-vuotialle lapsille ja heidän vanhemmilleen sekä kasvattajilleen. Uskon, että nämä kirjat toimisivat oikein kivasti päiväkodeissa.

Pöyhönen ja Livingston pistivät eilen käyntiin #tunnetaitotalkoot, joihin toivovat kaikkien osallistuvan. Talkoisiin voi jokainen osallistua pienin tavoin. Tavoitteena olisi, että tunteisiin ja tunnekasvatukseen alettaisiin suhtautua positiivisesti. Jos esimerkiksi näkee lapsen kaupassa heittäytyvän karkkihyllylle kirkumaan pettymystään, voisivat muut ihmiset paheksuvien katseiden sijaan näyttää lapsen vanhemmalle peukkuja ja ymmärtää, että pienellä lapsella on tunnetaitojen harjoitteleminen vielä vaiheessa, - kuten se tietysti on vielä ihan kaikilla meistä ;) - eikä lapsi osaa vielä säädellä tunteidensa aiheuttamaa reaktiota. Siinä tilanteessa muiden aikuisten tai oman vanhemman hermostuminen ei auta lasta. Pöyhönen ja Livingston toivovat, että sosiaalisessa mediassa alettaisiin jakaa hyväksi havaittuja tunnekasvatusvinkkejä yms. hastagilla #tunnetaitotalkoot.