Tietokirja kuljettaa ympäri maailmaa: Päivä maapallolla - Koulussa

Anniina Mikaman kirjoittama ja Carlos da Cruzin kuvittama lasten tietokirja Päivä maapallolla - Koulussa (Karisto 2019, arvostelukappale) esittelee lukijalle, millaista elämä on eri puolilla maapalloa. Pääosassa on lasten elämämä, ja kirjaan onkin valikoitunut kymmenen (kuvitteellisen) lasta eri puolilta maapalloa: Suomesta, Perusta, Japanista, Pekingistä, Yhdysvalloista, Brasiliasta, Uudesta-Seelannista, Intiasta, Senegalista ja Iranista. Näitä eri kulttuureista kotoisin olevia lapsia yhdistävät leikki ja koulu, ja niihin kirjassa keskitytään. Kaikki lapset ovat siis sellaisista perheistä, joilla on ollut mahdollisuus ylipäänsä lähettää lapsi kouluun, ja kirjan esipuheessakin kerrotaan, että kaikki heistä eivät välttämättä ole kotimaansa tyypillisimpiä edustajia.

Kirjan "tapahtumat sijoittuvat aamu kuudesta ilta kahteentoista, ja sen aikana kerrataan, mitä kukin lapsista tekee. Jokainen aukeama on jaettu siten, että vasemmalla sivulla kerrotaan tarkemmin yhdestä lapsesta, esitellään, mitä hän tekee juuri tietyllä kellonlyömällä, mitä hän yleensä syö päivän aikana, mitä hän harrastaa, mitä pakkaa koulureppuunsa ja millaisia esineitä hänen huoneessaan on. Viereisellä (oikealla) sivulla esitellään lyhyesti, mitä muut yhdeksän lasta tekevät samaan aikaan ja paljonko kello on heidän kotimaassaan.

Kirjan vahvuus on tietysti lapsilukijoita kiinnostavat tiedot, jotka on kerrottu helposti ymmärrettävästi. Da Cruzin kuvitustyyli on runsasta ja havainnollista. Jäin kuitenkin kaipaamaan lisää tietoa nimenomaan koulusta, koska kirjan nimikin viittää siihen, että koulu olisi keskiössä. Nyt näin ei mielestäni ole. Olisiko yksi lisäkohta voinut olla vaikka kunkin oppilaan opiskelemat kouluaineet, jonka yhteydessä olisi kuva hänen luokkahuoneestaan? Minua ja lastani häiritsi hieman se, että aukeaman oikeanpuoleisella sivulla kyllä esiteltiin, mitä muut lapset tekevät, mutta heidän kotimaitaan ei mainita tässä yhteydessä lainkaan. Minun oli ainakin vaikea muistaa pelkän lapsen nimen perusteella, kuka kukin lapsista on ja mistä hän on kotoisin. Minun piti aina tarkistaa kyseinen tieto kirjan alkusivuilta, mikä hieman häiritsi lukukokemusta. Lapsilukijaa voisi hyödyttää myös vasemman sivun lapsen kotimaan paikantava karttakuva, sillä ainakaan oma seitsenvuotiaani ei vielä muista, missä esim. Senegal sijaitsee, ja lukiessa olisi ollut kiva tarkistella, miten päähenkilölapsen maa sijoittuu suhteessa suomalaisen lapsen kotimaahan.

Lapseni kuitenkin tykkäsi tästä kirjasta, ja hänen on siitä myös helppo itse lukea pieniä tietopätkiä, sillä pitkiä tekstisepustuksia kirjassa ei ole. Lapseni löysikin sivuilta monta kiinnostavaa yksityiskohtaa ja ihmeteltävää asiaa eri maiden lasten elämästä. Kävimmekin kirjan äärellä keskusteluja muun muassa siitä, miksi jotkut lapset joutuvat pakkaamaan koululaukkuun eväsrahaa tai koulupuvun ja miksi jotkut lapset tekevät koulun jälkeen töitä (perulainen Luis erottelee eri perunalajikkeita). On tietysti tärkeää, avartavaa ja toivottavasti myös suvaitsevaisuutta lisäävää tutustua eri kulttuureista tuleviin ihmisiin ja heidän elämäänsä. Lasten kannalta kiinnostavaa ovat yhtälailla erot kuin yhtäläisyydetkin. Tämä kirja voisi sopia myös koulussa luettavaksi ja toimia innoituksena vaikka oppilaiden omien maantiedon tai ympäristöopin esitelmien, näytelmien, tarinoiden tai vaikka julisteiden teossa. Kirjan lopussa on osio, johon lapsi voi kirjata ja piirtää oman arkipäivänsä (kirjassa puhutaan koulupäivästä, mutta se viittaa mielestäni siihen aikaväliin, jonka lapsi on koulussa, eikä koko valveillaoloaikaan).