Kirja kuudesluokkalaisten kommelluksista ja rakkauksista hulvattomalla huumorilla höystettynä

Jasu - Pöljiä päiviä (Karisto 2019) on Markus Ikolan kirjoittama hauska nuortenromaani, joka kertoo kuudesluokkalaisesta Jasusta ja tämän luokasta. Kirjassa seurataan luokan tapahtumia yhden syyslukukauden ajan. Jasu ja hänen kolme parasta kaveriaan pitävät yhtä kuin muskettisoturit konsanaan. Itseasiassa koko 6A-luokka on hitsautunut loistavasti yhteen, ja sekä tytöt että pojat pitävät toistensa puolia. Kun kaksi pojista saa aiheettomasti jälki-istuntoa onnistuttuaan nostamaan itsenäisyysjuhlassa salkoon Suomen lipun sijaan vihreän lapasen, päättävät kaikki luokan oppilaat jäädä jälki-istuntoon poikien seuraksi.

Syyslukukauden aikana Jasu ja hänen luokkansa paitsi hoitavat itsenäisyyspäivän lipunnoston, osallistuvat he myös koulun yleisurheilukilpailuihin - heikolla menestyksellä tosin - keräävät rahaa leirikoulua varten, leirikouluilevat ja joutuvat valmistamaan koulun joulujuhlaan jouluevankeliumnäytelmän. Mikään ei kuitenkaan oikein suju odotetusti, sillä vaikka Jasu ja hänen kaverinsa tarkoittavat hyvää, päättyvät heidän tempauksensa usein eriasteisiin katastrofeihin, joista lukija saa kunnon naurut.

Kirjassa esimurrosikäisiä poikia mietityttävät paljon myös seurustelu- ja suuteluasiat, ja pojat muun muassa opettelevat pussailemaan nukkejan avulla sillä seurauksella, että saavat rohtuneet huulet ja mustelmarenkaat suunsa ympärille. Onneksi Jasun tyttöystävä Maria on ihana ja ymmärtäväinen, ja Jasu saa kokea ensisuudelmansa mustelmarenkaasta ja rohtuneista huulista huolimatta!

Jasu ja pöljiä päiviä -kirja on siis täynnä hyväntuulisia kommelluksia ja lukijaa hymyilyttävää toveruutta. Hieman vakavampiakin teemoja tosin sivutaan, sillä Jasulla on lukivika, minkä takia hän ei aina ymmärrä opettajan antamia tehtäviä ja tuntee itsensä välillä tyhmäksi. Jasun isä onnistuu lohduttamaan poikaansa, ja osoittaa tälle, kuinka taitava kaveri Jasu on; Poika ei riitele turhia tai kiusaa ketään. Jasun porukkaan mahtuu keskenään hyvin erilaisia lapsia, sekä tyttöjä että poikia, joista monet ovat aika mielenkiintoisia persoonia.

Ikola kirjoittaa humoristisesti, ja vaikkeivat kuudesluokkalaiset pojat ehkä oikeasti käykään sellaista sanailua kuin pojat tässä kirjassa, uskon, että noin 3. - 5.-luokkalaiset lukijat viihtyisivät tämän kirjan parissa mainiosti. Kirja tuo mieleen Timo Parvelan Ella-kirjat, joissa opettaja on lasten hyvää tarkoittavien toilailujen uuvuttama, hieman avuton höppänä, ja suosittelenkin kirjaa erityisesti Parvelan Ella- sekä Pate-kirjojen ja Hanna van der Steenin Senttu-kirjojen ystäville.