Klassikkoja taltuttamaan Finlandia Junior -ehdokkaan kanssa

Maria Laakson kirjoittama Taltuta klassikko! (Tammi 2019, saatu kustantajalta) on yksi tämän vuoden Finlandia Junior -ehdokkaista. Kirjan kuvituksen on tehnyt sarjakuvapiirtäjä Johanna Rojola. Taltuta klassikko! on nuorille lukijoille suunnattu teos, josta Laakso itse toivoo tulevan työkalu, jonka avulla nykylukijakin saisi klassikoista otteen. Kirjan kustantajan edustaja Saara Tiuraniemen mukaan Taltuta klassikko! on räyhäkkä kirja, jonka poikkeuksellinen huumori tuo klassikoihin uutta potkua.

Kirjan kansi taipuu vaikka kakuksi!
Taltuta klassikko! -kirjan julkistamisjuhlasta

Kirja sisältää siis esittelyn kahdeksasta klassikosta, niiden kirjoittajasta sekä siitä ajasta, jona klassikko on kirjoitettu. Nuo klassikot ovat Kalevala, Seitsemän veljestä, Työmiehen vaimo, Mirdja, Runoja, Sudenmorsian, Sinuhe egyptiläinen ja Tuntematon sotilas. Kirjallisuudentutkija Laakso kertoi kirjan julkistamistilaisuudessa, että nämä klassikot valikoituivat kirjaan siksi, että ne ovat hänelle rakkaita - ja siksi, että kustantaja halusi kirjaan mukaan yhtä monta nais- ja mieskirjailijaa. Siksi mukaan otettiin myös Edith Södegranin Runoja.

Mielestäni vaikuttavin Rojolan piirtämistä kuvista on hänen Tuntematon sotilaansa.

Laakso selittää jo teoksen alkumetreillä, miksi jostain kirjasta ylipäänsä tulee klassikko eli miksi se kanonisoidaan, ja miten kaanonit ylipäänsä syntyvät ja miten ne muuttuvat. Kirja julkistamistilaisuudessa Rojola puolestaan kertoi, että pitää itse tärkeänä sitä, että me jatkuvasti kyseenalaistaisimme sitä, että jostain teoksesta ylipäänsä tulee klassikko, ja onko olemassa useampia kaanoneita - riippuen siitä, keneltä kysytään.

Etualalla Rojola, taaempana Laakso.

Laakso puhuttelee suoraan lukijaa, eli klassikontaltuttajaa. Hän käyttää tietoisesti kieltä, joka oletetusti on tuttua nuorelle lukijalle ja joka tosiaan vilisee huumoria. Ainakin tällaista päälle kolmekymppistä lukijaa, teoksen sanavalinnat ja huumori huvittavat. Tekstin näennäisestä kepeydestä huolimatta kieli ei suinkaan ole helpoimmasta päästä, ja välillä minusta jopa tuntui, että osa lauseista oli vallan kimurantteja luettavia, mikä vaatii lukijaltakin varsin paljon keskittymistä, jotta tekstin sisältö aukeaa.
Tästä esimerkkinä alla oleva katkelma:

Näytelmän nimi vihjaa yhteen päähenkilöön, mutta tarkasti taltutettuna tässä klassikossa on kaksi tärkeää leidiä: Johanna ja Homsantuu. Molemmat ovat vieläpä saman miehen naisystäviä. Näytelmän nimi alleviivaa lähes huomiokynällä Homsantuun ulkopuolisuutta sellaisesta säädyllisyyttä korostavasta instituutiosta kuin avioliitto. (Ote Minna Canthin Työmiehen vaimosta kertovasta taltutuksesta teoksesta Taltuta klassikko! s. 83 - 84)

Rojola on tehnyt kirjaan kaksivärisen kuvituksen.
Tässä hänen näkemyksensä Homsantuusta.

Itse sisältökää ei suinkaan ole mitään kepeää höttöä, vaan täyttä asiaa, joka paitsi auttaa lukijoita tulkitsemaan klassikoita myös osoittaa niiden merkityksen nykyajalle ja nykyaikastaa ne. Kirjassa avataan monia taltutukselle välttämättömiä termejä, -ismejä ja käsitteitä, ja lukija tulee kuin huomaamattaan oppineeksi kirjallisuuden lisäksi hyvin paljon myös suomalaisesta kulttuurielämästä ja historiasta.

Maria Laakso sijoittui Taltuta klassikko! -teoksen käsikirjoituksella Tammen lasten ja nuorten Ihan totta! -tietokirjakilpailun nuorten sarjassa toiselle sijalle. Minuun Taltuta klassikko! teki vaikutuksen, ja olen Päivi Heikkilä-Halttusen kanssa samaa mieltä siitä, että tämän kirjan paikka olisi yhtä hyvin Tietokirjallisuuden Finlandian ehdokaslistalla. Laakson innoittama olen jo taltuttanut yhden klassikon, jota en ole ennen lukenut, eli Minna Canthin kirjoittaman Työmiehen vaimon.

Tämän jälkeen innostuin muuten lukemaan muitakin Minna Canthista kertovia teoksia, kuten esimerkiksi Suvi Aholan kirjoittaman, Canthin omia tekstejä sisältävän kirjan Mitä Minna Canth todella sanoi? (WSOY 2019, saatu kustantajalta) ja Raili Mikkisen kirjoittaman nuortenromaanin Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää (Tammi). Viimeksi mainitussa kertojaäänenä on Canthin tytär Elli (Tästä lisää myöhemmin).