Kettujuttuja - Kolme hännäkästä tarinaa: Kyyneleitä kirvottava Finlanfia Junior -ehdokas

Yksi tämän vuoden kuudesta Finlandia Junior -ehdokkaasta on Kaija Pannulan ja Netta Lehtolan tekemä kuvakirja Kettujuttuja - Kolme hännäkästä tarinaa (WSOY 2019). Teos on tekijöidensä esikoisteos. Se sisältää kolme lyhyttä kertomusta, joiden päähenkilö on hieman äreänoloinen ja introvertti kettu, joka kuitenkin toisen ketun avulla onnistuu laajentamaan maailmaansa ja avaamaan sydäntään uusille asioille ja ystäville.

Ensimmäisessä tarinassa kettu haluaa ryhtyä maalariksi. Se maalaa ikkunasta avautuvia maisemia, mutta harmittelee, että ne on pian maalattu. Ketusta paikallaan pysyvät kohteet ovat miellyttävimpiä maalattavia, ja sitä häiritsevät vallattamat mäyrän- ja jäniksenpoikaset, jotka pomppivat sen ympärillä.

Kun paikalle saapuu vieras kettu, avaa maalarikettu sille ovensa ja lopulta myös sisimpänsä. Vieras kettu opettaa sitä lähtemään hakemaan maalausinspiraatiota lähipellon sijaan muualta, vierailta poluilta, piilossa olevista lohkareista ja tuntemattomilta reiteiltä.
-Ajattele, tämä kaikki on sinun pihaasi. Voit maalata, missä haluat.

Toisessa kertomuksessa uusi kettuystävä on ilmeisesti lähtenyt matkoille, ja ensimmäinen kettu on taas eristäytynyt muista. Se haluaa olla yksin ja hakee rauhaa ja hiljaisuutta niin paljon, että lukitsee itsensä sisään ja muut ulos. Hiihtolenkille se lähtee vasta, kun huomaa, ettei pihalla ole ketään. Se ei halunnut kohdata ketään eikä puhua kenellekään.

Sitten se kuitenkin huomaa latunsa poikki kulkevat jäljet, kuin tassun ja hännän painaumat. Jäljet yhtyvät sen latuun ja johtavat ketun kotiovelle. Kotona sitä odottaa yllätys: sen ystävä on palannut matkaltaan, ja niin nuo kaksi istuvat teemukillisten ääreen jakamaan kokemuksiaan ja ajatuksiaan, eikä kettu enää olekaan yksin.

Kolmas kertomus on kaikista surullisin. Siinä kettu kasvattaa upeita ruusuja, joiden se haluaa kasvavan tasaisesti penkissä. Se ei tahdo katkoa ruusujaan maljakkoon, sillä niiden kuuluu kukkia pihalla. -Ruusun paikka on pensaassa, Kettu sanoi. -Ei ole mitään syytä poimia niitä maljakkoon. Sitten tapahtuu kuitenkin jotain odottamatonta, kun yksi naapurin mäyränpennuista sairastuu. Kesäkuussa se kuolee.

Kettu leikkaa kaikki ruusut ja vie ne kimpuiksi pikkumäyrän haudalle. Se ei jaksa hoitaa ruusujaan, mutta eräänä elokuun iltana se huomaa, että ruusupensaat ovat maan alla kasvattaneet versoja, ja pikkuruuja on nyt kasvanut ympäri pihaa. -Vallatkaa vaikka koko piha, kettu kuiskaa. Syksyllä kettu järjestää taidenäyttelyn. Se on ikuistanut tauluihin itselleen ja muille rakkaan, se ei häviäisi koskaan.

Kettujuttuja -kirjan loppu on yllättävä ja äärimmäisen koskettava. Luin tämän kirjan kolmen lapseni kanssa (7v., 5v. ja 3v.), ja viimeisen tarinan lukemisesta ei meinannut tulla kyyneleiden takia mitään. Hyvä kirja herättää keskustelua, ja sen tämä Finlandia Junior -ehdokas todella teki. Puhuimme lasten kanssa elämän rajallisuudesta, ystävyydestä, surusta, yksinäisyydestä ja uskaltamisesta. Vanhin lapsistani kyllä ihmetteli, miksi lapsille on kirjoitettu niin isosta aiheesta kuin lapsen kuolema. Toisaalta mietin itsekin, että valinta on aika radikaali, eivätkä kaikki ehkä halua lukea sellaisesta lapsensa kanssa, vaikka toki kuolema on osa elämää ja tässä kirjassa se tuodaan esiin kauniisti ja eläinhahmojen kautta etäännyttäen. Jäljellä jäävien eläinten - ystävien ja perheenjäsenten - kaipaus, rakkaus ja ilo muistoista on selvää.

Kettujuttuja - Kolme hännäkästä tarinaa on kaunis kirja, jossa kuvitus ja teksti lyövät kättä. Eläimet ovat ilmekkäitä ja värit vahvan maanläheisiä. Tarinat ovat hieman melankolisia, ja tempo verkkainen. Juro päähenkilö on jotenkin samastuttava, ja hänen uusi ystävänsä raikas tuulahdus, joka auttaa intoroverttiä päähenkilöä avartamaan maailmaansa. Vaikka tämä kirja on hieno, huomasin, että lapseni kokivat sen aika ajoin vähän tylsäksi (kiemurtelusta ja lasittuneista katseista voi lukea aika paljon). Paikoin tämä kirja olikin sellainen, että se tuntui jopa hieman meille aikuisille kirjoitetulta sadulta - ovathan päähenkilötkin selvästi aikuisia. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten Kettujuttuja Finlandia-kilpailussa pärjää. Yhtäkaikki iloitsen siitä, että ehdokaslistassa on mukana kaksi laadukasta kuvakirjaa (katso ehdokalsista alta).

Finlandia Junior 2019 -ehdokkaat:

- Frölander-Ulf, Lena: Nelson Tigertass / Nelson Tiikeritassu (Förlaget / Teos). Suomentanut Jaana Nikula (lastenromaani)
- Kontio, Tomi. Kuvitus: Warsta, Elina: Koira nimeltään Kissa tapaa kissan (Teos)
- Laakso, Maria. Kuvitus: Rojola, Johanna: Taltuta klassikko (Tammi)
- Laakso, Maria. Kuvitus: Rojola, Johanna: Taltuta klassikko (Tammi)
- Pannula, Kaija. Kuvitus: Lehtola, Netta: Kettujuttuja – Kolme hännäkästä tarinaa (WSOY)
- Rasi-Koskinen, Marisha: Auringon pimeä puoli (WSOY)