Eläinrunokirja soi ja rämisee: Otus opus - Runoja ja totta pienistä eläimistä

"Että eläinkirjan voikin tehdä näin", ajattelin ensimmäiseksi, kun sain käsiini tänä keväänä ilmestyneen runoteoksen Otus opus - Runoja ja totta pienistä eläimistä (Otava 2020, arvostelukappale). Kirja on näet mielenkiintoinen yhdistelmä Laura Ruohosen kirjoittamia runoja, Petri Kumelan tulkitsemia ja 35 eri säveltäjien tekemiä minikappaleita sekä Erika Kallasmaan taiteilemia kuvituksia. Niistä on syntynyt yhdessä kirja, jossa esitellään 35 eri otusta runon, tietotekstin, kuvan ja musiikin keinoin.

Kirjan idea lähti Kumelalta, joka keksi vuonna 2007 pyytää säveltäjäystäviään ympäri maailmaa tekemään sävellyksiä kissaa pienemmistä otuksista. Valmiita sävellyksiä kertyi kymmeniä. Kumela ja Ruohonen ovat Helsingin Sanomien tekemässä haastattelussa kertoneet kirjan syntyprosessin käynnistyneen lastensa luokkaretkellä. Siellä Kumela houkutteli Ruohosen mukaan tekemään runokirjaa, jossa hyödynnettäisiin näitä minikappaleita. Kuvittajaksi valikoitui tietysti Ruohosen kanssa aiemminkin runoteoksia tehnyt Kallasmaa.

Myös tekstin asettelu ja fontti ovat keskeisiä elementtejä Ruohosen runoissa.

Otus Otus -kirjan kuvat ovat isoja ja ilmeisesti kollaasitekniikalla toteutettuja. Eläimet eivät ole viimeistä tuntomerkkiä myöten pikkutarkasti tehtyjä, mutta ei niiden tarvitsekaan olla, sillä kuten koko kirjan, myös kuvituksen tyyli on leikittelevä. Valmis runokirja on aivan mahtava yhdistelmä tietoa, runoutta, musiikkia ja tyyliteltyä kuvitusta. 

Oma suosikkirunoni on Rotta - Rattus Rattus, joka svengaa räyhäkkäästi ja kuulostaa kaikkine ärrineen päräyttävältä ääneen luettuna. Toisaalta myös anarkistinen Harakka - Pica pica on vähintään yhtä hauska.

Rotta

Rattus rattus

Rudolf rattus, ruma rotta

repii räyhäraivarit,

rikkoo rännit

rikkoo räystäät

lataa järkyt lämärit.

Loukku louskaa,

varo Rudolf,

henkesi on vaarassa!

Rudolf riehuu, räkä roiskuu

ärräpäitä päästeelee:

"Hyvä saundi, rämisee!"

Rudolf relaa, riläks Rattus

henkesi on vaarassa!

Rudolf Rattus, räyhärotta

rukokoilen sua: Rauhoitu!

RÄMS!!!!

Kirjassa oleva lyhyt tietoteksti esittelee rattus rattuksen hieman vähemmän rikollisessa valossa kuin runo, mutta antaa kuitenkin rotasta mielenkiintoisia knoppitietoja. Enpä minä ainakaan ollut tiennyt aikaisemmin, että kasvaakseen ja voidakseen hyvin rotan pitää syödä vähintään puolet omasta kakastaan. Rotasta kertovan sävellyksen on tehnyt tanskalainen Poul Ruders, ja se kuulostaa Kumelan soittamana aivan, noh, rotalta. Kun kappaleen kuuntelee loppuun, voi myös huomata, mistä Ruohosen runon loppuun on syntynyt tuo RÄMS!!! 

Tätä runokirjaa on mukava lukea ääneen lasten kanssa, ja kun haluaa kuulla, miltä jonku kirjan otuksen olemus kuulostaisi, on helppo lukea kansilehdellä oleva qr-koodi puhelimella ja pistää sitä kautta avautuva musiikki soimaan. Sävellyksistä erityisesti Malluainen ja Pillerinpyörittäjä ovat mieleeni. Lumikko puolestaan kuulostaa juuri siltä kuin voisin kuvitella lumikon näyttävän vipeltäessään lumihangilla.

Kirjaa lukiessa ja kappaleita kuunnellessa tuleekin mieleen, miltä nämä eläimet näyttäisivät liikkeen kautta kuvailtuna? Tai varjotetterina esitettynä? Entä kuvan, äänen, musiikin ja liikkeen yhdistelmänä? Oppilaiden kanssa kirjan avulla voisi toteuttaa aika hauskoja, eläimiin liittyviä taiteellisia projekteja.