Runoja ekaluokkalaisille (eli yhden ekaluokan runoprojekti)

Kalevala-projektin jälkeen luokassamme siirryttiin runojen käsittelyyn. Liukuma olikin kovin helppo ja luonnollinen, sillä toki jo Kalevalaan tutustuessamme olimme puhuneet, että Kalevala on kirjoitettu runomuotoon ja niitä runoja on usein laulettu. Runoprojektimme siis alkoikin sillä, että luin Kalevalasta lyhyen runopätkän, jonka jälkeen opettelimme kalevalaisen runomitan hieman yksinkeratistettuna: kahdeksan tavua yhdessä säkeessä (säe-termi tuli ensimmäistä kertaa, puhuimme yksinkertaistettuna säkeestä eli runon rivistä). Tämä tavujen laskeminen on tuttua jo ihan ensimmäisistä koulupäivistä, sillä sanoja puretaan tavuiksi paljon ekalla luokalla. Päästin myös sisäisen runolaulajani valloilleen ja lauloin jokaisesta oppilaasta pienen säkeen, ja oppilaiden tehtävä oli laskea, onko kyseessä kalevalamitta vai ei.

"Oili onpi tyttö nuori. Jaakko pelaa jalkapalloo."

Lopuksi oppilaat saivat pötkötellä rentoutumisharjoituksessa selällää, silmät kiinni ja kuunnella, kun luin kalevalamittaisia loruja Elina Pullin kirjoittamasta lorukirjasta Sylisampo (Lasten Keskus 2018).

Toisella tunnilla siirryimme riimipareihin ja riimirunoihin. Tämän tunnin opiskelimme ateljee-opetusmenetelmällä (eli aloitimme opetuspiirissä, sen jälkeen puolet oppilaista siirtuivät itsenäiseen lukemiseen, puolet luovaan kirjoittamiseen, jonka jälkeen vaihto). Luin ensin oppilaille valikoituja Kirsi Kunnaksen kirjoittamia riimirunoja lorukirjasta Tiitiäisen runolelu (WSOY), ja kirjasimme ylös säkeiden viimeiset, rimmaavat sanat. Luimme ne, tutkimme sanoja ja tarkastelimme, mitä tarkoittaa riimiparit ja riimirunot.

Tämän jälkeen puolet oppilaista lähtivät lukemaan omia runokirjojaan, joita olin valikoinut ja hakenut heille kirjastosta. Puolet oppilaista lähti kirjoittamaan luovan kirjoittamisen tehtävää, jossa heidän piti kirjoittaa vihkoon taululle kirjoittamani sanalista (kukka, lokki, takki, nappi, kuu) ja keksiä näille sanoille riimiparit. Noin viidentoista minuutin työskentelyn jälkeen teimme vaihdoin, eli lukijat menivät kirjoittamaan ja kirjoittajat lukemaan.

Seuraava tunti oli atk-tunti, jossa harjoittelimme sekä tekstinkäsittelyohjelman käyttöä, että riimipareja. Sanelin sanan, oppilaat kirjoittivat sen tavuittain (minä kävin tarkistamassa) ja keksivät sanalle riimiparin. Tämän olisi voinut toteuttaa myös niin, että oppilaat olisivat hakeneet koreista lappuja, joihin olisin kirjoittanut sanan, lukeneet sen, kirjoittaneet saman sanan, sitten tarkistaneet oikeikirjoituksen lukemalla sanan uudestaan ja lopuksi keksineet riimiparin. Minä vain en ehtinyt tehdä noita lappuja etukäteen, joten jouduimme tyytymään saneluun.

Neljännellä tunnilla luimme ns. "muunlaisia runoja", eli sellaisia, jotka eivät rimmaa ja joista osa voi olla ihan pähkähullujakin. Ihania runoesimerkkejä löytyy esimerkiksi Laura Ruohosen kirjoittamista Allakka Pullakka, Yökyöpelit ja Tippukivitapaus -runokirjoista (Otava). Oppilaat tyrskivät naurusta monien runojen kohdalla, enkä yhtään ihmettele, miksi. Ruohosen runot ovat svengaavia, kekseliäitä ja oikeita sanojen ilotulituksia. Näiden runokirjojen runot ovat taipuneet sekä lasten televisiosarjaksi että musikaaliksi Kansallisteatterin näyttämölle.

Me otimme oppilaiden kanssa lähempään tarkasteluun Tippukivitapaus-kirjasta löytyvät Jos on hanskat -runon. Luimme runon ja lähdimme kehittelemään sille jatkoa. Jokainen oppilas siis kirjoitti oman "Jos on ... Tarttee ... "-runonsa vihkoon. Lopuksi luimme ne yhdessä ääneen, jonka jälkeen katsoimme vielä netistä Tippukivitapaus-musikaalin mainoksen, jossa kyseinen runo on laulettuna. Tästä sai hyvän aasinsillan siihen, että moni laulu on itseasiassa oikestaan runo tai loru, johon on sävelletty musiikki. Hauskaa oli, että Jos on hanskat -runo jäi soimaan monelle oppilaalle korvamatona, ja sitä he sitten lauloivat mennessään ulos välkälle.

Runoviikon jälkeen olemme ottaneet tavaksi lukea joka viikko yhden uuden runon, eli "viikon runon". Tämä runo on sitten esillä luokassa koko viikon, ja oppilaat voivat käydä itse sitä lukemassa. Jos minä meinaan unohtaa esitellä uuden runon, oppilaat osaavat jo kysyä, että mikäs tämän viikon runo onkaan.

Tässä muutamia blogissani esiteltyjä runokirjoja, joista osa sopii oikein mukavasti tähän kevätvuodenaikaan.

Heli Laaksonen: Ykköne
Tuula Korolainen & Riitta Tulusto: Leijona se venytteli
Tittamari Marttinen: Riemukas metsäretki
Ainumari Kari: Taikuri Kuu
Lotta Kujanpää: Kirjavan kissan luontoretki
Elina Kynsijärvi & Benjam Pöntinen: Luonto-aiheiset lorukirjat