sunnuntai 14. elokuuta 2016

Pakkohan se oli lukea: Harry Potter and the Cursed Child (Parts one and two)

J.K. Rowlingin, John Tiffanyn ja Jack Thornen käsikirjoittama Harry Potter and the Cursed Child (Little, Brown 2016) jatkaa Harryn ja kumppaneiden tarinaa siitä, mihin se yhdeksän vuotta sitten Harry Potter -kirjasarjan viimeisessä osassa päättyi, eli King's Crossin rautatieasemalta. Aikuiseksi varttuneet Tylypahkan taistelun sankarit Harry, Ginny, Ron ja Hermione ovat saattamassa omaa jälkikasvuaan Tylypahkan junaan laiturilla 9 ja 3/4. Harryn nuorin poika Albus on aloittamassa ensimmäistä vuottaa tuolla maineikkaassa noitien ja velhojen koulussa, ja sekä isällä että pojalla tuntuu olevan epäilyksiä pojan pärjäämisestä tulevassa opinahjossaan. Varsin pian käykin selväksi, että ei suinkaan ole helppoa olla jo valmiiksi tunnettu isänsä poikana - varsinkaan, jos isä sattuu olemaan maineikas Harry Potter, Pimeyden Lordin kukistaja ja nykyinen taikaministeriön virkamies.

Kannen on suunnitellut Duncan Spilling

Tarinan (anti)sankariksi nousee siis Albus, joka kamppailee omaa taustaansa vastaan toivoen voivansa olla kenen tahansa muun miehen poika. Harry ei - ehkä omasta isättömyydestään johtuen - osaa kohdata lastaan sillä tavalla kuin kuuluisi (ja kuka osaakaan aina löytää ne oikeat sanat uhmaikäisen/esiteinin/murrosikäisen lapsensa kanssa?). Albus ei tunnu näkevän omaa nenäänsä pidemmälle, mutta sama ongelma tuntuu olevan hänen isällään. Tähän ihmissuhdesoppaan sekoittuu tietysti myös ikiaikainen hyvän ja pahan taistelu, mutta tällä kertaa pahan kasvot ovat epäselvät, eivätkä aikuisiksi varttuneet Harry ja kumppanit pysty paikallistamaan pimeyden ja epäselvän uhkan lähdettä. Loppujen lopuksi vaikuttaakin siltä, että tunnetun maailman kohtalo lepää jälleen kerran nuorten tylypahkalaisten harteilla.

Minä kuulun siihen lukijajoukkoon, joka rakastaa kuulla, mitä heidän lukemiensa kirjojen päähenkilöille kuuluu varsinaisen tarinan jo loputtua. Fanfictionia en itse ole koskaan innostunut kirjoittamaan, sillä aito tarina syntyy mielestäni vain alkuperäisen kirjailijan päässä. Harry Potter and the Cursed Child ei varsinaisesti ole J.K. Rowlingin kirjoittama kirja, mutta hän on yhdessä Tiffanyn ja Thornen kanssa työstänyt tämän näytelmäkäsikirjoituksen, jonka Thorne sitten puhtaaksikirjoitti näytelmäksi. Vierastin aluksi käsikirjoitusformaattia, mutta halu lukea Harryn ja muiden kuulumiset vei voiton epäilyistäni. Pakkohan tämä uusin Potteri oli lukea ihan tuoreeltaan! Ja täytyy sanoa, että kyllä Cursed Child onnistui pitämään minut otteessaan aivan viimeisille lehdille saakka. Vaikka nuoren Albusin ja lähes nelikymppisen Harryn tuittuilut välillä kävivät hermooni, koin myös yhteenkuuluvuutta kirjan lähes nelikymppisiksi varttuneiden henkilöiden kanssa. Vaikka arvasinkin tämän tarinan pahiksen jo alussa, tarjosi juoni kuitenkin käänteitä, joita en osannut ennustaa, eikä kirja siis siltäkään osin ollut pettymys. Erityisesti ilahduin siitä, että kirja selitti muutamia asioita, joita jäin pohtimaan luettuani juuri uudelleen Harry Potter -sarjan kolmannen osan Harry Potter ja Azkabanin vanki... 

Harry Potter and the Cursed Child ilmestyy suomenkielisenä versiona Tammen julkaisemana 8. marraskuuta. Sen suomentaa tietysti aikaisemmatkin osat menestyksekkäästi kääntänyt Jaana Kapari-Jatta. En siis ole Harry Potter -fani, mutta pakko on hankkia myös kirjan suomenkielinen versio - ihan vaan, jotta saan taas nauttia Kapari-Jatan taitavasta suomennoksesta.

Kirjan ehti ennen minua lukea esimerkiksi Tiina Tonttu Hyllytontun höpinöitä -blogista. Kirja herätti hänen omaksikin ihmetyksekseen vahvoja tunteita, vaikka täysin varauksessa ei hänkään tähän teokseen suhtautunut.

12 kommenttia:

  1. Olen miltei ohittanut tämän ilmestymisen, mutta jollakin tavalla olen tiedostanut tämän. Ja aion lukea tämän jossain vaiheessa. Kyllä Tylypahka kutsuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin odottelin aluksi vain suomennosta, kun en jotenkin hoksannut, että tämän englanninkielisen voisin ostaa ja lukea. Ja ihme kyllä se tuli sitten myös tänne meidänkin kirjakauppaamme, joskin parin päivän viiveellä! Tylypahkaan on mukava palata!

      Poista
  2. Tämän haluan lukea, mutta taidan suosiolla odottaa suomennoksen ilmestymistä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomennoksen voi ainakin olettaa olevan hyvä. Niin taitavana pidän Kapari-Jattaa. Ja on muuten mielenkiintoista lukea, miten hän kääntää tällaisen käsikirjoitusmuotoon kirjoitetun teoksen.

      Poista
  3. Meillä tämän ilmestymistä odotellaan niin paljon. Minä jonkun verran, mutta eniten 10-vuotias Potter-fani, jonka vuoksi odotamme suomennosta. Hän on hyvä enkussa ja lukeekin joitakin lastenromaaneja (Horrid Henry -tyylisiä) englanniksi, mutta Potter lie vielä liian vaikea. Eilen kirjakaupassa hän katsoi tätä enkunkielistä kaihoten, mutta onpahan jotain, mitä todella odottaa syksyllä. :) Hyvä, että tämä toimi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, taitava 10-vuotias tosiaan, jos hän pystyy jo lukemasn kirjoja englanniksi. Potter kyllä on varmaan liian haastava, eikä siitä taida saada kaikkea irti, jos ei kunnolla ymmärrä. Äkkiä se marraskuukin jo tulee! ;)

      Poista
  4. Luulen, että odotan suomennoksen ilmestymistä. En ole kovinkaan kiihkeä Potter-fani, mutta kyllä tämä vain silti kiinnostaa. Mitä hahmoille kuuluu, onhan siitä otettava selvää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se tosiaan jännä, että vaikka ei Potteria fanittaisikaan (en siis minäkään), uutuus silti kiinnostaa. :) näin kävi minullekin!

      Poista
  5. Olen päättänyt odottaa suomennosta. Mutta ymmärrän kyllä niitä, jotka eivät malta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kapari-Jatan suomennokselta voi tosiaan odottaa laatua ja sellaista vivahteikkuutta, että odottaminenkin varmasti palkitaan!

      Poista
  6. Hyvin samansuuntaisia olivat pohdintamme lopulta! :) Muistan tuskailleeni muinoin teini-Harryn kanssa niissä määrin, etten tainnut edes kiinnittää huomiota siihen, miten paljon tuskastuin hänen umpiluupäisyyteensä The Cursed Childissa ennen kuin luin tekstisi. Toisaalta vanhemmuus on kamalan vaikeaa, joten ehkä olin (alitajuisesti mutta kuitenkin) valmis antamaan Harrylle anteeksi ja olemaan pohtimatta koko asiaa. :D Suomennoksen päätin nyt hankkia pukinkonttiin yhdessä Salaisuuksien kammion kuvitetun version kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että aika moni meistä aikuistuneista lukijoista on samanlaisissa tunnelmissa tätä kirjaa lukiessaan. Työ- ja perhe-elämään liittyvät ongelmat näyttävät olevan samankaltaisia huolimatta siitä ollaanko tässä jästejä vai velhoja! Minuakin muuten teini-Harry ärsytti monesti! Ja tässä myös se, miten kiinni hän edelleen on Dumbledoressa... Hyvä päätös tuo lahja! Saaja tulee varmasti olemaan innoissaan. :D

      Poista