Salasaaren salaisuudet -kirja osoittautui eräänlaiseksi oppaaksi Salasaaren saloihin. Minä-kertoja Edla kertoilee lukijalle, miten päätyi Salasaareen, millaisia asukkaita siellä on ja millaisia paikkoja sieltä löytyy. Edla itse etsii eriskummallisia asioita, ja niitä Salasaarelta totisesti löytyy. Siellä on esimerkiksi Seikkailijoiden talon kirjasto, jossa kaikki kirjat on kahlittu seinään ketjulla ja niitä saa lukea vain tiimalasillisen kerrallaan.
Saarella vieraileva saattaa törmätä sen kummallisiin asukkaisiin kuten linnunluiseen Mummu Puuhun, muutosmies Vara-Varaan ja ärään Maja-Akkaan. Oppaassa myös kerrotaan, miten voi istuttaa oman hattarapuun, valmistaa lennokin ja kulkea salassa. Osa kirjan ohjeista on oikeasti toiminnallisia tehtäviä, ja lopussa on myös pieni peli.
Koko kirja on kuin kutsu keksiä omia seikkailuja ja tarinoita. Tehtävät, kartat ja värikkäät kuvat kutsuvat tarinoimaan. Jos opettaisin tänä vuonna ykkösluokkaa, mekin matkaisimme aivan varmasti Salasaarelle. piirtäisimme omia karttojamme, tekisimme lennokkeja, rakentaisimme hattarapuun pienoismalleja, loihtisimme reseptejä kirjan ohje mallinamme, harjoittelisimme salassa kulkemista, runoilisimme, kuvataiteilisimme ja keksisimme omia tarinoitamme.
Kuvitus on monipuolista, ja siinä yhdistellään ihastuttavasti tällaisia muistiinpanosivuja sekä huikeita, värikkäitä ja mielikuvituksellia kuvia. |
Voisin kuvitella rakentavani tämän kirjan ympärille seikkailun, jossa oppilaat pääsisivät suorittamaan erilaisia tehtäviä. Kaikki tämän kirjan paikat ja henkilöhahmot ovat sellaisia, että ne kutkuttavat mielikuvitusta, ja innostavat sanataiteilemaan. Ihastuttava opas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.