Todellisen autofanin taaperokirja: Autot

Kun annan autohullun esikoiseni valita itse kirjastosta lukemista, lähtee kotiimme poikkeuksetta ainakin yksi - yleensä useampikin - autokirja. Viimeksi kassiin sujahti autoaiheisia kirjoja peräti neljä kappaletta. 

Iloinen pikku traktori on varsin tyypillinen pahvikantinen tusinakirja, eikä poika itsekään sitä jaksanut yhtä kertaa enempää kuunnella tai lukea. Päivä eläinten autokorjaamolla (Sharon Rentta, Kustannus-Mäkelä, 2014) sen sijaan on aikuislukijaakin viihdyttävä, hauskasti puuväreillä kuvitettu pitkähkö kuvakirja, jonka esikoinen halusi lainata jo toista kertaa. Tekstiin sisältyy pieniä huumoriheittoja, jotka aukeavat lukijalle kuvien avulla. Meillä pieni lukija ei näitä vielä ymmärrä, mutta toimivat kyllä perheen aikuislukijoille. Tästä kirjasta luin aikoinani esittelyn Bleuen blogista Sininen keskitie. 

Peter Bentlyn kirjoittama ja Martha Ligtfootin kuvittama Monsteriauto sankarina (Kustannus-Mäkelä, 2014, suom. Terhi Leskinen) on ollut meillä lainassa jo monta kertaa. Se on osa Täyttä vauhtia -sarjaa, jonka jokaista osaa autopoikamme aina etsimällä etsii kirjastosta.


Mielenkiintoinen uusi tuttavuus on tuo sininen, pahvikantinen Autot-kirja (Nelostuote/Tactic, 2013), joka on ensivilkaisulla suunnattu taaperoille, mutta lukiessa osoittautuukin myös vähän vanhempienkin autoharrastajien "tieto"kirjaksi. Jokaisella sivulla esitellään kuusi erilaista autoa. Autot ovat eri vuosikymmeniltä, ja jokaisen merkki ja malli on tarkasti kerrottu. Voi, miten iloinen pieni lukija täällä kotona oli, kun kirjan neljänneltä aukeamalta löytyi auto, jonka malli ja merkki on hänelle niin kovin tuttu omista pikkuautoistaan. Eihän tässä kirjassa kovin kummoista luettavaa ole, ja aika turhaakin tämä tällainen merkkien ja mallien latelu mielestäni on. Kaipa tämä on jonkun todellisen autofanin tekemä kirja toisille todellisille autofaneille...

"Kato! Toi on ainaki Ford Mustang!" 

Kommentit

  1. Tämä on juuri hienoa, jos löytyy "tuttuja autoja". Kun lapset kasvavat isommiksi voi lueskella pikkuauto-oppaita, ainakin Sikulla oli ennen sellaisia.

    Myös Mauri Kunnaksen Autotarinat oli muistaakseni hyvä teos, siinä tietenkin tarina lepäsi enemmän tekstissä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole pikkuauto-oppaisiin törmännytkään. Täytyypä pistää muistiin tulevaisuutta ajatellen. :) Tuo Autotarinat meiltä löytyykin jo hyllystä. Siinähän on näitä klassikkosatuja autotarinoiksi taipuneina. Kuvia olemme jo katselleet, mutta tekstit ovat vielä hieman haastavia tuolle vajaa kolmevuotiaalle. Tosin tällä hetkellä hän lukee isänsä kanssa iltasatu"kirjana" autolehtiä (TM ja Autobild)...

      Poista

Lähetä kommentti