Ada Gootti ja hiiren haamu

Mielestänistäni Chris Riddellin kirjoittama Ada Gootti ja hiiren haamu (Gummerus 2015, arvostelukappale) on ulkoasultaan kiehtovin tänä vuonna ilmestynyt lastenromaani. Tyylikkään mustassa kannessa kimaltelee hopeoitu kohokuviotribaali, jossa lehvästön joukkoon on aseteltu pääkalloja. Pääkalloja löytyy myös kannen sisäpuolelta, mikä luo mukavaa kontrastia Adan kauneudelle ja sivujen hohtaville, liloille reunuksille.



Uskoisinkin, että en ole aivan väärässä, jos kutsuisin tätä ala- ja yläkouluikäisille lapsille suunnatuksi goottiromaaniksi, jossa myös sisältö onnistuu vastaamaan kannen tyyliä. Kirjan takakannen sisäpinnalla lukijaa odottaakin muuten pieni yllätys, sillä sieltä löytyy taskukokoinen minikirja: Muuan HIIRI muistelee - Ishmael Viiksi (suom. Kristiina Drews).



Riddell on paitsi kirjoittanut myös kuvittanut tämän romaanin, ja minä ainakin ihastuin kuivien yksityiskohtaiseen tarkkuuteen. Kirjan on suomentanut Jaana Kapari-Jatta, jonka suurin osa kirjallisuuden ystävistä yhdistää luultavimmin tunnetuimpaan käännökseensä eli Harry Potter sarjaan. Ja kieltämättä Ada Gootin maailma muistuttaa kaikkine kummallisuuksineen paikoin Harry Potterin velhomaailmaa, eli Kapari-Jatta on varmasti ollut melko ilmeinen valinta kirjan suomentajaksi.

Riddell on todella päästänyt mielikuvituksensa valloillee ja keksinyt tarinaansa mitä mielikuvituksellisempia hahmoja, miljöitä ja esimerkiksi ruokalajeja. Ada Gootti elää maailmassa jossa tavalliseen illalliseen kuuluu ruokasotaa sekä ruokalajeja, joista me emme ole koskaan kuulleetkaan. Adan isän lempiruoka on esimerkiksi sarvikuononjalkahyytelö ja haudutettu merisaukkopiiras kokoonkeitetyssä tiskipiian kyynelissä. Kirja on täynnä mustaa huumoria ja lainauksia tunnetuista saduista ja taruista. Esimerkiksi eräs Adan lukuisista, entisistä kotiopettajattarista on nimeltään Hebe Poppanen, jolla on tapana purskahdella yhtä mittaa lauluun ja joka valitettvasti karkaa kartanon nuohoojan kanssa.

Ada Gootti on hauska tuttavuus. Hän on reipas ja kiltti, mutta ehkä myös hieman yksinäinen, tyttölapsi, joka haluaa kovasti miellyttää isäänsä lordi Goottia. Tämä puolestaan on synkkyyteen taipuvainen runoilija, joka suree vaimonsa, thessalonikialaisen nuorallatanssijan liian aikaista poismenoa. Koska Ada mustine kiharoineen ja vihreine silmineen muistuttaa kovasti äitiään, ei isä halua tavata tytärtään kuin kerran viikossa iltapäiväteellä. Hän on määrännyt Adan käyttämään isoja ja kopisevia kenkiä, jotta kuulisi, missä tytär kulloinkin liikkuu. Se on tietenkin hieman surullista, mutta tällainen väinpitämättömyys isän taholta antaa Adalle mahdollisuuden hiiviskellä yöaikaan ympäriinsä kodissaan eli suuressa ja sokkeloisessa Kalmatollon kartanossa sekä sen tiluksilla.

Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu (Gummerus, 2015)
Eräälle yölliselle seikkailulle Ada tulee lähteneeksi, kun tapaa läpikuultavan hiiren haamun, joka pyytää Adaa korjaamaan pois sen hiirenloukun, joka koitui hiiren kohtaloksi. Hiipiessään kartanon tiluksilla Ada tapaa ruumiiden palasista kokoonkursitun Mecklenburgin hirviön, joka myöhemmin tarinassa osoittautuu mitä taitavimmaksi jääveistosten tekijäksi. Aamulla Ada menee tavallista myöhemmin aamiaiselle ja törmää siksi linnassa jo puolisen vuotta oleskelleisiin keksijä Kaalin lapsiin. Adalle selviää, että kartanossa asuu myös muita hänen ikäisiään nuoria, jotka kokoontuvat salaisessa Ullakkokerhossa. Ada kutsutaan mukaan tapaamiseen, ja lapset alkavat tutkia kartanoa yhdessä.

Lordi Gootilla on tapana pitää kerran vuodessa Kartanojuhlat, jonka ohjelma koostuu metamorfisesta potku(hevos)kisasta ja sisämetsästyksestä. Sisämetsästyksen järjestämisestä vastaa puistattava sisäriistanvartija Nurjamaa, joka kasvattaa otuksia tapahtumaa varten. Metsästyksen aikana otuksia ei tavallisesti vahingoiteta ja ne päästetään sen jälkeen vapaaksi. Ada ystävineen alkaa kuitenkin epäillä, että Nurjamaalla on mielessään jotain nurjaa, kun he löytävät kartanoon kahlehdittuja ja piilotettuja erikoisia otuksia, jotka kaikki väittävät saaneensa lordi Gootilta kutsun osallistua juhliin. Nurjamaan mökistä löytyy epäilyttävää kirjeenvaihtoa ja rahaa, mistä Ada ystävineen päättelee, että jotain kurjaa tulee tapahtumaan sisämetsästyksen aikana.

Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu (Gummerus, 2015)

Ullakkokerholaisille on selvää, että Nurjamaan aikeet tulee pysäyttää, ja selvemmäksi se käy, kun Lordi Gootin Kartanojuhlien vieraat saapuvat ja yksi vieraista on selvästi vaarallinen Rupert von Hellsung... Ada asettaa toivonsa uuteen kotiopettajattareensa, vampyyri-Lucyyn. Tämä lupaakin varoittaa lordi Goottia, mutta onneton valkosipulihyökkäys sairastuttaa Lucyn, ja Ada joutuu ratkaisemaan kaiken vain keskenkasvuiset ystävänsä, hiiren haamu ja kokoonkursittu hirviö apunaan...

Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu (Gummerus, 2015)

Jotta en pilaisi lukijoilta yllätystä, en tässä paljasta kirjan lopusta sen enempää, mutta sen voin sanoa, että lordi gootin hyväsydämmisyyden ansiosta petollinen Nurjamaa onnistuu pääsemään kuin koira veräjästä. Hänen ja Adan välille jää kytemään epäluuloja, ja vosinpa kuvitella, että Ada Gootin tarina tulee saamaan jatkoa.

Ada Gootti ja hiiren haamu on viihdyttävää, joskin myös hieman hengästyttävää luettavaa, sillä tarina suorastaan vilisee kummallisuuksia ja sivujen laidat ovat täynnä irtojalan raapustamia pieniä alaviitteitä. Täytyy myös sanoa, että minulle jäi hieman epäselväksi, miksi hiiren haamu on liitetty kirjan otsikkoon, sillä sen merkitys tarinalle oli mielestäni aika vähäinen. Kirjan lopussa kyllä selviää, miksi hiiri ylipäänsä on jäänyt maailmaan kummittelemaan Adalle, ja tyttö onnistuu lähettämään hiiren lopulliselle matkalleen kohti valoa.

Kommentit

  1. Tämä oli pakko ottaa kirjaston lanuhyllystä mukaan, oli niin näyttävä kirja. Hieman olen jo ehtinyt aloitella, ja kuvituksesta olen tykännyt tosi paljon. Myös suomennos tuntuu onnistuneelta. Mainion oloinen kirja, joka tuntuu sopivan aikuisenkin luettavaksi jos kaipaa jotain kevyempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan olekin näyttävä kirja! Ja mielestäni tuo Riddellin kuvitus on ihan omaa luokkaansa. Kyllä Ada Gootti on lukemisen arvoinen tuttavuus, vaikka välillä tosin tuli sellainen olo, että kirjaan on ahdeuttu todella paljon "tavaraa" (alaviitteet, kuvat, paljon henkilöitä, otuksia, puhelukpia). Tämä varmasti vetoaa kohderyhmäänsa ja ihan totta, miksei myöskin aikuisempaankin lukijaan. :)

      Poista
  2. Oi! Tämä vaikuttaa vielä paremmalle kuin katalogissa. Toivottavasti on kolahtanut luukusta lomareissun aikana, en malta odottaa että pääsen tämän lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että kirja on sinua odottamassa. Mukava sitten lukea arviosi siitä!

      Poista
  3. Tämä on minunkin mielestäni ulkoasultaan yksi kiehtovimmista lastenromaaneista tänä vuonna. Ja meillä 9-vuotias tykkää kovasti. Kirja on vielä ihan hieman kesken, koska en anna tyttäreni lukea tätä itsekseen - en siksi, että kirja olisi Pottereitakin lukeneelle lapselle liian jännä, vaan siksi että tätä luemme ääneen. Minäkin haluan olla mukana Adan seikkailussa. :) Mutta kyllä tässä vähän liikaa kaikkea on, olen samaa mieltä. Silti odotan jo iltaa, että pääsemme jatkamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiehtova on kyllä hyvä sana kuvaamaan Ada Goottia - myös kirjan sisältöä kannen lisäksi. Kiva kuulla, että teillä Ada on hurmannut eri ikäiset lukijat! Siinä on paljon elementtejä, jotka kiinnostavat ja koukuttavat aikuislukijat, mutta jotka saattavat mennä nuoremmilta lukijoilta jopa ohi. Nämä viittaukset muihin kirjoihin ja tarustoihin ovat esimerkiksi sellaisia, jotka eivät välttämättä avaudu kaikille alakouluikäislle.

      Poista

Lähetä kommentti